Tutkimuksen lähtökohtia

VANHA TESTAMENTTI SYYRIAKSI
Marketta Liljeström

Syyriankieliset raamatunkäännökset tarjoavat aarreaitan tekstitutkijoille. Syyrialaisen Vanhan testamentin tekstihistoria on oma tutkimusalansa jo itsessään, mutta tekstimateriaali palvelee myös niitä tutkijoita, joiden tutkimuskohteena on läntiselle kristillisyydelle tutummat raamatuntekstit, masoreettinen teksti ja Septuaginta.

Varhaisin syyrialainen Vanhan testamentin käännös on Peshitta. Niin kutsuttua Syyroheksaplaa on puolestaan pidetty yhtenä merkittävimmistä heksaplaarisen aineiston säilyttäjistä. Muista syyriankielisistä versioista meidän aikoihimme on säilynyt valitettavan vähän käsikirjoitusmateriaalia, mutta melko vähäinenkin todistusaineisto kertoo siitä innostuksesta ja kiinnostuksesta, joka syyriankielisellä alueella kohdistui tekstien tutkimiseen ja tradeeraamiseen.


Syyrian kieli ja kirjallisuus

Syyria on seemiläinen kieli. Se kehittyi nykyisen Turkin eteläosassa sijainneen Edessan (nyk. Sanliurfa) alueella puhutusta itä-aramean murteesta kukoistavaksi kirjakieleksi.

Syyriaa ei kirjoiteta neliökirjoituksella kuten Raamatun hepreaa ja arameaa, vaan omalla kirjaimistollaan, josta on olemassa kolme eri versiota. Tämän linkin takaa löytyy sivu 400-luvulta peräsin olevasta käsikirjoituksesta, jossa kirjaimistona on käytetty niin kutsuttua estrangeloa: http://www.bl.uk/onlinegallery/sacredtexts/syriacbib_lg.html.

Kirjallisen syyrian historia voidaan jakaa kolmeen osaan. Syyrialaisen kirjallisuuden kulta-ajaksi kutsutaan 200-600-lukuja. Näihin vuosisatoihin sisältyvät niin merkittävimmät syyrialaiset raamatunkäännökset kuin suuri määrä Raamatun kommentaareja, runoutta, filosofiaa, tieteellisiä ja populäärejä teoksia sekä käännösteoksia. Toisessa vaiheessa (600-1300-luvuilla), islamin levitessä vahvistui arabian asema ja syyrialaisella kielialueella keskityttiin säilyttämään ja kokoamaan varhaisempia tiedon helmiä. Syyriankielisen kirjallisuuden kolmas vaihe alkoi 1300-luvulta ja jatkuu meidän päiviimme saakka. Klassinen syyria on edelleen käytössä syyrialaisten ortodoksikirkkojen liturgisena kielenä, mutta 1600-luvulta alkaen syyria alkoi kehittyä moderniin muotoonsa.

Suuri osa kultakauden teoksista on säilynyt luostareissa. Siksi valtaosa tuolta ajalta säilyneestä kirjallisuudesta on kristillistä. Syyriankielinen kirjallisuus tarjoaakin runsaasti tutkittavaa sekä Vanhasta testamentista että varhaisesta kristillisyydestä kiinnostuneille.


Peshitta - varhaisin syyriankielinen Vanha testamentti

Peshitta on nimitys, jota on käytetty 800-luvulta lähtien laajalle levinneestä syyrialaisesta raamatunkäännöksestä. Nimi merkitsee "yksinkertaista" tai "laajalle levinnyttä versiota". Samaa nimitystä käytetään myös yhdestä Uuden testamentin syyrialaisesta käännöksestä, mutta on syytä huomioida, että Vanhan ja Uuden testamentin Peshittaksi kutsutuilla käännöksillä on eri sisältö ja varsin erilainen syntyhistoria.

Peshittan alkuvaiheista tiedetään melko vähän. Varhaisin säilynyt käsikirjoitus on vuodelta 463/4 jKr. (sisältää Pentateukin). Käännösvaiheista on säilynyt legendoja, mutta nykytutkimuksen käsitys syntyvaiheista perustuu tekstin ja käännöksessä käytetyn kielen erityispiirteisiin. Todennäköisimmin alkuperäisen käännöksen ja vanhimman säilyneen käsikirjoituksen väliin mahtuu muutama vuosisata.

Kannatusta on saanut teoria, jonka mukaan Peshitta käännettiin Edessan seudulla ja prosessi kesti useita vuosikymmeniä. Ensimmäiset Vanhan testamentin kirjoista on luultavimmin käännetty 100-luvun puolivälin tienoilla jKr. ja viimeisimmät saman vuosisadan loppupuolella. Siitä, olivatko kääntäjät kristittyjä vai juutalaisia, keskustellaan tutkimuksessa edelleen.

