Eksegeettisiä lähestymistapoja

JOHDATUS SOSIAALITIETEELLISEEN RAAMATUNTUTKIMUKSEEN
Risto Uro

Raamatun sosiaalinen maailma ja kulttuurinen konteksti ovat nousseet eksegetiikassa viime vuosikymmenten aikana keskeisiksi kiinnostuksen kohteiksi. Monet tutkijat ovat korostaneet, että pelkkä teologisten ideoiden ja tekstin historian tutkiminen eivät anna riittävän monipuolista kuvaa Raamatun syntyhistoriasta ja raamatullisten yhteisöjen elämästä. Abstrakti teologia, kielitiede ja kirjallisuuden tutkimus tavoittavat vain pienen osan siitä todellisuudesta, jonka keskellä Raamatun kirjoitukset ovat syntyneet. Tutkijat ovat siksi alkaneet tarkastella Raamatun tekstejä sosiaalisten instituutioiden, realiteettien ja arvojen näkökulmasta. Keskeisiksi aiheiksi ovat nousseet mm. perhe, sukulaisuus, naisten asema, talous, sairaanhoito ja erilaiset muut arjen historian kysymykset. Tässä suhteessa raamatuntutkimus on saanut vaikutteita yleisen historiatieteen virtauksista, joissa on siirrytty korkeakulttuurin ja poliittisen historian kysymyksistä arjen ja kodin tutkimukseen (Uuden testamentin sosiaalisen maailman kysymyksistä ks. Ihminen ja yhteisö Uudentestamentin maailmassa).

Kartoittaessaan Raamatun sosiaalista maailmaa tutkijat ovat usein turvautuneet yhteiskuntatieteisiin, erityisesti sosiologiaan ja kulttuuriantropologiaan. He ovat päätelleet, että Raamatun maailmasta voidaan saada uutta tietoa hyödyntämällä historiallisten lähteiden (ts. tekstien ja arkeologisten löytöjen) lisäksi sosiaalitieteissä koeteltuja yleisiä teorioita ihmisyhteisöjen käyttäytymisestä sekä kulttuurien eroista ja yhdenmukaisuuksista. Sosiologian ja antropologian lisäksi raamatuntutkijat ovat hyödyntäneet mm. sosiaalipsykologian ja aivan viime aikoina kognitiivisen uskonnontukimuksen näkökulmia ja teorioita. Näiden tieteiden tutkimustulokset jäsentävät ja selittävät historiallisten lähteiden antamaa informaatiota Raamatun ajan ihmisten sosiaalisesta todellisuudesta ja käyttäytymisestä. Ihmisten käyttäytymisen katsotaan olevan siinä määrin yhdenmukaista ja yleispätevää, että sosiaali- ja käyttäytymistieteiden mallit ja teoriat voivat olla avuksi raamatuntutkimuksessa.


Katsaus sosiaalitieteellisen raamatuntutkimuksen historiaan

Sosiaalitieteellisten menetelmien yleistyminen

Kiinnostus Raamatun maailman ja varhaiskristillisyyden sosiaalisiin realiteetteihin ei sinänsä ole uutta. Sosiologian uranuurtajiin kuulunut saksalainen Ernst Troelsch julkaisi 1900-luvun alussa teoksen, jossa hän tarkasteli laajalti varhaiskristillisyyden sosiaalista opetusta ja etiikkaa (Die Soziallehren der christlichen Kirchen und Gruppen, 1922). Adolf Deissmannin kuuluisa tutkimus Licht vom Osten (1908) tutki Uuden testamentin kulttuurista, kielellistä ja sosiaalista taustaa hiljattain tehtyjen papyruslöytöjen valossa. Muotokritiikin kehittäjät pyrkivät jäljittämään aikansa folkloristiikan valossa Raamatun kirjoitusten taustalla olevia suullisia traditioita ja niiden tyypillisiä sosiaalisia käyttötilanteita (Sitz im Leben).

Sosiaalitieteiden teorioita ryhdyttiin soveltamaan ohjelmallisemmin eksegetiikkaan, erityisesti Uuden testamentin ja varhaiskristillisyyden tutkimukseen, 1970-luvulta alkaen. Sosiologista eksegetiikkaa tai sosiaalitieteellistä kritiikkiä (social-scientific criticism) perusteltiin mm. kritisoimalla aikaisemmassa tutkimuksessa vallinnutta "metodologista doketismia" (Scroggs 1980), jolla tarkoitettiin liiallista keskittymistä varhaiskristillisen uskonnon opilliseen puoleen ja ihmisen sisäisen uskon korostamista sosiaalisten tekijöiden kustannuksella. Toinen kritiikki kohdistui siihen, että raamatuntutkijat olivat olleet yksipuolisen kiinnostuneita raamatullisten traditioiden alkuperästä ja jättäneet kysymättä tärkeitä kysymyksiä traditioiden sosiaalisesta merkityksestä ja käytöstä.

