Eksegeettisiä lähestymistapoja

KIRJALLISUUSKRITIIKKI VANHAN TESTAMENTIN TUTKIMUKSESSA
Juha Pakkala

Johdanto

Kirjallisuuskritiikki tarkastelee tekstin yhtenäisyyttä ja epäyhtenäisyyttä. Tällä näkökulmalla on perinteisesti ollut keskeinen rooli Vanhan testamentin tutkimuksessa. Erityisesti manner-Euroopassa kirjallisuuskritiikki on muodostanut – tekstikritiikin ohella – tutkimuksen ohittamattoman lähtökohdan. On katsottu, että tekstejä ei voida käyttää tutkimuksessa ilman, että niissä esiintyviä kirjallisia toimitusvaiheita erotetaan toisistaan. Kirjallisuuskritiikki lähtee siitä havainnosta, että useimmat Vanhan testamentin tekstit ovat syntyneet monivaiheisen ja usein vuosisataisen toimitusprosessin tuloksena. Vanha testamentti poikkeaa tässä mielessä useimmista muista antiikin lähteistä.

Viime vuosikymmeninä kirjallisuuskritiikkiä on arvosteltu tulosten epävarmuuden vuoksi: samaa kirjallisuuskriittistä metodia käyttävät tutkijat ovat tulleet näkemyksiin, jotka poikkeavat toisistaan huomattavasti. Kirjallisuuskritiikkiä syytetään usein myös tekstin jakamisesta tarpeettoman moniin osiin. Ainoastaan hyvin konservatiivisessa tutkimuksessa kiistetään myös se, että tekstien taustalla olisi monivaiheinen toimitusprosessi.

Tutkijoilla on kuitenkin käytössään useita käsikirjoituksia ja käännöksiä, joiden avulla voidaan yksiselitteisesti osoittaa, että tekstejä on muokattu useassa eri vaiheessa. Yksittäinen raamatunkohta voi olla hyvin erilainen esimerkiksi Vanhan testamentin heprealaisessa (masoreettisessa) tekstissä, Qumranin käsikirjoituksissa ja Vanhan testamentin kreikankielisissä käännöksissä (ks. jäljempänä Gedaljan murha). Teksteissä olevat erot osoittavat, että toimittajat ovat lisänneet, muuttaneet ja joissain tapauksissa jopa poistaneet vanhempaa tekstiä. Koska toimitusprosessit ovat saattaneet kestää vuosisatoja, tekstit sisältävä pahimmillaan lukuisten eri toimittajien lisäyksiä. Tutkimuksen käytössä oleva teksti muistuttaa tällöin lumipalloa, johon on kerääntynyt kerroksia useilta eri ajoilta.

Kirjallisuuskritiikkiin kohdistunut arvostelu on osin oikeutettua. Ongelma ei kuitenkaan ole metodi sinänsä vaan se, millaisia tekstejä on valittu tutkittavaksi. Joissakin tapauksissa toimitusprosessi on ollut niin monivaiheinen ja monimutkainen, että tekstejä ei enää pystytä tutkimaan kirjallisuuskritiikin avulla. Jos toimittajat ovat kirjoittaneet vanhempaa tekstiä uudelleen tai jopa poistaneet osia vanhemmasta tekstistä, on vaikea päästä käsiksi tekstien varhaisempiin vaiheisiin.

Toisaalta teksteiltä saatetaan odottaa enemmän kuin ne pystyvät tarjoamaan. Useat tutkijat ovat yrittäneet selvittää esimerkiksi Israelin uskonnon ja historian varhaisvaiheita kirjallisuuskritiikin avulla, mutta näistä vaiheista on Vanhassa testamentissa usein jäljellä vain irrallisia katkelmia. Suurin osa Vanhan testamentin teksteistä on syntynyt vasta Jerusalemin vuonna 587 eKr. tapahtuneen tuhon jälkeen.

Kirjallisuuskritiikki on läheisessä yhteydessä redaktiokritiikkiin. Kirjallisuuskritiikin avulla pyritään tunnistamaan tekstin epätasaisuudet ja siten erottamaan eri toimittajien tekstit toisistaan. Redaktiokritiikki puolestaan pyrkii ymmärtämään kunkin toimitustason historiallista taustaa sekä kirjoittajien ideologisia ja muita näkemyksiä.

