Eksegeettisiä lähestymistapoja

Yleistä

EKSEGEETTISIÄ LÄHESTYMISTAPOJA

Tämä aihealue on eksegetiikan menetelmien kannalta keskeisin. Historiallis-kriittiset menetelmät vakiinnuttivat kukin vuorollaan asemansa eksegeettisessä tutkimuksessa 1800-luvun lopulta alkaen, niin että 1960-luvulle tultaessa eksegetiikalla käytännössä tarkoitettiin tekstikritiikistä redaktiokritiikkiin ulottuvaa historiallis-kriittisten menetelmien kokonaisuutta.

Historiallis-kriittisen lähestymistavan rinnalle – usein aluksi myös kriittisiksi haastajiksi – on nostettu 1970-lähtien koko joukko muita lähestymistapoja, joita esitellään tämän aihealueen muissa osioissa. Kari Syreeni on osuvasti kuvannut eksegetiikan erilaisia lähestymistapoja "paradigmojen taloksi". Eksegeettiset lähestymistavat pureutuvat kukin omasta näkökulmastaan ja omalla tavallaan Raamatun maailmaan ja sen aikaisten tekstien merkitykseen.

Muinaisia tekstejä ei voida ymmärtää alkuperäisessä kontekstissaan ilman tietoa siitä kulttuurisesta ja sosiaalisesta kontekstista, jossa tekstin alun perin kirjoitettiin. Arkeologia on sen vuoksi yksi tärkeä raamatuntutkimusta tukeva tieteenala, samoin lähestymistavat, jotka hyödyntävät sosiaali- ja käyttäytymistieteiden metodiikkaa.

Eksegetiikka on aina ollut – myös historiallis-kriittisten metodien osalta – läheisessä yhteydessä muuhun kirjallisuuden tutkimukseen. Kirjallisuustieteellinen näkökulma on kuitenkin noussut uudella tavalla keskeiseksi 1970-luvun lopulta lähtien, kun modernista kirjallisuustieteestä omaksuttuja kysymyksenasettelua alettiin soveltaa myös Raamatun tutkimukseen.

Viime vuosikymmenten tutkimuksessa on noussut keskeiseksi myös kysymys tekstin nykyaikaisten kuulijoiden ja lukijoiden kontekstista. Kontekstuaalinen näkökulma – jolla siis viitataan tässä nykykontekstiin, ei tekstien alkuperäiseen kontekstiin (joka on keskeinen monissa muissa lähestymistavoissa) – valottaa lähestymistapoja, joissa tarkastellaan esimerkiksi Raamatun vaikutusta ja vastaanottoa sen kirjoittamisajan jälkeen. Uusia näkökulmia Raamattuun on syntynyt myös siitä, että vähemmistöt ja kulttuurisesti sorretut ryhmät ovat tarkastelleet Raamattua kriittisesti omasta näkökulmastaan tai soveltaneet sen tekstejä omaan kulttuurikontekstiinsa.

Hakemisto

Oppimisympäristöt: