Eksegeettisiä lähestymistapoja

IKONOGRAFINEN EKSEGEESI
Sanna Saari

Raamatun tekstit eivät syntyneet kulttuurisessa tyhjiössä. Muinainen taide on tärkeä lähdeaineisto raamatuntutkijoille, jotka haluavat perehtyä siihen kulttuuriympäristöön, jossa Raamattu kehittyi. Monille tutkijoille muinaisen maailman kuvat ovatkin vähintään yhtä arvokkaita kuin tekstilähteet, kun pyritään ymmärtämään Raamatun historiallista taustaa. Ikonografinen eksegeesi tutkii Raamatun tekstejä ottaen huomioon niiden rinnalla vaikuttaneen laajan visuaalisen kulttuurin. Lähestymistavan taustalla on ajatus, jonka mukaan kuvat ja tekstit eivät ole irrallisia medioita, vaan molempia tarvitaan, jotta voidaan saavuttaa mahdollisimman kokonaisvaltainen ymmärrys muinaisesta kulttuurista. Kuvien avulla voidaan saada uutta tietoa arkielämän asioista, kuten pukeutumisesta, asumisesta ja sodankäynnin välineistä. Toisaalta ne voivat antaa tietoa myös symbolisesta ulottuvuudesta, kuten maailmankuvasta, kuninkuuteen liittyvistä käsityksistä ja jumaliin liitettävistä piirteistä.

Ikonografinen tutkimus ei ole eksegetiikan oma menetelmä, vaan se on omaksuttu raamatuntutkimuksen pariin taidehistorian puolelta. Etenkin arkeologia on merkittävä aisapari ikonografiselle eksegeesille, sillä muinaisen Lähi-idän kuvallinen aineisto tunnetaan meidän aikanamme nimenomaan arkeologisten löytöjen kautta. Muinaisia kuvia tutkittaessa onkin tärkeää kiinnittää huomiota kuvien löytökontekstiin, ajoitukseen ja alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Muita ikonografisen eksegetiikan aputieteitä ovat muun muassa kuvataide, hermeneutiikka, kulttuuriantropologia ja historia.

Ikonografista eksegeesiä ei tule sekoittaa reseptiohistorialliseen lähestymistapaan. Ikonografinen eksegeesi tutkii visuaalista kulttuuria, joka vaikutti ennen tai samanaikaisesti Raamatun tekstien synty- ja kehitysprosessin kanssa. Sen avulla voi siis tarkastella, kuinka muinaisen Lähi-idän kuvallisen kulttuurin vaikutus näkyy teksteissä. Reseptiohistoriallinen lähestymistapa on sen sijaan kiinnostunut siitä, kuinka Raamatun tekstit ovat vaikuttaneet niitä myöhäisempään kulttuuriin: maalaustaiteeseen, musiikkiin, yhteiskunnallisiin aatteisiin ja niin edelleen.


Historiaa

Muinaisen taiteen tulkinta hakee muotoaan

Ikonografisen aineiston hyödyntäminen Raamatun tekstien tulkinnassa ei ole uusi ilmiö. 1800-luvun uusien arkeologisten löytöjen myötä eurooppalaiset museot kartuttivat kokoelmiaan, mikä sai sekä tutkijat että alasta kiinnostuneet maallikot innostumaan muinaisen maailman taiteesta. Varhaiset tulkitsijat tosin tekivät merkittävän virheoletuksen muinaisesta kuvamateriaalista. He nimittäin ajattelivat, että muinainen taide kuvasi Raamatun tapahtumia ja henkilöitä samalla tavoin kuin myöhempi raamatullinen taide (esimerkiksi Da Vincin Viimeinen ehtoollinen, Michelangelon maalaukset sikstiiniläiskappelissa). Kuvallinen kulttuuri nähtiin siis tekstille alisteisena.

Kuva 1. Sylinterisinetti, myöhäisakkadilainen (2192–
2004 eaa.) LeMon 2009, kuva 1. Piirros: Smith,
The Chaldean Account of Genesis (1876) 91.
(Saat tämän artikkelin kuvat näkyviin isompina
klikkaamalla niitä hiiren oikenpuoleisella painikkeella
ja valitsemalla näytä kuva/view image. Takaisin
pääset selaimen peruutuspainikkeella.)
Niin kutsuttu ”Aadam ja Eeva” -sinetti havainnollistaa ongelmaa (kuva 1). Tämän myöhäisakkadilaisen (2192–2004 eaa.) sylinterisinetin keskiössä on puu, jonka kahdella alimmalla oksalla on hedelmä. Puuta ympäröi kaksi jakkaroilla istuvaa ihmishahmoa. Kummallakin hahmolla on yllään pitkä vaate ja päässään jonkinlainen päähine. Oikeanpuolimmaisen hahmon päähine muistuttaa sarvia. Vasemmanpuoleisen hahmon takana on pitkänä kiemurteleva käärme. 1800-luvun loppupuolella useat eri tutkijat esittivät, että tämä kuva on yhteydessä Raamatun syntiinlankeemuskertomukseen (Gen. 3:1–24). Esimerkiksi George Smithin tulkinta rakentuu kehäpäätelmän varaan (The Chaldean Account of Genesis, 1876, s. 90–91). Hänen mukaansa kaikki varhainen taide esitti tarinoissa ja kertomuksissa tunnettuja tapahtumia ja hahmoja, ja on näin ollen selvää, että sylinterisinetissä kuvattu kohtaus on peräisin syntiinlankeemuskertomuksen Mesopotamiassa tunnetusta versiosta. Friedrich Delitzsch oli hieman varovaisempi esittäessään tulkinnan, jonka mukaan on todennäköistä, että Raamatun syntiinlankeemuskertomuksen ja tämän vanhan akkadilaisen kuvan välillä on jonkinlainen yhteys (Babel und Bibel: Two Lectures on the Significance of Assyriological Research for Religion, Embodying the Most Important Criticism and the Author’s Replies; transl. Thomas J. McCormack & W. H. Carruth, 1903, s. 48). Räikeimmän tulkinnan esitti J. N. Fradenburgh väittäessään, että sinetti esittää Genesiksessä tunnettua kertomusta, eikä mikään muu selitys sille voi olla mahdollinen (Witnesses from the Dust, or the Bible: Illustrated from the Monuments, 1886, s. 50–51). Fradenburghin tulkinta kuitenkin ongelmallinen kahdesta kahdesta syystä. Ensinnäkin hän analysoi kuvaa pelkkänä tekstiä valottavana resurssina. Toiseksi hänen yhdistämänsä kuva ja teksti ovat sekä ajallisesti että maantieteellisesti kaukana toisistaan.