Tässä artikkelissa esitellään Vanhan testamentin kirjallisuuskritiikkiä esimerkkien avulla. Ne tuovat esiin Vanhan testamentin teksteihin liittyviä tyypillisiä ongelmia, joita kirjallisuuskritiikin avulla pyritään selvittämään. Tekstin yhtenäisyyden ja epäyhtenäisyyden arvioinnissa käytettäviä kriteerejä on esitelty tarkemmin kirjallisuukritiikin johdantoartikkelissa.


Esimerkki irrallisesta lisäyksestä eli glossasta: Kultaiset sonnit Betelissä ja Danissa

Israelin kuninkaat tuomitaan systemaattisesti siitä, että he eivät luopuneet Jerobeamin synnistä eli kultaisten sonnien palvonnasta (vrt. 1. Kun. 12:25–30). Jakeen 2. Kun. 10:29 mukaan myös Jehu jatkoi Jerobeamin syntiä. Kirkkoraamatun käännöksessä saumakohtia on siloteltu ymmärrettävyyden vuoksi, mutta kirjallisuuskriittinen ongelma käy ilmi hepreankielisestä tekstistä ja alla olevasta tarkasta käännöksestä. Viittaus Betelin ja Danin kultaisiin sonneihin (lihavoitu, ks. alla) on hyvin irrallinen. Se ei sovi luontevasti yhteen edellä tai jäljessä olevan tekstin kanssa.

29 Mutta Jerobeamin, Nebatin pojan, synneistä, רַק חֲטָאֵי יָרָבְעָם בֶּן-נְבָט
joilla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä אֲשֶׁר הֶחֱטִיא אֶת־יִשְׂרָאֵל
Jehu ei luopunut לא־סָר יֵהוּא מֵאַחֲרֵיהֶם
Betelissä ja Danissa olevista kultaisista sonneista. עֶגְלֵי, הַזָּהָב, אֲשֶׁר בֵּית-אֵל, וַאֲשֶׁר בְּדָן
30 Ja Jahve sanoi Jehulle ... וַיֹּאמֶר יְהוָה אֶל־יֵהוּא

On ilmeistä, että kyseessä on myöhäinen lisäys, jossa on tarkennettu, mistä Jerobeamin synneissä oli kyse. Koska lisäystä ei ole yritetty erityisemmin sovittaa yhteen edeltävän lauseen kanssa, se oli mahdollisesti alun perin rivien väliin tai marginaaliin tehty kommentti, jota ei ollut edes tarkoitettu itse tekstiin. Käsikirjoituksen seuraava kopioija saattoi kuitenkin sisällyttää kommentin tekstiin, koska ei tiennyt, onko kyseessä tekstistä unohtunut lause vai irrallinen lisäys. Vastaavia tekstiä selventäviä kommentteja eli glossia on löydetty eri puolilta Vanhaa testamenttia.

Joissakin Qumranin säilyneissä käsikirjoituksissa kommentteja voidaan nähdä rivien välissä tai marginaaleissa. Jos näitä käsikirjoituksia olisi kopioitu, olisi osa kommenteista todennäköisesti päätynyt itse tekstiin. Kirjallisuuskritiikin yhtenä tehtävänä on tunnistaa tämänkaltaiset myöhemmät lisät, koska ne yleensä heijastavat myöhemmän kirjurin käsityksiä.


Kaksi sonnia

Myös toinen esimerkki käsittelee Jerobeamin sonneja. Jakeissa 2. Kun. 17:15–17 luetellaan eri syntejä, joilla israelilaiset olivat aiheuttaneet maansa valloituksen. Jakeen 16 mukaan yksi synneistä oli kaksi sonnipatsasta.