Alkuvaiheen keskeisiä teoksia

Wayne Meeks nosti esille edellä mainittuja kysymyksiä klassikoksi muodostuneessa tutkimuksessaan The First Urban Christians (1983), jossa hän tarkastelee Paavalin yhteisöjen sosiaalista maailmaa. Kiinnostavampaa kuin jonkin tradition tai käytännön alkuperän jäljittäminen on se, miten se toimi varhaiskristillisissä yhteisöissä. Meeks luonnehtii lähestymistapaansa "maltilliseksi funktionalismiksi" (tästä enemmän jatkossa). Funktionalististen tutkimusten lisäksi sosiaalitieteellisen eksegetiikan uranuurtajat sovelsivat varhaiskristillisyyteen mm. millenarististen (lopunajallisten) liikkeiden parissa tehtyjä sosiologisia tutkimuksia (Gager 1975) ja sosiologian klassikon Max Weberin näkemyksiä karismaattisesta johtajuudesta (Holmberg 1978). Tärkeäksi inspiraation lähteeksi muodostui myös Peter L. Bergerin ja Thomas Luckmannin vuonna 1966 julkaisema tiedonsosiologian perusteos.

Sosiaalitieteelliset lähestymistavat tänään

2000-luvulle tultaessa sosiaalitieteellisestä raamatuntutkimuksesta oli muodostunut yksi eksegetiikan "uusien metodien" pääsuuntauksista kirjallisten ja retoristen lähestymistapojen ohella (Elliott 1993; Esler 1995; 2000; Rohrbaugh 1996; Blasi et al. 2002; Uro 2004). Suuntauksen sisälle mahtuu niin sosiaalihistoriallisesti painottunutta kuin teoriakeskeisempääkin tutkimusta. Sosiaalihistoriallisesti orientoituneet tutkijat ovat painottaneet historiallisten lähteiden ja arkeologisen tietouden tarkkaa hyödyntämistä ja käyttäneet sosiaalitieteellisiä näkökulmia valikoiden. Teoriakeskeisemmässä tutkimuksessa sosiaalitieteellisten mallien soveltaminen saa keskeisemmän sijan.

Sosiaalitieteet muodostavat itsessään laajan kokonaisuuden erilaisia menetelmiä, lähestymistapoja ja kysymyksenasetteluja. Tämä moninaisuus näkyy tänä päivänä myös sosiaalitieteellisessä eksegetiikassa. Raamatullisia yhteisöjä tarkastellaan hyvin monenlaisesta teoreettisesta näkökulmasta käsin. Tutkijat ovat hyödyntäneet mm. sosiologista lahkotutkimusta, sosiaalisen identiteetin ja sosiaalisen muistin teorioita, esiteollisten yhteiskuntien ja sosiaalisten verkostojen tutkimusta sekä lääketieteen antropologiaa ja muita antropologian suuntauksia.


Suuntauksia ja esimerkkejä

Rakennefunktionalismi

Rakennefunktionalismi on muodostanut yhden sosiaalitieteiden suurista traditioista. Rakennefunktionalismilla tarkoitetaan sitä, että yhteiskuntaa tarkastellaan ikään kuin elävänä organismina, jossa jokaisella uskomuksella ja sosiaalisella käytännöllä nähdään olevan positiivinen tehtävä yhteisön kokonaisuudessa. Sosiaalinen ilmiö selitetään tai tehdään ymmärrettäväksi etsimällä sen tehtävä eli funktio yhteisössä. Sosiaalitieteellisen raamatuntutkimuksen uranuurtajat tulkitsivat Raamatun tekstejä ja niissä heijastuvia käytäntöjä usein juuri funktionalistisesta näkökulmasta.

