Eksegeettisiä lähestymistapoja

KONTEKSTUAALINEN RAAMATUNTULKINTA
Kari Latvus

Johdanto

Historiallinen eksegetiikka on onnistunut luomaan kuilun nykylukijan ja tekstin väliin: teksti on muinaisuutta, lukija taas kuuluu nykyaikaan. Raamatun historiallisen alkuperän tiedostaminen on johtanut siihen, että Raamatun välitön lukeminen oman elämän hengelliseksi ravinnoksi tai tekstien käyttäminen kirkon opinkappaleiden rakentamiseen ilman historian tuntemusta on liian sattumanvaraista ja jopa erheellistä. Johtaako eksegeettinen näkökulma siis väistämättä Raamatun tulkinnan irrottamiseen nykyhetkestä ja sen sisältämistä kysymyksistä?

Monet nykypäivän tilanteet edellyttävät kuitenkin uuteen tilanteeseen suhteutettua lähestymistapaa. Mitä vaikuttaa asiaan, kun Raamattua luetaan erilaisissa ympäristöissä, kuten sairaalassa, työttömien parissa tai vankilassa? Miten tulkitsevat Raamattua Botswanan kristityt, jotka elävät valtavan HIV/AIDS-ongelman keskellä?

Kontekstuaalisen tulkinnan perimmäisenä tarkoituksena on tuoda esiin niitä tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka sitovat tekstiä ja lukijaa nykyhetkeen. Kyse on siis lukijan kontekstista. Tällä torjutaan yksipuolinen käsitys, että voisimme tehdä aikamatkan nykyhetkestä suoraan tekstiin tai unohtaa tosiseikan, että elämme itsekin vuorovaikutuksessa oman elinympäristömme kanssa. Kontekstuaaliseen teologiaan voi myös liittyä avoimesti ilmaistuja eettisiä tai moraalisia pyrkimyksiä esim. köyhien aseman parantamiseen tai tietyn asian tai ryhmän tukemiseen. Näin on tapahtunut esimerkiksi vapautuksen teologiassa, dalit-teologiassa ja feministiteologiassa.


Teksti ja lukija

Kontekstuaalinen tulkinta pyrkii ottamaan vakavasti sen, että kaikki tulkinta on väistämättä jollakin tapaa ympäristöönsä sidottua. David Rhoads (2005, 13) on kuvannut tilannetta seuraavasti. Sen sijaan, että käsittäisimme tekstillä olevan vain yksi normatiivinen ja oikea merkitys, on nykylingvistiikan tavoin hyväksyttävä tekstin monimerkityksisyys. Tekstissä ei siten ole yhtä "asiaa", jonka sieltä voisi siirtää lukijalle, vaan tekstin merkitys on yhdistelmä merkinnöistä paperilla ja lukijan tulkinnasta. Koska jokainen lukija tuo mukanaan oman taustansa, sosiaalisen viitekehyksensä, kokemuksensa toisista ihmistä ja elämästä ylipäänsä, on lukijan oman sosiaalisen kontekstin (social location) huomioon ottaminen asianmukaista. Rhoads muistuttaa, että lukijan sosiaalinen konteksti, siis oikeastaan sosio-kulttuurinen mielentila, koostuu lukuisista elementeistä. Näitä ovat sukupuoli, ikä, taloudellinen tila, poliittinen kanta, ammatti ja työ, terveys, koulutus, seksuaalinen orientaatio, uskonnollinen yhteisö, perhe ja suku. USA:ssa listan kärkipäähän kuuluu tietysti myös rotu.

Latinalaisessa Amerikassa 1960-luvun lopulla syntyneessä vapautuksen teologiassa asia ilmaistiin vielä napakammin. Kysymys ei ole vain köyhyyden tarkastelusta tai toimista köyhien puolesta, vaan köyhien omasta raamatuntulkinnasta. Kyse on teologiasta, jossa tulkinta nousee omasta elämänkokemuksesta johtaen käytännölliseen toimintaan ja edelleen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseen eri tavoin. On ilmeistä, että köyhien oma tulkinta voi tuoda esiin paljon sellaista, mikä muutoin voisi jäädä vaille asianmukaista huomiota.

Esimerkki: Mark. 5:25–34 kerrotaan verenvuotoa kaksitoista vuotta sairastaneesta naisesta. Miten tekstin tulkintaan vaikuttaa lukijan sukupuoli tai kokemus pitkään kestäneestä sairaudesta? Verenvuotoa pidettiin Israelissa saastuttavana ja häpeällisenä (katso esim. 3. Moos. 15:19–33). Millaiseksi ajattelet kroonistuneen häpeän tilan? Miten toisen ihmisen pitkittyneen häpeäkokemuksen voi tietää, ymmärtää tai käsittää – vai voiko?