1900-luvulle tultaessa tutkijoiden varovaisuus tulkinnoissa alkoi kuitenkin lisääntyä ja kuvia pyrittiin tulkitsemaan niiden omasta kontekstista käsin eikä lähtökohtaisesti Raamatun tekstien perusteella. Tästä esimerkkinä on ”Aadam ja Eeva” -sinetin myöhempi, paremmin aikaa kestävä tulkinta, jonka teki Dominique Collon 1980-luvulla (First Impressions: Cylinder Seals in the Ancient Near East, 1987, s. 36).  Collonin tulkinta perustuu myöhäisakkadilaisen taiteen omiin traditioihin ja vertailuun useiden aikakauden muiden kuvien kanssa. Hän arvioi sinetin kuvastavan perinteistä, akkadilaista juhla- tai pitoteemaa. Muinaisen Mesopotamian taiteessa on pitkä traditio hahmojen kuvaamisella keskiössä olevan puun ympärille. Sarvikruunu oikeanpuoleisen hahmon päässä viittaa jumalalliseen statukseen (myös tämä tulkinta saa vahvan tuen ikonografisesta traditiosta). Vasemmanpuoleinen hahmo on todennäköisesti jumalhahmon palvoja. Käärme sen sijaan voi olla joko käärmeeseen yhdistetty jumala tai se voi symboloida yleisemmin uudistumista, elpymistä tai hedelmällisyyttä.

Othmar Keel, Fribourgin koulukunta ja nykytutkimus

Muinaisen Lähi-idän visuaalisen kulttuurin tulkinta Raamatun tekstimateriaalin rinnalla lähti selkeään nousuun 1970-luvulla. Merkittävä osuus tässä on ollut Othmar Keelillä, sillä hän nosti ikonografisen eksegeesin raamatuntutkijoiden tietoisuuteen ja sai työlleen useita seuraajia, joista toisinaan käytetään tutkimuskirjallisuudessa nimeä ”Fribourgin koulukunta” Kyseessä ei ole selkeärajainen yhteisö, vaan pikemminkin epävirallinen yläkäsite Keelin ja hänen opiskelijoidensa tekemälle tutkimukselle. Lukuisissa tutkimuksissaan Keel on vertaillut Raamatun tekstiaineistoa ja sitä ympäröivää muinaista maailmaa Hänen oppilaansa Thomas Staubli, Silvia Schroer, Urs Winter ja Christoph Uehlinger ovat omalta osaltaan jatkaneet Keelin viitoittamalla tiellä ja antaneet siten merkittävän panoksen ikonografisen eksegeesin kehitykselle.

”Fribourgin koulukunnan” tutkimus sijoittuu Saksan ja Sveitsin alueelle, mutta myös monissa muissa Euroopan maissa sekä muun muassa Yhdysvalloissa, Israelissa ja Etelä-Afrikassa on raamatuntutkijoita, jotka työskentelevät ikonografisen eksegeesin parissa. Israelilaisista tutkijoista on syytä mainita ainakin Tallay Ornan. Etelä-Afrikan Stellenbosch Universityssä pitkään vaikuttanut Martin Klingbeil oli myös Keelin oppilas. Huomattava merkitys on Atlantassa sijaitsevalla Emory Universityn Candler School of Theologylla. Siellä ikonografista eksegeesiä harjoittavat muun muassa Brent Strawn ja Joel LeMon. Myös Ryan Bonfiglio on Candler Schoolin kasvatteja.

Tutkimuksen tila Suomessa

Izaak de Hulsterin ja Sanna Saaren artikkelin ”Amulettien siivekkäät olennot – ja kuinka israelilainen profeetta kääntää muinaisen magian päälaelleen” (2016) lisäksi suomenkielistä kirjallisuutta ikonografisesta eksegeesistä ei vielä ole. Kyseisessä artikkelissa luodaan katsaus muinaisen Lähi-idän taiteessa kuvattuihin siivekkäisiin olentoihin, niiden esiintymiin amuleteissa sekä tarkastellaan, kuinka Jesajan kirjan kuudennessa luvussa amuleteissa kuvattujen, mahtavina pidettyjen olentojen mahti mitätöidään taitavalla tavalla. Kotimaisen tutkimuskirjallisuuden vähäisyydestä huolimatta myös muut suomalaiset raamatuntutkijat ovat harjoittaneet ikonografista eksegeesiä. Tästä maininnan arvoisena esimerkkinä  on erityisesti Martti Nissisen ja Charles E. Carterin toimittama kuvia ja profetiaa käsittelevä englanninkielinen teos Images and Prophecy in the Ancient Eastern Mediterranean (2009).