Hyvä esimerkki funktionalistisesta varhaiskristillisyyden analyysistä on Gerd Theissenin paljon keskustelua herättänyt teoria varhaisesta Jeesus-liikkeestä (Theissen 1978; 1979). Theissenin mukaan Jeesus-liike vaikutti Palestiinassa vuoden 70 Jerusalemin hävitystä edeltäneenä aikana yhtenä juutalaisuuden uudistusliikkeenä, joita olivat myös muiden muassa essealaisten yhteisö ja fariseukset. Tällaiset liikkeet olivat reaktioita juutalaisen yhteiskunnan kriisiin, johon vaikuttivat taloudellinen riisto, jännitys kaupunkien ja maaseudun välillä sekä identiteettikriisi, johon juutalaisuus oli joutunut hellenistis–roomalaisen kulttuurin puristuksessa. Jeesus-liikkeen hengellisiä auktoriteetteja olivat karismaattiset kylästä toiseen vaeltavat saarnaajat, joita heidän perustamansa pienet yhteisöt tukivat taloudellisesti. Synoptisten evankeliumien radikaalit sanat omaisuudesta luopumisesta, perheen jättämisestä ja rikkauden vahingollisuudesta heijastavat näiden kulkurisaarnaajien eetosta. Theissenin mukaan Jeesus-liikkeen tärkein vaikutus tai funktio oli kanavoida ja kompensoida yhteiskunnallisen kriisin aiheuttamaa aggressiota.

Theissenin semioottinen katedraali

Theissenin myöhemmässä tuotannossa funktionalistinen päättely on jäänyt vähemmälle. Vuonna 1999 julkaistussa teoksessa A Theory of Primitive Christian Religion varhaiskristillistä uskontoa kuvataan merkkijärjestelmänä, semioottisena katedraalina, jonka yhteys yhteiskunnan rakenteisiin ja sosio-poliittiseen tilanteeseen jää taka-alalle (Theissen 1999). Theissen korostaa merkkijärjestelmän ensisijaisuutta. Kieli mahdollistaa uskonnollisen kokemuksen eikä päinvastoin. Theissen hahmottaa eräänlaisen varhaiskristillisen uskonnon kieliopin, moninaisuuden takana olevan yhteisen rakenteen. Tämä rakenne osoittaa sen, että lukuun ottamatta selkeästi hereettisiä ryhmiä (esim. gnostikot) varhaiset kristityt puhuivat samaa "kieltä" ja pystyivät ymmärtämään toinen toisiaan. Theissenin semioottiselle lähestymistavalle löytyy tärkeitä esikuvia sosiaalitieteellisistä virtauksista, joissa korostetaan kulttuurin ja kielen läheistä yhteenkuuluvuutta.

Context Group ja Välimeren kulttuuriset arvot

Yksi sosiaalitieteellisen raamatuntutkimuksen keskeisistä suuntauksista on ottanut lähtökohdakseen Välimeren kulttuurin hallitsevat kulttuuriset arvot. Tämän koulukunnan keskeinen vaikuttaja on Bruce J. Malina, joka julkaisi vuonna 1981 laajalti luetun kirjan The New Testament World: Insights from Cultural Anthropology (3. painos 2001). Malinan kirja antoi agendan tutkijoiden ryhmälle, joka vuonna 1989 järjestyi Context Group -nimen alle. Ryhmään kuuluu tai on kuulunut monia keskeisiä sosiaalitieteellisen eksegetiikan edustajia, Malinan lisäksi mm. John H. Elliott, Jerome H. Neyrey, Philip F. Esler ja Halvor Moxnes.

Malinan mukaan muinaisen Välimeren kulttuureissa kunnia ja häpeä muodostivat sen arvoasetelman, jonka varaan muut kulttuuriset normit ja tavat rakentuivat. Havainnollinen esimerkki kunnian ja häpeän keskeisyydestä Uudessa testamentissa on kohta, jossa Paavali paheksuu sitä, että naiset esiintyvät julkisesti seurakunnan kokoontumisissa paljain päin (1. Kor. 11:1–6). Kunnia ja häpeä esiintyvät vaikeassa päättelyketjussa toistuvasti: mies heijastaa Jumalan kunniaa, nainen miehen, pitkä tukka on miehelle häpeäksi, naiselle taas kunniaksi.

Raamatun ihmistä Malina kuvaa "dyadisena persoonallisuutena", jonka minäkuva rakentui ensisijaisesti muiden tunnustamalle julkisivulle, ei itseanalyysille tai -reflektiolle. Kulttuuri oli voimakkaasti kilpailuhenkinen ja sitä määräsi muun muassa ns. rajoitetun hyvän periaate: saavutettu etu on aina joltakin toiselta pois. Muita keskeisiä Raamatun kulttuureja jäsentäviä arvoja ovat Malinan mukaan "puhtaan" ja "saastaisen" erottelu sekä perheeseen ja sukulaisuuteen liittyvät normit.