15 ... He kulkivat turhuuksien perässä ja tulivat itse turhaakin turhemmiksi, he seurasivat ympärillään asuvia pakanakansoja, vaikka Herra oli kieltänyt heitä elämästä niiden tavoin. 16 He hylkäsivät kaikki Herran, Jumalansa, määräykset ja tekivät itselleen valetun kuvan, kaksi sonnia. He tekivät asera-tarhan, he kumarsivat kaikkia taivaan tähtijoukkoja ja palvoivat Baalia. 17 He panivat poikansa ja tyttärensä kulkemaan tulen läpi, he tekivät taikoja ja ennustivat noitakeinoin ... 16 וַיַּעַזְבוּ אֶת־כָּל־מִצְוֹת יְהוָה אֱלֹהֵיהֶם
וַיַּעֲשׂוּ לָהֶם מַסֵּכָה שְׁנֵי עֲגָלִים
וַיַּעֲשׂוּ אֲשֵׁירָה וַיִּשְׁתַּחֲווּ לְכָל־צְבָא הַשָּׁמַיִם וַיַּעַבְדוּ אֶת־

Vaikka useissa käännöksissä ongelma onkin vältetty, se tulee esiin tarkasteltaessa kohdan heprealaista tekstiä. Ilmaus ”valettu kuva” (מַסֵּכָה) on yksikössä, kun taas sonnit ovat monikossa (שְׁנֵי עֲגָלִים). Heprean kannalta odottaisikin, että tekstissä lukisi ”valetut kuvat, kaksi sonnia” (מַסֵּכוֹת שְׁנֵי עֲגָלִים). Monikon ja yksikön välisen ristiriidan vuoksi useat tutkijat ovat päätelleet, että viittaus sonneihin on myöhäinen lisäys. Alun perin valetulla kuvalla on mahdollisesti haluttu viitata Aaronin valettuun sonniin, johon viitataan juuri sanalla מַסֵּכָה. Ilmeisesti sanaa ”sonni” ei kuitenkaan alun perin ollut tekstissä. Myöhempi toimittaja on lisännyt viittauksen Jerobeamin kahteen sonniin, joiden palvonnasta tuli myöhemmin yksi keskeisimmistä israelilaisten harjoittamista synneistä. Tässä tapauksessa lisäys on todennäköisesti tarkoituksellinen. Toimittaja on halunnut korostaa Jerobeamin sonnien merkitystä Israelin tuhon syynä.


Onko Tuomarien kirjan alku lisätty myöhemmin?

Vanhassa testamentissa on useita lisäyksiä, joissa osa alkuperäistä tekstiä on toistettu. Toisto on tehty sen vuoksi, että lisäys ei häiritsisi tapahtumien luontevaa etenemistä ja että siirtyminen alkuperäisestä tekstistä lisäykseen ja sieltä takaisin alkuperäiseen tekstiin olisi mahdollisimman luonteva. Jos lisäys on laaja, käytetään usein niin sanottua kehäkompositiota. Lisäys päättyy silloin samaan tekstiin, mistä on alkanut, eli osa alkuperäisestä tekstistä (alla merkitty Y-kirjaimin) on täytynyt toistaa. Toistuvat tekstit muodostavat siten kehän lisäyksen ympärillä.

Alkuperäinen teksti   Teksti, johon on tehty lisäys

XXXXXX
YYYYYY
ZZZZZZ

nuolet


XXXXXX
YYYYYY
LISÄTTY
TEKSTI

YYYYYY
ZZZZZZ

Tuomarien kirjan alku 1:1–2:5 on lisätty kehäkompositiota apuna käyttäen. Lisäyksen seurauksena Joosuan kuolema ja hautaus on kerrottu lähes sanasta sanaan kahteen kertaan, ensin Joosuan kirjan lopun jakeissa 24:29–30 ja sitten lisäyksen lopuksi kohdassa Tuom. 2:8–9. Myös Joos. 24:31 toistuu jakeessa Tuom. 2:7, mutta kerrontajärjestystä on hieman muutettu, niin että viittaus muiden jumalien palvelemiseen tulee Tuomarien kirjassa jo ennen viittausta Joosuan kuolemaan. Itse lisäys löytyy näiden toistuvien jaksojen välistä.

Joos. 24:29–31 Tuom. 2:7–9
  7 Kansa palveli Herraa koko Joosuan elinajan ja sen jälkeenkin, niin kauan kuin oli elossa vanhimpia, jotka olivat nähneet, mitä suuria tekoja Herra oli Israelin hyväksi tehnyt.
29 Jonkin aikaa näiden tapahtumien jälkeen Joosua, Nunin poika, Herran palvelija, kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä.
30 Hänet haudattiin omalle perintömaalleen Timnat-Serahiin, joka on Efraimin vuoristossa Gaasinvuoresta pohjoiseen.
31 Israelin kansa palveli Herraa koko Joosuan elinajan ja sen jälkeenkin, niin kauan kuin oli elossa vanhimpia, jotka olivat nähneet, mitä suuria tekoja Herra oli Israelin hyväksi tehnyt.
8 Herran palvelija Joosua, Nunin poika, kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä,
9 ja hänet haudattiin omalle maalleen Timnat-Heresiin, joka on Efraimin vuoristossa, Gaasinvuoren pohjoispuolella.

