The 20th Congress of IOSOT 1 - 6 August, 2010

IOSOT:n puhujien henkilökuvia

Näiltä sivuilta löytyy IOSOT:n pääpuhujien haastatteluja. Keitä nämä tutkijat ovat? Miten he ovat päätyneet omalle alalleen? Miksi heidän esitelmänsä kannattaisi kuunnella?

Henkilökuvassa Benjamin G. Wright III (English version here)

Benjamin Wright on Kristinuskon historian professori Uskonnon tutkimuksen laitoksella Lehighin yliopistossa USA:ssa. Benjamin Wright kertoo, että hänellä on ollut paljon onnea tieteellisellä urallaan. ”Olen työskennellyt Lehighin yliopistossa Pennsylvaniassa miltei väitöksestäni asti. Lisäksi olen saanut olla mukana monenlaisissa vastuutehtävissä raamatuntutkimuksen alalla, erityisesti mainittakoon kaksi kautta kansainvälisen Septuaginta-tutkimuksen seuran (IOSCS) puheenjohtajana sekä samoin kaksi kautta Society of Biblical Literaturen tutkimus- ja julkaisukomitean puheenjohtajana.”

Wright on erikoistunut toisen temppelin ajan (516 eKr. – 70 jKr.) juutalaisuuteen yleisesti ja erityisesti Sirakin kirjaan, varsinkin sen sosiaaliseen ja kulttuuriseen kontekstiin. Hän päätyi Vanhan testamentin ja erityisesti Vanhan testamentin kreikankielisen käännöksen eli Septuagintan tutkijaksi aloittaessaan jatko-opinnot Pennsylvanian yliopistossa. ”Koska kaikki toisen temppelin ajan juutalaisuuteen liittyvä kiinnostaa minua, olen pyrkinyt tutkimaan Septuagintaa tästä näkökulmasta.”

Wright kertoo, että hänen uransa aika tutkimusala on kokenut huomattavia muutoksia: Kuolleenmeren kääröjen tutkimuksessa on siirrytty julkaisuvaiheesta sen analysoimiseen, miten nämä tekstit sijoittuvat toisen temppelin ajan juutalaisen kirjallisuuden kokonaisuuteen. Joistain vanhoista kategorioista ja vastakohtapareista on jouduttu luopumaan, esimerkiksi ”viisauskirjallisuus vastaan ilmestyskirjallisuus” tai ”kanoninen vastaan ei-kanoninen”.

Septuaginta-tutkimuksessa merkittävää kehitystä edustavat Septuagintan käännökset moderneille kielille (englanniksi, ranskaksi, saksaksi ja espanjaksi). Käännösprojektit ovat tuoneet Septuagintaa laajempaan tietoisuuteen ja avanneet myös kiinnostavia uusia tutkimuskysymyksiä.

Wright mainitsee neljä asiaa uransa tärkeimpinä saavutuksina: (1) ”Suuri panos, jonka olen Sirakin kirjan tutkimukseen alkaen väitöskirjastani.” (2) ”Toimitin ja yhdessä Albert Pietersman kanssa johdin Septuagintan englanninkielistä käännösprojektia. Käännös, A New English Translation of the Septuagint (New York: Oxford, 2007), tekee Septuagintasta huomattavasti helpommin saavutettavan suurelle yleisölle.” (3) ”Käännösprojektiin liittyen olen useissa artikkeleissani pyrkinyt liittämään modernin käännöstieteen saavutuksia Septuaginta-tutkimukseen.” (4) ”Olen yleisestikin ottaen pyrkinyt rikkomaan raja-aitoja tutkimustraditioiden välillä – tämä on avannut jännittäviä uusia suuntia toisen temppelin ajan juutalaisuuden tutkimukseen.”

Miltä tutkimusalan kehitysnäkymät näyttävät? ”Tekstien sosiaalista kontekstia aletaan ottaa yhä enemmän huomioon. Perinteisiä kategorioita, joihin tekstejä on sijoitettu, kyseenalaistetaan edelleen. Uskon myös että diskurssianalyysi on tullut jäädäkseen: se auttaa ymmärtämään tekstien funktiota uskonnollisissa ryhmittymissä. Septuaginta-tutkimuksessa tullaan epäilemättä yhä enemmän keskustelemaan siitä, miten ja missä määrin kääntäjän tulkintaa pohjatekstistä voi saada näkyviin käännöksen alta.”

Wrightin luento käsittelee rajanvetoa ”viisaan” ja ”näkijän” roolien välillä Sirakin kirjassa. ”Sirakin kirja osoittaa, että viisaan rooli ja funktio makkabilaisaikaa (165–37 eKr.) edeltävässä juutalaisuudessa oli hyvin monipuolinen. Sirakin kirja on enemmän kuin viisauskirja. Useissa kohdissa Sirak joutuu pohtimaan auktoriteettiaan viisauden opettajana. Tällöin hän aika ajoin vetoaa tietynlaiseen ilmestykseen, aivan kuten ilmestyskirjallisuudessa. Näin ’viisaan’ ja ’näkijän’ tai ’profeetan’ roolien rajat hämärtyvät – viisas ikään kuin vetää ylleen profeetan kaavun. (Tuukka Kauhanen)