Context Groupin jäsenet korostavat vastakohtaa, joka vallitsee toisaalta modernin amerikkalaisen ja pohjoiseurooppalaisen individualistisen maailmankuvan ja toisaalta Raamatun maailman välillä. He katsovat, että antropologinen kulttuurien välinen tutkimus auttaa välttämään etnosentrisen ansan, johon sosiaalitieteitä tuntematon raamatunlukija helposti lankeaa: Raamatun ajan ihmisen edellytetään ajattelevan ja käyttäytyvän modernin länsimaisen ihmisen tavoin. Context Group painottaa myös sitä, että käytetyt sosiaalitieteelliset mallit on tuotava tutkimuksessa avoimesti ja selkeästi esille.


Kritiikkiä ja uusia mahdollisuuksia

Sosiaalitieteelliseen raamatuntutkimukseen kohdistunut kriittinen keskustelu voidaan karkeasti jakaa kolmeen ryhmään. Ensinnäkin on esitetty eri perustein näkemyksiä, joiden mukaan sosiaalitieteiden soveltaminen raamatulliseen aineistoon ei ole mahdollista tai suotavaa. Toiseksi on käyty keskustelua siitä, minkälaisia sosiaalitieteellisiä teorioita tulisi hyödyntää ja mitä taustaoletuksia erilaisiin teoreettisiin malleihin sisältyy. Kolmanneksi on ehdotettu, että sosiaalitieteellistä analyysiä voisi täydentää kognitiivisilla näkökulmilla, jotka ovat jo olleet iduillaan joissakin sosiaalitieteellisissä raamatuntulkinnoissa.

Soveltuvatko sosiaalitieteet Raamatun tutkimiseen?

Sosiaalitieteellistä raamatuntutkimusta on joskus pidetty mahdottomana siksi, että tietomme muinaisesta maailmasta on liian fragmentaarista. Nyky-yhteiskuntia tutkivalla sosiologilla tai antropologilla on mahdollisuus kerätä aineistoa empiirisesti esim. kyselytutkimuksien, haastattelujen tai kenttätyön avulla. Historiantutkijalla ei ole käytettävissään tämänkaltaisia menetelmiä.

Sosiaalitieteellisessä raamatuntutkimuksessa on myös nähty reduktionismin vaara. Tällä tarkoitetaan sitä, että uskonnolliset ilmiöt selitetään täysin sosio-ekonomisilla tekijöillä niin kuin esimerkiksi marxilaisessa perinteessä on tehty. Sosiologinen lähestymistapa on nähty selvästi teologisen tulkinnan vastaisena (Milbank 1990). Teologia ja sosiologia ovat kuin tuli ja vesi, joita ei voi yhdistää. Sosiaalitieteellinen eksegetiikka on kuitenkin reduktionistista ainoastaan silloin, kun muut selittämisen tasot kokonaan kielletään. Näin ei kuitenkaan yleensä ole. Nykyisessä eksegetiikan tilanteessa tämä on vielä paljon selvempää kuin sosiaalitieteellisen raamatuntutkimuksen alkuvaiheessa. Raamatullisia uskontoja selitetään ja tulkitaan hyvin erilaisista teoreettisista lähtökohdista käsin.

Miten mallit vaikuttavat?

Sosiaalitieteellisen raamatuntutkimuksen sisällä on käyty keskustelua erilaisten sosiaalitieteellisten mallien lähtökohdista ja taustaoletuksista. Funktionalistista selittämistä on pidetty ongelmallisena mm. siksi, että se olettaa yhteiskunnan toimivan biologisen organismin tavoin ja sulkee tarkastelun ulkopuolelle yhteiskunnalliset konfliktit (Horsley 1989).

Jotkut sosiaalitieteitä hyödyntävät eksegeetit suhtautuvat kriittisesti mallikeskeiseen selittämiseen (Garrett 1992). Nämä tutkijat vetoavat sellaiseen sosiaalitieteelliseen tutkimukseen, jossa vedetään jyrkkä raja humanistisen tulkitsemisen tai ymmärtämisen (verstehen) ja luonnontieteellisen selittämisen välillä. He kannattavat Clifford Geertzin ajatusta, jonka mukaan antropologin työtä on verrattava pikemminkin tekstin tulkitsemiseen kuin luonnontieteellisten mallien soveltamiseen ja testaamiseen.