Vastaavia kehäkompositioita on löydetty eri puolilta Vanhaa testamenttia. Kehäkompositiota pidetäänkin yhtenä varmimmista yksittäisistä kriteereistä, jonka perusteella voidaan päätellä, että tekstissä on myöhäinen lisäys. Kehäkompositio ei kuitenkaan voi toimia ainoana kriteerinä, vaan yleensä tekstissä on myös muita viitteitä lisäyksestä. Usein myöhäinen lisäys poikkeaa kielellisesti ja sisällöllisesti sitä ympäröivästä tekstistä. Lisäykset saattavat olla jopa ristiriidassa alkuperäisen tekstin kanssa.


Onko dekalogin kielto tehdä jumalankuvia myöhäinen lisäys?

Useat tutkijat ovat päätelleet, että dekalogin kielto tehdä jumalankuvaa (2. Moos. 20:4 ja 5. Moos. 5:8) ei kuulu alkuperäiseen dekalogiin. Alla jälkimmäinen:

7 Sinulla ei saa olla muita jumalia. 7 לֹא יִהְיֶה־לְךָ אֱלֹהִים אֲחֵרִים עַל־פָּנָיַ
8 Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. 8 לֹא־תַעֲשֶׂה־לְךָ פֶסֶל כָּל־תְּמוּנָה אֲשֶׁר בַּשָּׁמַיִם מִמַּעַל וַאֲשֶׁר בָּאָרֶץ מִתָּחַת וַאֲשֶׁר בַּמַּיִם מִתַּחַת לָאָרֶץ
9 Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. 9 לֹא־תִשְׁתַּחֲוֶה לָהֶם וְלֹא תָעָבְדֵם כִּי אָנֹכִי יְהוָה אֱלֹהֶיךָ אֵל קַנָּא







Tähän lopputulokseen on tultu sillä perusteella, että jae 9 viittaa niihin muihin jumaliin, joita ei jakeen 7 perusteella saa olla. Jae 8 katkaisee jakeiden 7 ja 9 välisen yhteyden. Myös tekstissä käytetyt yksikkö ja monikko vahvistavat tätä oletusta. Muihin jumaliin viitataan jakeissa 7 ja 9, mutta jakeen 8 patsas on kuitenkin yksikössä. Jakeen patsas (פֶסֶל כָּל־תְּמוּנָה) ei siten voi toimia jakeen 9 monikon לָהֶם (niitä) korrelaattina. Jakeessa 8 ainoat monikot ovat (kirjaimellisesti) 'taivaat' ja 'vedet' mutta näitä -- sen paremmin kuin niitä olentojakaan, joihin vain
implisiittisesti viitataan -- jakeen 9 käsky tuskin koskee. Myös jakeen 9 sana קַנָּא, joka tarkoittaa kiivautta, mustasukkaisuutta ja kateellisuutta, viittaa siihen, että tämä jae liittyy jakeeseen 7. Jahve on kiivas tai ”mustasukkainen” muille jumalille, jos israelilaiset palvovat niitä.


Gedaljan murha – kolme eri versiota

Seuraavassa esitellään kolme tekstiä, joista kukin kuvaa Gedaljan murhaa. Kyse on saman kertomuksen kolmesta eri-ikäisestä versiosta, jotka ovat kaikki säilyneet Vanhassa testamentissa: Toisen Kuningasten kirjan hepreankielisessä tekstissä sekä Jeremian kirjan hepreankielisessä ja kreikankielisessä tekstissä. Vertailun helpottamiseksi kreikankielisestä tekstistä on esitetty niin sanottu retroversio eli kreikankielisen tekstin perusteella rekonstruoitu heprealainen teksti.