Vaikka Peshittan kieli on käännöskieltä, se on selkeää syyriaa. Kääntäjillä on ollut lukijalähtöinen ote: merkityksen kääntäminen on ollut sanasanaista kääntämistä tärkeämpää. Peshittan tekijöitä on selvästi suurempi joukko; lukumäärä lienee ollut lähellä viittätoista, mikä näkyy eri kirjojen käännöstapaeroista. Monet seikat, kuten yhteiset käännösvastineet, osoittavat kuitenkin, että kääntäjät ovat toimineet yhdessä tuumin ja samoin periaattein.

Peshittan pohjatekstinä on ollut heprealainen teksti, joka muistuttaa suurelta osin vokalisoimatonta masoreettista tekstiä. Eroja kuitenkin on. Ne voivat johtua erilaisesta pohjatekstistä, kääntäjien tekemistä tarkoituksellisista tai tahattomista muutoksista tai syyrian sisäisistä, myöhempien kopiointivaiheiden virheistä ja muutoksista.

Targumien ja Peshittan suhde on herättänyt mielenkiintoa, onhan kyse kahdesta aramealaisesta käännösperinteestä. Esimerkiksi Pentateukin osalta Peshittan ja targumien välillä on runsaasti yhteyksiä. Nämä yhteydet ovat kuitenkin parhaiten selitettävissä niin, että Peshittan kääntäjät tunsivat targumien tulkintaperinteen ja käyttivät sitä hyväkseen käännöstyössä. Peshittan teksti on kuitenkin paljon lähempänä masoreettista tekstiä kuin targumeissa. Myös Peshittan käyttötarkoitus on erilainen: Peshitta käännettiin korvaamaan heprealainen teksti, kun targumit oli tarkoitettu käytettäväksi sen rinnalla.

Peshittaa käytetään apuna myös Septuagintan tekstikritiikissä. Osa Peshittan ja Septuagintan yhteisistä lukutavoista vahvistaa, että Septuagintan kääntäjillä oli masoreettisesta tekstistä poikkeava pohjateksti. Myöhäisissä Peshittan käsikirjoituskopioissa olevat yhteiset lukutavat voivat olla peräisin myös kopioitsijalta, joka tunsi Septuagintan tekstin ja halusi muokata Peshittaa lähemmäksi kreikkalaista tekstiä. Eräiden kirjojen kohdalla voidaan myös ajatella, että kääntäjä on konsultoinut Septuagintaa esimerkiksi vaikeasti tulkittavien jakeiden osalta. Ratkaisun tekeminen näiden vaihtoehtojen välillä vaatii kunkin kirjan kääntäjän noudattaman käännöstavan tuntemista.


Syyroheksapla – käännös kreikasta 600-luvulta

Syyroheksaplaa mainostetaan tutkimuksessa yhä Origeneen (n. 185–254) Heksaplan ("kuusinkertainen") viidennen palstan käännöksenä, mistä myös käännöksestä käytetty nimi tulee. Heksaplan viides palsta sellaisenaan oli tuskin Syyroheksaplan pohjatekstinä, mutta Syyroheksapla on silti yksi merkittävimmistä heksaplaarisen resension säilyttäjistä.

Syyroheksapla on siinä mielessä harvinainen käännös, että sen ajoitus ja jopa pääkääntäjä ovat tiedossa. Käännöksestä vastuussa oli Paulus Tellalainen, joka työtoverinsa Tuomaksen kanssa mainitaan erään säilyneen käsikirjoituksen lopussa. Paulus Tellalainen pakeni oman alueensa levottomuuksia Aleksandrian lähistöllä sijaitsevaan luostariin, missä käännöstyö tapahtui. Kuningasten kirjojen käsikirjoituksessa on säilynyt merkintä, jonka mukaan näiden kirjojen käännös valmistui vuosina 615–617. Tästä voidaan päätellä työn edenneen varsin nopeasti ja samanaikaisesti Tuomas Harkelilaisen Uuden testamentin version kanssa. Varhaisimmat säilyneet käsikirjoitukset, joista toinen sisältää osan Genesistä, toinen Exoduksen, ovat 600-luvun lopulta.

Miksi ja ketä varten Syyroheksapla laadittiin? Kreikan taidon haurastuessa tarvittiin teologisten keskustelujen tueksi tarkka käännös Septuagintasta. Toisaalta Septuagintaan pohjautuvia kommentaareja käännettäessä eivät Peshittan lainaukset enää riittäneet, sillä Peshitta pohjautui heprealaiseen tekstiin. Syyrialaisille kirkoille Syyroheksapla edustikin kreikkalaista tekstiä. Siihen viitataan syyrialaisissa käsikirjoituksessa nimellä "Seitsemänkymmentä" (vrt. Septuaginta, LXX) tai mainitsemalla, miten lainaus "kreikaksi" kuuluu. Vasta tieteellisen tutkimuksen parissa on ryhdytty korostamaan käännöksen heksaplaarisuutta, mistä nimityskin kertoo.