Ikonografinen eksegeesi käytännössä

Vaikka suurin osa raamatuntutkijoista tunnustaa nykyisin ikonografisen aineiston merkityksen, epäselvää on edelleen se, miten Raamatun tekstejä tulisi tulkita muinaisen taiteen valossa. Ikonografinen eksegeesi ei olekaan yhtenäinen, selkeälinjainen menetelmä vaan kuvia voidaan käyttää raamatuntutkimuksen tukena monin eri tavoin, ja analyysikeinot saattavat vaihdella suuresti eri tutkijoiden välillä. On kuitenkin tiettyjä kysymyksiä, joihin jokainen kuvien kanssa työskentelevä raamatuntutkija törmää: Miten valita tutkittavat tekstit ja kuvat? Tulisiko tutkimuksen lähtökohtana olla teksti vai kuva? Miten tulkita kuvaa? Näihin kysymyksiin etsitään seuraavaksi vastauksia.

Kuvan ja tekstin suhde

Edellä esitelty ”Aadam ja Eeva” -esimerkki on yksi osoitus siitä, kuinka varhaisemmassa tutkimuksessa kiinnitettiin vain vähän huomiota muinaisen Lähi-idän kuvamateriaalin ja Raamatun tekstien välisiin yhteyksiin. Kuvia ja tekstejä verrattiin hyvin yleisellä tasolla huomioiden laajoja samankaltaisuuksia. Tämä vääristi molempien tulkintaa ja johti materiaalin hajanaiseen käyttöön. Yksi tapa arvioida kuvan ja tekstin suhdetta mahdollisimman objektiivisesti on Ryan Bonfiglion kehittämä kolmen k:n (”three C's”) tekniikka (Reading Images, Seeing Texts, julkaisematon väitöskirja, 2014; de Hulster, Strawn & Bonfiglio 2015, s. 22–26.).

1. Kongruenssi kuvan ja tekstin välillä (congruence)
    -> Mitkä kuvat ja tekstit liittyvät toisiinsa?
2. Korrelaatio kuvan ja tekstin välillä (correlation)
   -> Miten kuvat ja tekstit liittyvät toisiinsa?
3. Kontakti kuvan ja tekstin välillä (contiguity)
    -> Miksi kuvat ja tekstit liittyvät toisiinsa?

Kongruenssin avulla pyritään tunnistamaan yhdenmukaisuutta kuvien ja tekstin välillä. Mitkä kuvat ja tekstit liittyvät toisiinsa? Tarkastelu lähtee liikkeelle selkeästi havaittavista yhtäläisyyksistä. Jos esimerkiksi Raamatun tekstissä kuvataan jotain arkielämään liittyvää toimintoa, ikonografisesta aineistosta etsitään kuvia, joissa sama toiminto esiintyy (esimerkiksi viinintuotanto, kuten tämän artikkelin esimerkkitekstissä).

Kun riittävän yhtenevät kuvat ja tekstit on valittu, aletaan pohtia niiden välistä korrelaatiota. Korrelaation avulla selvitetään, minkä tyyppistä vuorovaikutusta tai riippuvuutta visuaalisen ja verbaalisen median välillä esiintyy, jotta voidaan pitää todennäköisenä, että samat taiteelliset motiivit esiintyvät sekä muinaisen Lähi-idän kuvissa että Raamatun tekstissä. Siinä missä kongruenssi käsittelee selkeitä, pinnalta havaittavia yhtäläisyyksiä, korrelaatio auttaa hahmottamaan syvempiä tasoja. Minkälaisia eroja ja yhtäläisyyksiä kuvallisen ja kirjallisen metaforan välillä on? Korrelaation avulla on siis mahdollista tavoittaa kuvien ja tekstien symbolinen ulottuvuus ja käsitellä abstraktimpia asioita. Tällaisia tasoja ei voi tavoittaa pelkällä pintapuolisella kuvan ja tekstin vertailulla, kuten kongruenssin vaiheessa tehdään.

Kontaktin avulla pyritään selittämään kuvan ja tekstin välistä vuorovaikutussuhdetta tarkemmin. Mikä merkitys historiallisilla vaikutussuhteilla on kuvan ja tekstin yhteyden arvioimisessa? Onko kahden tutkittavan kohteen (kuvan ja tekstin) oltava samalta maantieteelliseltä alueelta tai historialliselta aikakaudelta taikka samasta sosiologisesta kontekstista, jotta niiden voidaan katsoa liittyvän toisiinsa? Jotta kontakti kuvan ja tekstin välillä olisi mahdollisimman todennäköinen, moni tutkija valitsee ikonografisen aineistonsa mielellään Israel-Palestiinan alueelta. Myös esineen tyyppi vaikuttaa valintaan. Pienesineitä kuten sinettejä oli helposti saatavilla, ja niitä oli paljon. Monet ihmiset siis näkivät niihin kaiverrettuja kuvia ja tunsivat niiden motiivit, joten myös Raamatun tekstien parissa työskennelleille henkilöille ne olivat suurella todennäköisyydellä tuttuja. Toisaalta kuvan ja tekstin välillä voi olla historiallinen yhteys, vaikka ne olisivatkin ajallisesti tai maantieteellisesti kaukana toisistaan. Monet kuva-aiheet nimittäin säilyttivät suosionsa läpi vuosisatojen, ja ne tunnettiin useilla eri alueilla. Esimerkiksi leijonanmetsästys on aihe, jota kuvattiin kauttaaltaan muinaisessa Lähi-idässä jopa tuhansien vuosien ajan.