Vapautuksen teologian alkuvaiheessa 1970-luvulla perusyhteisöjen ruohonjuuritason raamatuntulkinta vaikutti huikealta menestystarinalta ja samaa reseptiä tarjottiin muuallekin. Aikaa myöten kävi kuitenkin ilmi, ettei mallin siirtäminen ollutkaan kovin helppoa. Myös vapautuksen teologia oli osaltaan kiinni omassa historiallisessa tilanteessaan.

Erityisesti ongelmaksi on muodostunut se, etteivät köyhät välttämättä osallistu raamatuntulkintaan: he rajautuvat pois tulkitsijoiden joukosta tai eivät ole siitä aina edes kiinnostuneita. Aina Raamattua ei ole myöskään liitetty köyhien vapauttamiseen, sillä Raamatun teksti ja sen myöhempien käyttäjien arvot ovat edustaneet myös monissa tilanteissa valtaa ja köyhien sortamista. Tilanteeseen on etsitty ratkaisuja. Eteläafrikkalainen Gerald West (1999) onkin ehdottanut, että eksegeetit voisivat toimia avustajina, kanssalukijoina, ja poistaa näin köyhien oman raamatuntulkinnan esteitä. Köyhien oman ja arkisen raamatuntulkinnan lähtökohtana on tekstin lukutaito, halu tarkastella yhteiskuntaa, kyky tehdä kriittisiä kysymyksiä elämästä ja Raamatun tekstistä sekä kyky rakastaa ja eläytyä toisen ihmisen tilanteeseen. Tämän ymmärtäminen auttaa muistamaan, että Raamattua on luettu satojen vuosien ajan jo ennen raamatuntutkimuksen tuomia apuvälineitä.


Tekstin konteksti

Ammatillisesti valveutuneen tulkitsijan tulee kuitenkin vielä laajentaa näkökulmaa. Myös Kontekstuaalinen raamatuntulkinta tuo esiin tekstin syntyhistoriaan liittyviä kysymyksiä. Samalla tavoin kuin nykylukijalla on oma sosiaalinen viitekehyksensä, niin oli myös Raamatun tekstien kirjoittajilla. Kirjoittajan sosiokulttuurinen tausta heijastuu aina tekstin muotoilussa, sanavalinnoissa ja asenteissa. Kirjoittajan asenteet voivat olla ilmeisiä tai piiloon jääviä. Ne voivat myös heijastaa laajemman ryhmän käsityksiä tai vastustaa niitä.

On hyvin todennäköistä, että Raamatun tekstin kirjoittajina ovat olleet miehet. Samoin kirjoittajat ovat todennäköisesti olleet keskimääräistä koulutetumpia – ainakin kirjoitustaitoisia – ja vaikutusvaltaisempia. Vastaavasti on luultavaa, että teksteissä vain harvoin kuuluu kyseisen aikakauden köyhimpien oma ääni. Tämä merkitsee, että kirjoittaessaan vaikkapa naisista tai köyhistä kirjoittajat ovat tarkastelleet muita kuin itseään, siis "toisia" tai "niitä". Tekstin kirjoittajan ja tekstin kohteen erottaminen voi tuoda esiin merkittäviä lisäseikkoja tekstin tulkintaan. Tekstin kirjoittajan maailmasta (social location) saattoi olla merkittävä sosiokulttuurinen hyppy astua köyhän ja ulkomaalaisen naisorjan sandaaleihin.

Kysymyksiä: Miten luvussa 5. Moos. 13 tulee esiin kirjoittajien asenne toisin ajatteleviin tai luvussa 5. Moos. 20 muuta kansallisuutta edustaviin?

3. Moos. luvun 12 mukaan nainen on saastainen synnyttämisen jälkeen. Jos hän synnyttää tyttölapsen, on saastaisuusaika kaksinkertainen. Miten teksti heijastaa naisen asemaa?

1. Moos. 21 kuvaa Hagarin, egyptiläisen orjan, ja tämän lapsen karkottamisen. Mitä käsityksiä teksti heijastaa?


Interkontekstuaalinen menetelmä

Yhtäältä eksegetiikka näyttää siis tarjoavan avun ymmärtää tekstin syntyhistoriaa ja tekstin merkitystä sen varhaisemmassa kontekstissa. Toisaalta eksegetiikka saattaa synnyttää tekstin ja nykyisyyden väliin ohittamattoman kuilun, vierastamisesta johtuvan juovan. Vapautuksen teologia pyrki ylittämään historian kuilun asettamalla eri elementit tiiviiseen vuoropuheluun ja aloittamalla dialogin nykypäivän kysymyksistä. Yhdeksi ongelmaksi saattoi muodostua eri horisonttien, tekstin ja tulkintojen, mielivaltainen sulautuminen. Väistämättä eri horisonttien on kohdattava, jotta ymmärtäminen ja tulkinta voisi tapahtua, mutta onko tätä eri tahojen vuorovaikutusta mahdollista jäsentää tarkemmin? Interkontekstuaalinen analyysi tähtää juuri tähän: eksegeettisen tiedon hyödyntämiseen, mutta myös nykyisen tulkintatilanteen asianmukaiseen käsittelyyn.