Kohdan 2. Kun. 25:25 heprealainen teksti edustaa varhaisinta vaihetta, Jeremian kirjan kreikankielinen versio (Jer. 41[48]:1–3) seuraavaa ja Jeremian kirjan hepreankielinen teksti viimeisintä toimitusvaihetta. (Jeremian kirjan masoreettisen tekstin ja Septuagintan järjestykset poikkeavat toisistaan. Esimerkkiteksti on MT:n versiossa luvussa 41, LXX:ssa luvussa 48.)

Taulukkoon on merkitty kaikkien kolmen kohdan yhteinen teksti tavallisella fontilla, molempien Jeremian versioiden yhteiset lisäykset alleviivauksella ja Jeremian masoreettisen tekstin lisäykset lihavoinnilla. Lisäykset on merkitty samoin tunnuksin myös suomennokseen.

Käännös: Seitsemännessä kuussa Ismael, Elisaman pojan Netanjan poika, joka oli kuninkaallista sukua ja yksi kuninkaan virkamiehistä, tuli kymmenen miehen kanssa Gedaljan, Ahikamin pojan, luo Mispaan. Kun he istuivat siellä yhteisellä aterialla, Ismael, Netanjan poika, ja ne kymmenen miestään, jotka olivat hänen kanssaan nousivat ja löivät kuoliaaksi Gedaljan, Safanin pojan Ahikamin pojan miekalla ja siten tappoivat hänet, jonka Babylonian kuningas oli asettanut maan käskynhaltijaksi ja myös kaikki Juudan miehet ja babylonialaiset, jotka olivat kokoontuneet hänen luokseen, Gedaljan luo Mispaan, (ja ne babylonialaiset, jotka olivat paikalla). Sotilaat Ismael surmasi.

Jer. 41:1-3 – heprealainen teksti Jer. 41:1-3 (48:1-3) – kreikkalaisen tekstin retroversio 2. Kun. 25:25 – heprealainen teksti
III vaihe II vaihe I eli varhaisin vaihe
ויהי בחדשׁ השׁביעי בא ישׁמעאל בן־נתניה בן־אלישׁמע מזרע המלוכה ויהי בחדשׁ השׁביעי בא ישׁמעאל בן־נתניה בן־אלישׁמעמזרע המלך יהי בחדשׁ השׁביעי בא ישׁמעאל בן־נתניה בן־אלישׁמע מזרע המלוכה
ורבי המלך    
ועשׂרה אנשׁים אתו ועשׂרה אנשׁים את ועשׂרה אנשׁים אתו
אל־גדליהו אל־גדליהו  
בן־אחיקם    
המצפתה המצפתה  
ויאכלו שׁם לחם יחדו ויאכלו שׁם לחם יחדו  
במצפה    
ויקם ישׁמעאל ויקם ישׁמעאל  
בן־נתניה    
בן־נתניהועשׂרה אנשׁים אשׁר־היו אתו בן־נתניהועשׂרה אנשׁים אשׁר־היו אתוועשׂרה אנשׁים אשׁר־היו אתו  
ויכו את־גדליהו ויכו את־גדליהו ויכו את־גדליהו
בן־אחיקם בן־שׁפן בחרב    
וימֶת   וימֹת
אתו    
אשׁר־הפקיד מלך־בבל בארץ אשׁר־הפקיד מלך־בבל בארץ  
ואת ואת ואת־
כל־ כל־  
היהודים היהודים היהודים ואת־הכשׂדים
אשׁר־היו אתו אשׁר־היו אתו אשׁר־היו אתו
את־גדליהו    
במצפה במצפה במצפה
ואת־הכשׂדים
אשׁר נמצאו־שׁם
את אנשׁי המלחמה הכה ישׁמעאל
ואת־הכשׂדים
אשׁר נמצאו־שׁם
 

Tekstejä vertailemalla voidaan havaita tyypillisiä lisäyksiä ja muutoksia. Useat lisäyksistä sisältävät uusia yksityiskohtia tapahtumista ja ihmisistä. Vaikka voisi ajatella, että kehitys kulkisi päinvastaiseen suuntaan, Vanhan testamentin myöhäiset toimittajat ovat usein juuri lisänneet yksityiskohtia. Osa yksityiskohdista on otettu Vanhan testamentin muista osista. Tämä koskee useita genealogisia tietoja (esimerkkitekstissä mm. tieto Gedaljan isästä ja isoisästä on voitu ottaa kohdista Jer. 39:14 tai 40:5). Myös tapahtumia on lisätty (esimerkkitekstissä ajatus yhteisestä ateriasta tai sotilaiden tappamisesta).