Kolmen k:n tekniikka ei ole ainut, yleispätevä metodologinen lähestymistapa ja eri tutkijat käsittelevätkin aineistoaan vaihtelevin tavoin. Juuri analyysitapojen moninaisuudesta johtuen ikonografisen eksegeesin harjoittajat kohtaavat usein epäilyjä siitä, kuinka todennäköinen kuvien ja tekstien välinen vuorovaikutus todella on ollut. Kolmen k:n tekniikka auttaa hahmottamaan, millä todennäköisyydellä tarkasteltavat kuvat ja tekstit liittyvät todella toisiinsa. Näin ollen se helpottaa myös aineiston rajaamista ja parantaa tutkimuksen luotettavuutta.

Tutkimuksen lähtökohtia

Koska muinaisen Lähi-idän visuaalinen kulttuuri oli sangen rikasta, on tutkijalla käytössään paljon materiaalia ikonografisen eksegeesin harjoittamiseen. Myös Raamatussa riittää ammennettavaa, joten tutkija voi valita tutkimuksensa lähtökohdan hyvin vapaasti.
Liikkeelle voi lähteä Raamatun tekstistä käsin. Tällöin valitaan ensin teksti ja rajataan se. Tutkimustehtävä ohjaa pitkälti sitä, kuinka pitkä teksti valitaan ja mitä kirjallisuuden lajia se edustaa. Kun tekstissä mainitaan ja kuvaillaan esineitä, kasveja, maisemia, rakennuksia tai ihmisten tekoja, voidaan näiden perusteella lähteä etsimään temaattisesti vastaavia kuvia. Tämän jälkeen tutkija voi pohtia, millainen suhde kuvien ja tekstin välillä on, ovatko ne historiallisesti yhteydessä toisiinsa ja minkälaisia johtopäätöksiä niiden välisen yhteyden perusteella voi tehdä. Tämän artikkelin esimerkkianalyysi Jes. 63:1–6 etenee juuri tekstistä käsin.

Tekstin sijaan myös kuvat voivat olla tutkimuksen lähtöpisteenä. Tutkimuskohteeksi valitaan ryhmä kuvia, jotka ovat samalta aikakaudelta tai samalta maantieteelliseltä alueelta ja joita voidaan verrata samalta aikakaudelta peräisin oleviin Raamatun teksteihin. Muun muassa Silvia Schroer käyttää tämän kaltaista lähestymistapaa IPIAO-projektissaan. Aluksi hän luo kronologisen katsauksen tietyn aikakauden (esimerkiksi myöhäispronssikauden) kuvamateriaaliin ja pyrkii sitten muodostamaan yhteyden Raamatun teksteihin, joissa esiintyy vastaavia kuva-aiheita.

Ikonografisessa eksegeesissä voi myös lähteä liikkeelle teemasta käsin. Näin tekee muun muassa Brent Strawn mittavassa tutkimuksessaan What is Stronger than a Lion? (2005), joka käsittelee leijonan vertauskuvallista merkitystä Vanhassa testamentissa ja muinaisen Lähi-idän taiteessa. Strawn aloittaa valitsemalla ensin teeman (leijona), jonka jälkeen hän kartoittaa kaikki sen esiintymät Vanhassa testamentissa. Seuraavaksi hän perehtyy leijonan esiintymiin muinaisen Lähi-idän laajemmassa kulttuurikontekstissa (kirjallisessa ja kuvallisessa). Lopuksi hän vertailee ja tekee johtopäätöksiä siitä, kuinka leijonaa kuvataan sekä sen heprealaisessa että muinaisen Lähi-idän laajemmassa kontekstissa.

Miten tulkita kuvaa?

Kuvilla on oma kielensä, jonka ymmärtäminen vaatii sitä, että tutkija on perillä muinaisen taiteen lainalaisuuksista. Kuvien tulkinnalle ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, mutta moni ikonografisen eksegeesin harjoittaja tukeutuu yleisen taidehistorian puolella tunnettuun Panofskyn menetelmään (Panosfky 1972), jonka voisi tiivistää kolmeen vaiheeseen: kuvailu, analyysi ja tulkinta. Aluksi kuvassa näkyvät komponentit kuvaillaan yleisellä tasolla (kadulla seisova mieshahmo, joka pitää kädessään hattua, jonka hän on kohottanut hieman päänsä yläpuolelle; Panofskyn oma esimerkki). Seuraavaksi pyritään tunnistamaan kulttuuri- ja tapasidonnaisia elementtejä kuvasta (mieshahmo nostaa hattuaan). Lopuksi tulkitaan, mikä symbolinen merkitys edellä mainituilla on (kohtelias tervehdys). Jotta tulkinta tekisi oikeutta kuvalle, on tulkitsijan oltava tietoinen kuvaustavan tyylistä, historiasta ja eri konteksteista sekä symbolisten merkitysten kulttuurisidonnaisista ilmaisutavoista.