Esimerkkinä toimii kertomus Hagarista ja Ismaelista (1. Moos. 21). Interkontekstuaalisen analyysin perusjäsennyksenä voi käyttää neljää kontekstia: Hagarin konteksti, kirjoittajan konteksti, nykytutkijan konteksti ja nykyisin elävän maahanmuuttajanaisen konteksti.

Gen. 21 kirjoittaja/teksti: kirjoittaja tarkastelee tapahtumia samastuen Abrahamin ja Saran edustamaan "israelilaisten" joukkoon. Kirjoittajalle olennaista on luoda välimatkaa egyptiläiseen orjaan ja häivyttää kertomuksesta pois Abrahamin ja Hagarin yhteinen lapsi, Ismael. Toisaalta kirjoittaja haluaa korostaa, ettei Jahve hylännyt Hagaria ja tämän lasta autiomaassa, vaan pelasti nämä ja auttoi Hagaria pitämään yksinhuoltajaperheensä raiteillaan.

Hagar: Hagar on kertomuksen hahmo, egyptiläinen naisorja, jota käytetään lapsen saamisessa ja kuitenkin karkotetaan perheestä pois. Meillä ei ole mitään suoraa yhteyttä Hagariin, vaan nykylukijat joutuvat toimimaan Hagarin asianajajana. Miten voimme kuulostella Hagarin kysymyksiä ja samastua kertomukseen Hagarin näkökulmasta?

(Tässä yhteydessä ei ole mahdollisuutta käsitellä yksityiskohtaisesti laajaa kysymystä Hagar-kertomuksen historiallisuudesta. Viimeisten vuosikymmenien aikana Genesiksen kertomusten historiallisuuteen on asetettu monia kysymysmerkkejä. Toisaalta traditio Aabraham-nimisen Israelin kantaisän egyptiläisestä orjasta ja heidän yhteisestä lapsestaan saattaa sisältää myös historiallisia tosiseikkoja.)

Maahanmuuttajanainen: yhden ulottuvuuden tekstin lukemiseen tarjoaa nykytilanteessa elävän maahanmuuttajanaisen kohtaaminen ja hänen kysymystensä tarkastelu. Häntä ei tule samastaa Hagariin, mutta hänen maailmaansa tutustuminen auttaa näkemään jotakin lisää siitä, mitä Hagarille tapahtui.

Tutkija/lukija: lopulta koko tulkinnan kannalta avainasemassa on tekstin merkitystä selvittävä henkilö. Hän tuo mukanaan oman sosiaalisen viitekehyksensä ja katsoo tekstiä ja eri konteksteja omasta taustastaan käsin. Paneutumalla nykyisen maahanmuuttajanaisen elämään ja pohtimalla sekä Hagarin että kirjoittajan tilannetta lukija voi myös avartaa omaa taustaansa, sillä oman elämän käsikirjoitus ei merkitse mielen vankilaa, vaan matkan lähtökohtaa.

Interkontekstuaalista menetelmää voi käyttää niin yksittäinen henkilö kuin ryhmäkin. Perustyövälineiksi riittävät jo perustavat taidot käyttää Raamatun tekstiä – ytimenä hyvä luetun ymmärtäminen – ja rohkeus sekä halu kohdata nykytodellisuus osana tulkinnan prosessia. Joskus jo pelkästään erilaisten näkökulmien tiedostaminen ja kysymysten tekeminen voi tuoda tulkintaan monipuolisuutta. Mitä huolellisemmin interkontekstuaalisen analyysin haluaa tehdä, sitä enemmän on kiinnitettävä huomiota eri työvaiheiden dokumentointiin ja tekstien ja tilanteiden analysointiin. Tutkimusvälineenä interkontekstuaalisuus on vasta muotoutumisvaiheessa.


Kirjallisuus

LATVUS, KARI

2002

Arjen teologia: Johdatus kontekstuaaliseen raamatuntulkintaan. Helsinki: Kirjapaja.

RHOADS, DAVID (ed.)
2005

From Every People and Nation: The Book of Revelation in Intercultural Perspective. Minneapolis: Fortress.

WEST, GERALD
1999

The Academy of the Poor: Towards a Dialogical Reading of the Bible. Sheffield: Sheffield Academic Press.