Harjoituksia ja pohdintaa

  • Käy läpi jokainen lisäys yllä olevassa tekstissä, joka käsittelee Gedaljan murhaa. Pohdi kuinka hyvin kunkin lisäyksen olisi voinut huomata, mikäli varhaisempi teksti ei olisi säilynyt. Mieti kussakin tapauksessa miksi lisäys on tehty. Onko nuoremmissa toimitusvaiheissa havaittavissa muitakin eroja varhaisimpaan tekstiin nähden kuin vain lisäyksiä?
  • Vertaile alla olevia kohdan Jer. 28:1–4 heprean- ja kreikankielisiä tekstejä. Millaisia eroja tekstien välillä on? Onko niiden välillä muitakin eroja kuin lisäyksiä? Pohdi kunkin lisäyksen syytä.
1 וַיְהִי בַּשָּׁנָה הַהִיא בְּרֵאשִׁית מַמְלֶכֶת צִדְקִיָּה מֶלֶכְ־יְהוּדָה בִּשְׁנַת בַּשָּׁנָה הָרְבִעִית בַּחֹדֶשׁ הַחֲמִישִׁי אָמַר אֵלַי חֲנַנְיָה בֶן־עַזּוּר הַנָּבִיא אֲשֶׁר מִגִּבְעֹון בְּבֵית יְהוָה לְעֵינֵי הַכֹּהֲנִים וְכָל־הָעָם לֵאמֹר
2 כֹּה־אָמַר יְהוָה צְבָאֹות אֱלֹהֵי יִשְׂרָאֵל לֵאמֹר שָׁבַרְתִּי אֶת־עֹל מֶלֶך בָּבֶל  
3 בְּעֹוד שְׁנָתַיִם יָמִים אֲנִי מֵשִׁיב אֶל־הַמָּקֹום הַזֶּה אֶת־כָּל־כְּלֵי בֵּית יְהוָה אֲשֶׁר לָקַח נְבוּכַדנֶאצַּר מֶלֶכְ־בָּבֶל מִן־הַמָּקֹום הַזֶּה וַיְבִיאֵם בָּבֶל  
4 וְאֶת־יְכָנְיָה בֶן־יְהֹויָקִים מֶלֶכְ־יְהוּדָה וְאֶת־כָּל־גָּלוּת יְהוּדָה הַבָּאִים בָּבֶלָה אֲנִי מֵשִׁיב אֶל־הַמָּקֹום הַזֶּה נְאֻם־יְהוָה כִּי אֶשְׁבֹּר אֶת־עֹל מֶלֶך בָּבֶל  


Kirjallisuutta

ADAM, GOTTFRIED & KAISER, OTTO ET ALII.
2000

Einführung in die exegetischen Methoden. Gütersloh: Gütersloher Verlagshaus.

BECKER, UWE
2008

Exegese des Alten Testaments. UTB 2664. 2. Aufl. Tübingen: Mohr Siebeck.

DREYTZA, MANFRED, HILBRANDS, WALTER & SCHMID, HARTMUT
2007

Das Studium des Alten Testaments. Eine Einführung in die Methoden der Exegese. Bibelwissenschaftliche Monographien 10. 2. Aufl. Wuppertal: Brockhaus.

MCKANE, WILLIAM
1986

A Critical and Exegetical Commentary of Jeremiah. Vol. 1-2. Edinburgh: T & T Clark.

PAKKALA, JUHA
2008

”Gedaliah’s Murder in 2Kgs 25:25 and Jer 41:1-3”. Scripture in Transition. FS Raija Sollamo. Eds. Anssi Voitila & Jutta Jokiranta. Leiden: Brill, 401–411.

RIEKKINEN, VILLE & VEIJOLA, TIMO
1983

Johdatus eksegetiikkaan: Metodioppi. Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja 37. Helsinki: Suomen Eksegeettinen Seura.

VEIJOLA, TIMO
1988

Dekalogi: Raamatullisen etiikan perusteita. Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja 49. Helsinki: Suomen Eksegeettinen Seura.