Panofskyn menetelmän suosiosta huolimatta raamatuntutkijat ovat kehittäneet myös monia vaihtoehtoisia tapoja tulkita kuvia. Esimerkiksi Othmar Keel (Das Recht der Bilder gesehen zu werden, 1992) ja Uuden testamentin ikongrafian puolelta Annette Weissenrieder, Friederike Wendt  ja Petra von Gemünden (Picturing the New Testament, 2005) ovat kehittäneet työskentelytapoja, jotka soveltuvat nimenomaan muinaisen kuvamateriaalin tulkintaan.

Ikonografista eksegeesiä harjoittaakseen ei tarvitse olla tulkintametodien asiantuntija, mutta analysoitavasta kuvasta olisi joka tapauksessa tärkeää antaa mahdollisimman paljon informaatiota. Mitä tiedetään kuvan tekijästä/tekijöistä, työpajasta, alkuperästä tai löytökontekstista, materiaalista, valmistustekniikasta, kuvaa kantavasta esineestä, kuva-aiheesta, suhteesta muuhun taiteeseen ja kuvan eri käyttötarkoituksista?

Kuvantulkinnalle lisähaastetta tuo se tosiasia, että kuvat ovat usein vaurioituneita ja irrallaan alkuperäisestä käyttökontekstistaan. Ideaalitilanne tietenkin on se, että kuva löydetään kaivauksilla siitä paikasta, missä sitä on käytetty. Usein kuitenkin kuvat päätyvät tutkijoiden käsiin paikallisten asukkaiden ja erilaisten laillisten ja laittomien yksityiskokoelmien kautta. Tulkinnan ongelmia aiheuttaa myös kuvatekstien puute, jolloin esimerkiksi kuvatun hahmon tunnistaminen vaikeutuu. Tilannetta mutkistaa entisestään se, että jos kuvaan on liitetty kirjoitusta, näillä kahdella ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään.


Esimerkki: Jes. 63:1–6

1 ”Kuka on tuo, joka tulee Edomista, joka tulee Bosrasta, kirkkaanpunaisessa puvussa, tuo, joka astuu tietään voimaa uhkuen komeassa asussaan?”
”Minä se olen, oikeuden julistaja, suuri pelastaja.”
2 ”Miksi on pukusi punainen, vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?”
3 ”Minä poljin kuurnallisen rypäleitä, poljin yksin, kansojen joukosta ei ketään tullut avukseni. Ja niin minä vihassani poljin ne kaikki ja kiivaudessani tallasin ne, niin että niiden mehu roiskui puvulleni ja tahri kaikki vaatteeni.
4 Sillä koston päivää vaati minun sydämeni, kansani lunastamisen vuosi oli tullut.
5 Minä katselin ympärilleni, mutta ei ollut yhtään auttajaa. Minä ihmettelin, ettei ketään tullut tuekseni. Vain oman käsivarteni voima minua auttoi, vain oma kiivauteni minua vahvisti.
6 Niin minä poljin kansat vihassani, murskasin ne kiivaudessani ja annoin mehun valua maahan.”

Tämä esimerkki perustuu Izaak de Hulsterin analyysiin (de Hulster 2009a, s. 144–168; ks. myös de Hulster 2009b, 155–159 sekä de Hulster, Strawn & Bonfiglio 2015, 26–32). Tarkoituksena on havainnollistaa, kuinka ikonografista eksegeesiä voi käytännössä harjoittaa. Tutkimuksen lähtökohdaksi valittu Raamatun teksti on Jesajan kirjasta, ja analyysi etenee kolmen k:n tekniikkaa soveltaen. Ensiksi on siis tarkasteltava, minkälaisia motiiveja tekstissä esiintyy, jotta niille sopivia vastinpareja voidaan etsiä ikonografisesta aineistosta. Tekstissä verrataan Jahvea viinikuurnan polkijaan. Jumala kertoo polkeneensa kuurnallisen rypäleitä yksin, ja hänen asunsa kirkkaanpunainen väri selittyy sillä, että hän on vihoissaan tallannut rypäleet ja niiden mehu on roiskunut ja värjännyt hänen vaatteensa. Koska viinirypäleiden polkeminen on keskeinen osa tekstissä esiintyvää metaforaa, eniten kongruenssia (congruence) eli samankaltaisuutta löytyy kuvista, jotka kuvaavat viinintuotantoprosessia.

Kuvat 2–4 havainnollistavat prosessin kulkua:

Kuva 2. Seinäreliefi, Ptahhotepin haudan eteläseinä, Sakkara, Egypti, n. 2400 eaa. De Hulster, Strawn & Bonfiglio 2015, kuva 1. Vrt. Davies, The Mastaba of Ptahhetep and Akhethetep at Saqqareh: Part 1 (1900), Pl. XXI (yksityiskohta).

Kuva 3. Maalattu seinäreliefi, Petosirisin hauta, Tuna el-Gebel, Egypti,
300-luku eaa. De Hulster, Strawn & Bonfiglio 2015, kuva. 2. Vrt. Lefebvre:
Le Tombeau de Petosiris
(1923), Pl. XII.

Kuva 4. Nakhtin hauta, Theba, n. 1400 eaa. de Hulster, Strawn & Bonfiglio
2015, kuva. 3.

