Ihminen ja yhteisö Uuden testamentin maailmassa

Asketismi Yhteystiedot

Sivuston vastaava toimittaja:

yliopistonlehtori Risto Uro
Eksegetiikan laitos
PL 33 (Aleksanterinkatu 7)
00014 Helsingin yliopisto

Sähköposti:
risto.uro ät helsinki.fi

Risto Uron Blogi

Toimituskunta 2010: Risto Uro, Kaisa-Maria Pihlava ja Kirsi Siitonen










Sivuston aikaisempien versioiden toteuttamiseen ovat osallistuneet Petri Merenlahden johtama oppimisen kehittämisprojekti sekä Reetta Korpela, Ulla Tervahauta ja Jarkko Uro. Kuvan on piirtänyt Raine Körkkö.

Mitä askeesilla tarkoitetaan?
(Ulla Tervahauta)

Termin askeesi taustalla on kreikan sana askesis, joka tarkoittaa fyysistä harjoittamista tai harjoittelua. Sanaa on käytetty erityisesti urheilijoiden valmistautumisesta urheilukilpailuihin. Fyysisestä harjoittamisesta askeesin merkitys on laajentunut tarkoittamaan sellaisen elämäntavan harjoittamista, jossa itsehillinnällä, itsekurilla ja myös hyveiden harjoittamisella on keskeinen merkitys.

Varhaiskristillisenä aikana sanaa askeesi alettiin käyttää monien kristittyjen harjoittamasta elämäntavasta, jossa vaatimaton ruokavalio ja seksuaalisen pidättyvyyden harjoittaminen olivat keskeisiä tekijöitä. Varhaiskristillisen itsekurin ihanteen juuret löytyvät antiikin filosofien ajattelusta samoin kuin ajan lääketieteellisistä teorioista.

Askeettinen elämäntapa ei kuitenkaan ole yksinomaan varhaisten kristittyjen kehittämä tapa hallita elämäänsä: kyseessä on kulttuurien välinen ilmiö. Askeettisen elämäntavan ihanteita ja näiden ihanteiden harjoittajia löytyy kaikista uskonnoista ja kulttuureista.

Askeesin harjoittamisessa haluttujen henkisten ominaisuuksien kehittäminen ja ei-toivotuista irtautuminen liitetään kiinteästi fyysiseen elämäntapaan. Ihminen nähdään kokonaisuutena, jossa ruumis ja sen aktiviteetit ovat kiinteässä yhteydessä ihmisen henkiseen puoleen, sieluun. Kieltäytyminen seksuaalisista nautinnoista ja/tai paastoaminen ja ankaran ruokavalion noudattaminen palvelevat henkisiä päämääriä.

Seksuaalisen kieltäytymisen tai tietynlaisen ruokavalion noudattamisen taustalla olevat syyt eivät tietenkään ole olleet yksinomaan henkiseen kehittymiseen, terveyden säilyttämiseen tai esimerkiksi naisen itsenäisyyteen tähtääviä. Pyrkimys meditaatioon ja mahdollisimman täydelliseen Jumalan rakastamiseen ovat uskonnollisia motiiveja, joiden voimaa on hankala mitata objektiivisesti.