Valitettavasti käännös ei ole säilynyt koko laajuudessaan, vaan Samuelin kirjoista, Aikakirjoista, Esrasta ja Nehemiasta on säilynyt ainoastaan joitakin lektionaarijaksoja ja kommentaarien lainauksia. Myöhäisin maininta myös nämä kirjat sisältäneestä käsikirjoituksesta on 1500-luvun Itävallasta, jonka jälkeen käsikirjoituksen jäljet katoavat.

Syyroheksaplan kieltä on moitittu orjallisen kirjaimelliseksi jopa siinä määrin, että se koettelee oikeakielisen syyrian rajoja. Kielen kömpelyydestä huolimatta käännös saavutti yllättävän laajaa kannatusta yli kirkkokuntarajojen. Versiota tiedetään käytetyn sekä liturgiassa että tieteen parissa.


Muut syyrialaiset versiot

Kreikkalaisen teologian merkitys kasvoi syyriankielisellä alueella 500-luvulla. Kreikkalaisia kommentaareja käännettiin edelleen syyriaksi ja syyrialaiset kirkkoisät käyttivät niitä omien kommentaariensa pohjana. Näissä teoksissa käytettyjä raamatunlainauksia tutkittaessa on herännyt kysymys, millaisia raamatunkäännöksiä alueella liikkui. Oliko Syyroheksaplalla edeltäjiä – Vanhan testamentin versioita, joiden tekstiä oli tuotu lähemmäs Septuagintaa?

Tähän kysymykseen ei ole helppo vastata. Se että osa raamatunlainauksista perustuu selvästi kreikkaan pikemminkin kuin Peshittaan, ei vielä todista muiden versioiden olemassaoloa. Pitkään oli vallalla käytäntö, että Septuagintan lainaukset käännettiin syyriaksi sitä mukaa kun ne tulivat tekstissä vastaan. Silti esimerkiksi Filoksenus Mabbugilaisen (k. 523) lainaukset viittaavat siihen, että hänellä oli käytössään osasta Vanhan testamentin kirjoista myös Septuagintan mukaiset Peshittan revisiot – siis Peshittan kopioita, joita oli muokattu Septuagintan mukaan. Kuinka laajasti ja johdonmukaisesti Peshittaa revisoitiin, on kysymys, johon säilyneen käsikirjoitusmateriaalin perusteella on vaikea vastata.

Huomattavasti enemmän tiedetään kuitenkin Jaakob Edessalaisen 700-luvulla laatimasta Vanhan testamentin versiosta. Se ei levinnyt koskaan laajaan käyttöön ja onkin hyvää onnea, että osa käsikirjoitusta (Pentateukki, Jesaja, Hesekiel, Daniel, Susanna ja Samuelin kirjat) on säilynyt. Jaakobin versio pohjaa vahvasti Peshittaan, mutta hän lisäsi tekstiin Septuagintan lukutapoja erityisesti nk. lukiaanisen resension mukaan ja päivitti Peshittan syyriaa ajanmukaisemmaksi. Edessalaisen tavoitteena oli tarjota lukijalleen mahdollisimman täydellinen ja monipuolinen raamatunteksti.


Pohdintakysymyksiä:

1) Peshittan pohjatekstinä oli masoreettista tekstiä muistuttava heprealainen teksti, Syyroheksaplan taustalla taas heksaplaarinen kreikkalainen teksti. Mihin tekstimuotoon suomenkieliset raamatunkäännökset perustuvat? Millainen merkitys uskonyhteisöjen identiteetille on käännösten pohjatekstillä?

2) Peshittan tutkimuksessa on pyritty selvittämään, onko käännöksen takana juutalainen vai kristillinen yhteisö. Millaiset piirteet käännöksessä voisivat tarjota vihjeitä kääntäjien uskonnosta?

3) Syyroheksaplaa on syytetty orjallisesta kirjaimellisuudesta. Mikä tekee raamatunkäännöksestä hyvän ja sujuvan? Miten ns. krekismeihin ja hepraismeihin tulisi suhtautua?

Vastauksia


Kirjallisuutta

BROCK, SEBASTIAN

2006

The Bible in the Syriac Tradition. Second Revised Edition. Gorgias Handbooks, no. 7. Piscataway: Gorgias Press

JENKINS, R.G
1989

The Old Testament Quotations of Philoxenus of Mabbug. CSCO 514. Louvain: E. Peeters

SALVESEN, ALISON
2008

"Jacob of Edessa's Version of 1–2 Samuel. Its Method and Text-Critical Value." Jacob of Edessa and the Syriac Culture of his Day. Ed. by Baster Haar Romeny. Monographs of the Peshitta Institute Leiden 18. Leiden, Boston: Brill

VÖÖBUS, ARTHUR
    

The Hexapla and the Syro-Hexapla : Very Important Discoveries for Septuagint Research. Papers of the Estonian Theological Society in Exile 22, Stockholm

WEITZMAN, M.P
1999

The Syriac Version of the Old Testament: An Introduction. University of Cambridge Oriental Publications, 56. Cambridge: Cambridge University Press