Seuraavaksi on mietittävä kuvan ja tekstin välistä riippuvuussuhdetta eli korrelaatiota (correlation). Viinirypäleiden korjuu ja viinintuotanto oli laajalti tunnettu ilmiö muinaisessa Lähi-idässä kaikilla niillä alueilla, joilla viinirypäleet kasvoivat, ja kuvat 2–4 heijastavatkin arkielämää. Kyse on siis tavallisesta tunnetusta ilmiöstä, jota kuvataan sekä teksteissä että kuvissa. Korrelaatio tekstin ja kuvien välillä paljastaa yhtäläisyyksiä ja eroja. Valituissa kuvissa ihmiset tekevät työtä ryhmänä, mutta Jesajan mukaan Jahve työskentelee yksin. Tavalliset viinikuurnan polkijat kuvataan lähes alastomina (he eivät siis ole eliittiä), kun taas Jahvella on yllään ”komea, kirkkaanpunainen asu”. Kuvat paljastavat myös, että työmiehet pitävät kiinni joko toisistaan tai yllä olevista parruista tai köysistä, mutta Jahven apuna on ainoastaan hänen oman käsivartensa voima. Jahve ei myöskään kerää kallisarvoista mehua talteen vaan antaa sen valua maahan, kun taas kuvista näkee selkeästi kuinka mehu kerätään astioihin tai altaisiin.

Kyseessä ei siis ole tavallinen viinintuotannon kuvaus, vaan tekstin edetessä tulee selväksi, että Jahve polkee rypäleiden sijaan ihmisiä. Tämä kuvaustapa on tuttu muinaisen Lähi-idän sotaa esittävistä kuvista. Esimerkiksi kuvassa 5 sfinksin hahmossa kuvattu faarao Tutankhamon polkee jalkojensa alle vihollisensa. Tämä motiivi esiintyy myös Israel-Palestiinan alueen miniatyyritaiteessa. Jesajan kirjan luvussa 63 rypäleiden polkeminen on siis sodan metafora ja Jahve muistuttaa kuvaustavaltaan soturia (vrt. esim. Jes. 59:15b-19).

Kuva 5. Päätysivu Tutankhamonin kenkälaatikosta, Tutankhamonin hauta, 1300-luku eaa. de Hulster, Strawn & Bonfiglio 2015, kuva 4. Vrt. Tiradriitti & de Luca: Kunstschatten uit Egypte (2000), 213.

Myös ikonografisessa aineistossa viinintuotantoa kuvataan arkielämästä poikkeavalla tavalla. Kuva 6 esittää kuolemanjälkeisessä elämässä toimeenpantavaa rangaistusta. Kaksi hahmoa käyttää säkkipuristinta, joka oli yksi viinintuotannon työkalu. Rypäleiden sijaan hahmot tosin survovat puristimessa ihmisten päitä. Puristimen alapuolella makaakin kaksi ruumista ja sen yläpuolella on neljä soihtua, jotka sijoitettiin päiden tilalle.

Kuva 6. Yksityiskohta papyruksesta (Amduatin kirja, Torinon papyrus nro.
1785), n. 200 eaa. De Hulster, Strawn & Bonfiglio 2015, kuva. 7. Vrt. Poo:
Wine and Wine Offering in the Religion of Ancient Egypt (1995),152, kuva 15.

Viinintuotantoa esittävien kuvien ja Jesajan kirjan luvun 63:1-6 kontaktia (contiguity) tarkastellessa ajoitus ei ole keskeisin kysymys, sillä maatalouden menetelmät muuttuivat hitaasti ja viinin tuotantotavat pysyivät samanlaisina eri puolella Lähi-itää läpi vuosisatojen. Tästä ovat osoituksena viininpuristamot, joita on löytynyt useilta eri arkeologisilta kaivauksilta.

Kuvamateriaali tarjoaa vertailupohjan viinin valmistusprosessin kuvaamiselle Jesajan kirjassa. Vertailu kuvien kanssa osoittaa erojen ja yhtäläisyyksien kautta kuinka Raamatun tekstissä arkielämään kuuluva maatalouden työtehtävä saa uudenlaisen merkityksen. Jahve ei ole tavallinen työmies, joka polkee viinikuurnassa rypäleitä, vaan soturi, joka polkee kansat vihoissaan jalkojensa alle. Lisäksi muinaisen Lähi-idän kuvamateriaalin avulla on mahdollista muodostaa silta viininvalmistuksen ja jumalallisen rangaistuksen välille.  


Kuvien luokittelua ja sanastoa

Amuletti tarkoittaa kaksi- tai kolmiulotteista pienesinettä, jonka tarkoituksena oli tuottaa kantajalleen hyvää tai suojella häntä pahalta, esimerkiksi pahoilta henkiolennoilta. Kolmiulotteinen amuletti on kauttaaltaan kaiverrettu, jolloin koko esine itsessään on kuin miniatyyripatsas. Tällaista amulettia käytettiin usein riipuksena. Kaksiulotteisella amuletilla tarkoitetaan esinettä, jonka tasaiselle pinnalle on kaiverrettu kuva, eli esine ”kantaa” kuvaa. Tyypillisin kaksiulotteinen amuletti on sinetti. (Sinetti-)amulettien tunnetuin muoto on skarabi eli pieni lantakuoriaisen muotoinen esine, jonka vatsapuolelle kuva-aihe eli motiivi on kaiverrettu. Sylinterisinetillä tarkoitetaan kolmiulotteista, ympyrälieriön mallista esinettä, joka oli useimmiten kauttaaltaan kaiverrettu. Sinettien inskriptio eli kaiverrus tehtiin useimmiten peilikuvana, jotta painallus olisi luettava. Jos inskriptiota ei ole tehty peilikuvana, sen käyttötarkoitus ei silloin ole ollut leimaaminen. Kaksiulotteiset leimasinetit painettiin märkään saveen, vahaan tai jopa pehmeään metalliin ja kolmiulotteiset sylinterisinetit rullattiin. Tällä tavoin syntyneestä sinetinpainalluksesta käytetään nimeä bulla (mon. bullae). Koska amuletit ja sinetit olivat pienikokoisia, ne olivat nopeita ja halpoja valmistaa ja siksi myös tavallisella kansalla oli varaa hankkia niitä. Tästä syystä ne muodostavat yleisimmän luokan muinaisen Lähi-idän ikonografisessa esineistössä.