Kriitikot ovat myös väittäneet, että modernien yhteiskuntien tutkimuksessa kehitetyt teoreettiset mallit täydentävät väärällä tavalla historiantutkimuksen aukkoja. Tämä kritiikki kohdistuu kuitenkin kaikkeen sellaiseen historiantutkimukseen, jossa hyödynnetään sosiaalitieteitä. Mallit voivat saada liian määräävän aseman esimerkiksi niin, että tutkija on kiinnostunut ainoastaan sellaisesta aineistosta, joka tukee lähtökohdaksi esitettyä teoriaa. Väärinkäyttö ei kuitenkaan kumoa oikeanlaista käyttöä.

Mihin mallit perustuvat?

Sosiaalitieteellisten mallien käyttöä puolustavat tutkijat vetoavat usein siihen, että kaikki tutkijat vääjäämättä käyttävät joitakin luokitteluja ja malleja. Sen vuoksi katsotaan, että malleja on hyvä käyttää tietoisesti. Toisaalta vedotaan myös siihen, että mallit ovat ennen kaikkea heuristisia apuvälineitä ja että niiden käyttö on oikeutettua, jos ne herättävät uusia kysymyksiä ja auttavat havaitsemaan lähteissä ilmiöitä, jotka muuten jäisivät havaitsematta. Tällaiset perustelut herättävät kuitenkin jatkokysymyksiä. Mihin mallien toimivuus viime kädessä perustuu? Onko kyse siitä, että nykykulttuurin tutkimuksen piirissä kehitetty malli vain sattumalta valottaa myös antiikin lähteitä? Vai onko ihmisten tavoissa jäsentää ympärillään olevaa maailmaa joitakin sellaisia yleispäteviä piirteitä, jotka tulevat ilmi kaikissa kulttuureissa? Näihin kysymyksiin voidaan yrittää etsiä vastauksia kognitiotieteiden avulla. Sosiaalitieteellistä eksegetiikkaa onkin viime aikoina pyritty kehittämään yhteistyössä kognitiivisen uskontotieteen edustajien kanssa. Kognitiivinen uskontotiede on antanut uusia virikkeitä esimerkiksi rituaalien tutkimukseen. Myös sosiaalisen identiteetin teoria, jota on menestyksekkäästi sovellettu sosiaalitieteellisessä eksegetiikassa, perustuu psykologisiin havaintoihin, joilla on läheinen yhteys kognitiotieteisiin.

Kirjallisuutta

BLASI, A., DUHAIME J. & TURCOTTE P.-A. (eds.)

2002

Handbook of Early Christianity: Social Science Approaches. Walnut Greek, CA: AltaMira.

ELLIOTT, J. H.
1993

What is Social-Scientific Criticism? Minneapolis, MN: Fortress.

ESLER, P. F. (ed.)
1995

Modelling Early Christianity: Social Scientific Studies of the New Testament in Its Context. London: Routledge.

2000

The Early Christian World. London: Routledge.

GAGER, J. G.
1975

Kingdom and Community: The Social World of Early Christianity. Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall.

GARRETT, S. R.
1992

Sociology (Early Christianity). Anchor Bible Dictionary 6, 89—99.

HOLMBERG, B.
1978

Paul and Power: The Structure of Authority in the Primitive Church as Reflected in the Pauline Letters. Coniectanea biblica NT 11. Lund: CWK Gleerup.

HORSLEY, R. A.
1989

Sociology and the Jesus Movement. New York: Crossroad.

MALINA, B. J.
1981

The New Testament World: Insights from Cultural Anthropology. 3rd ed. 2001. London: SCM.

MEEKS, W. A.
1983

The First Urban Christians: The Social World of the Apostle Paul. New Haven, CT: Yale University Press.

MILBANK, J.
1990

Theology and Social Theory: Beyond Secular Reason. Oxford: Blackwell.

ROHRBAUGH, R. (ed.)
1996

The Social Sciences and New Testament Interpretation. Peabody, MA: Hendrickson.

SCROGGS, R.
1980

"The Sociological Interpretation of the New Testament: The Present State of Research". New Testament Studies 26,164—79.

THEISSEN, G.
1978

The First Followers of Jesus. Trans. J. Bowden, London: SCM.

1979

Studien zur Soziologie des Urchristentums. Wissenschaftliche Untersuchungen zum Neuen Testament 19. Tübingen: Mohr (Siebeck).

1999

A Theory of Primitive Christian Religion. Trans. J. Bowden, London: SCM.

URO, R.
2004

"Kuinka tutkia Uuden testamentin sosiaalista maailmaa? Sosiologia ja antropologia Uuden testamentin tutkimuksen aputieteinä". Teologian uudet virtaukset. Toim. L. Larjo. Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran vuosikirja 2004. Helsinki: STKS, 9—32.