Norsunluuesineissä kuvat ja tekstit on kaiverrettu eläimen hampaaseen tai luun kappaleeseen. Nämä esineet olivat erityisen suosittuja Samariassa (ks. 1. Kun. 22:39) ja niissä käytettyjä tyypillisiä motiiveja ovat vasikkaa imettävä lehmä, nainen ikkunassa, lootuksesta syntynyt auringonlapsi ja vihollisten tallominen.

Kolikot ovat myös yksi tärkeä kuvien lähde. Niitä alettiin käyttää muinaisen Lähi-idän alueella 600-luvulla eaa. Ne helpottivat kaupankäyntiä ja niillä maksettiin sotilaiden palkka. Pienen kokonsa vuoksi niitä oli helppo kantaa mukana. 400-luvulla eaa. kolikoita alettiin lyödä myös Juudassa. Siksi voikin olettaa, että myös niissä käytetyt kuva-aiheet olivat tuttuja ainakin sille väestönosalle, joka oli tekemisissä Raamatun tekstien kanssa.

Figuriineilla tarkoitetaan melko pienikokoisia patsaita, jotka esittivät ihmisiä, jumalia, eläimiä tai esineitä. Laattafiguriinilla tarkoitetaan nimensä mukaisesti litteää, laattamaista esinettä, joka kantaa toisella puolellaan kuva-aihetta (esimerkiksi naishahmoa). Alavartaloltaan kartion malliset pilarifiguriinit olivat erityisen suosittuja rautakauden Juudassa, mutta niitä, kuten laattafiguriinejakin, tunnetaan runsaasti myös muualta Lähi-idän alueelta. Israel-Palestiinan alueelta on löytynyt myös mittava määrä hevosta ja ratsastajaa kuvaavia figuriineja.

Edellä esitellyt esinetyypit luokitellaan useimmiten miniatyyritaiteeksi pienen kokonsa vuoksi. Monumentaalitaiteeseen sen sijaan luokitellaan esimerkiksi suuret reliefit ja maalaukset palatsien, temppelien ja hallintorakennusten seinillä, kallioiden seinämillä ja haudoissa. Toisinaan jopa kokonainen arkkitehtuurinen kompleksi voidaan luokitella monumentaalitaiteeksi. Monumentaalitaide palveli etenkin valtaapitävien poliittisia intressejä ja on siksi ideologisesti värittynyttä ja propagandan leimaamaa. Suurikokoisten kuvien etuna on niiden kyky välittää katsojalleen kuvallisia kertomuksia, jotka käsittelivät esimerkiksi taisteluiden kulkua ja uskonnollisia rituaaleja. Myös steelat eli massiiviset kivipaadet kuuluvat monumentaalitaiteen piiriin. Steelat sisälsivät usein sekä kuvia että tekstejä.


Kuvien lähteet

Miten päästä ikonografisessa eksegeesissä alkuun eli mistä muinaisia kuvia löytyy? Alla olevaan listaan on kerätty muutamia erilaisia kuvalähteitä. Museoiden tietokantoihin on koottu muun muassa paljon valokuvia ja piirroksia esineistä. Saksankielinen Bibel + Orient Datenbank Online-tietokanta on sangen käyttäjäystävällinen, sillä hakukenttään voi kirjoittaa suoraan etsimänsä sanan (esimerkiksi ”Taube” [kyyhkynen]) ja rajata ajanjakson, jolle esineet kuuluvat. British Museumin ja Louvren hakua helpottaa, jos tietää esineen museonumeron. Listaan sisältyy myös joitakin keskeisimpiä tieteellisiä julkaisuja, joihin on koottu paljon muinaisen Lähi-idän kuvamateriaalia. Kattavampi listaus löytyy Izaak de Hulsterin blogikirjoituksesta “Sources for the use of ancient images in Biblical Studies (Old Testament)”, johon on myös viitattu alla.

Tekijönoikeuslain soveltaminen kuvia sisältäviin julkaisuihin ole yksiselitteistä ja kannattaakin tarkistaa kuvan julkaisseelta kustantajalta, onko kuvaa lupa käyttää ja mihin hintaan. Tämä koskee myös museoiden tietokannoista ladattuja kuvia. ”Fair use policy” sallii kuvien käyttämisen ja esittämisen muun muassa opetustilanteissa, opiskelijoiden esitelmissä sekä esseissä. Poikkeuksen tekijänoikeussääntöihin muodostavat kuvat, jotka on julkaistu ennen vuotta 1917. Näitä kuvia voi vapaasti kopioida ja julkaista, mutta lähde tulee toki aina mainita.

Museoiden tietokannat

Bibel + Orient Datenbank Online (BODO): http://www.bible-orient-museum.ch/bodo/
British Museum: http://www.britishmuseum.org/research/collection_online/search.aspx
Louvre: http://www.louvre.fr/en/moteur-de-recherche-oeuvres
Israel Museum: http://www.imj.org.il/imagine/collections/
Israel Antiquities Authorities: http://www.antiquities.org.il/t/Default_en.aspx

Muutamia yleisesityksiä

KEEL, OTHMAR

1995      Corpus der Stempelsiegel-Amulette aus Palästina/Israel: von den Anfängen bis zur Perserzeit: Einleitung. Orbis biblicus et orientalis, Series archaeologica; 10. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht.

1997      The Symbolism of the Biblical World. Ancient Near eastern Iconography and the Book of Psalms. Translated by Timothy J. Hallett (German original: Die Welt der altorientalischen Bildsymbolik und das Alte Testament: am Beispiel der Psalmen. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht, 1996 [5th German edition]). Winona Lake, IN: Eisenbrauns.

KEEL, OTHMAR & UEHLINGER, CHRISTOPH

1998      Gods, Goddesses and Images of God in Ancient Israel. Translated by Thomas H. Trapp (German original: Göttinnen, Götter und Gottessymbole. Neue Erkenntnisse zur Religionsgeschichte Kanaans und Israels aufgrund bislang unerschlossener ikonographischer Quellen. Fribourg: Bibel + Orient Museum, 2012 [7th edition]). Minneapolis: Fortress Press.

PRITCHARD, JAMES B.

1954      The Ancient Near East in Pictures, Relating to the Old Testament. Princeton: Princeton University Press.

SCHROER, SILVIA & KEEL, OTHMAR

2005       Die Ikonographie Palästinas/Israels und der Alte Orient: eine Religionsgeschichte in Bildern. Band 1, Vom ausgehenden Mesolithikum bis zur Frühbronzezeit. In Zusammenarbeit mit dem Projekt Bibel + Orient Museum (Freiburg CH). Fribourg: Academic Press.

SCHROER, SILVIA

2008       Die Ikonographie Palästinas/Israels und der Alte Orient: eine Religionsgeschichte in Bildern. Band 2, Die Mittelbronzezeit. Fribourg: Academic Press.

2011       Die Ikonographie Palästinas/Israels und der Alte Orient: eine Religionsgeschichte in Bildern. Band 3, Die Spätbronzezeit. Fribourg: Academic Press.

Hyödyllisiä linkkejä

DE HULSTER, IZAAK J.

2010       Blogikirjoitus: “Sources for the use of ancient images in Biblical Studies (Old Testament)” http://archeologiepalestina.blogspot.fi/2010/07/sources-for-use-of-ancient-images-in.html Katsottu: 2.2.2016.

SCHROER, SILVIA
IPIAO-project: http://www.ipiao.unibe.ch/en/index.html Katsottu: 3.2.2016.


Kirjallisuutta

BROWN, WILLIAM P.

2000       Seeing the Psalms. A Theology of Metaphor. Lousville: Westminster John Knox.

CARTER, CHARLES E. & NISSINEN, MARTTI (eds.)

2009       Images and Prophecy in the Ancient Eastern Mediterranean. Forschungen zur Religion und Literatur des Alten und Neuen Testaments; Bd. 233. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht.

CORNELIUS, IZAK

2004       The Many Faces of the Goddess. The Iconography of the Syro-Palestinian Goddesses Anat, Astarte, Qedeshet, and Asherah c.1500-1000 BCE. Orbis Biblicus et Orientalis 204. Academic Press Fribourg: Vandenhoeck &Ruprecht Göttingen.

DE HULSTER, IZAAK J.

2007       Illuminating Images. An Iconographic Method of Old Testament Exegesis with Three Case Studies from Third Isaiah. Utrecht.

2009a     Iconographic Exegesis and Third Isaiah. FAT II/36. Tübingen: Mohr Siebeck.

2009b     “Illuminating Images. A Historical Position and Method for Iconographic Exegesis.” Iconography and Biblical Studies. Proceedings of the Iconography Sessions at the Joint EABS/SBL Conference, 22–26 July 2007, Vienna, Austria. Eds. Izaak de Hulster & Rüdiger Schmitt. AOAT 361. Münster: Ugarit-Verlag.

2011       “Ikonographische Exegese”. https://www.bibelwissenschaft.de/de/wibilex/das-bibellexikon/lexikon/sachwort/anzeigen/details/ikonographische-exegese/ch/72b022f85731e89c41f1082fbfa7371c/ Katsottu: 2.2.2016.

DE HUSLTER, IZAAK J. & LEMON, JOEL M. (eds.)

2014       Image, Text, Exegesis. Iconographic Interpretation and the Hebrew Bible.           Library of Hebrew Bible/Old Testament Studies 588 / T & T Clark Library of Biblical Studies. London / New York: Bloomsbury.

DE HULSTER, IZAAK J. & SAARI, SANNA

2016       ”Amulettien siivekkäät olennot – ja kuinka israelilainen profeetta kääntää muinaisen magian päälaelleen”. Raamattu ja magia. Eds. Kirsi Valkama, Hanne von Weissenberg & Nina Nikki. Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja 110. Helsinki: Nord Print.

DE HULSTER, IZAAK J. & SCHMITT, RÜDIGER (eds.)

2009       Iconography and Biblical Studies. Proceedings of the Iconography Sessions at the Joint EABS/SBL Conference, 22–26 July 2007, Vienna, Austria. AOAT 361. Münster: Ugarit-Verlag.

DE HULSTER, IZAAK J. & STRAWN, BRENT A. & BONFIGLIO, RYAN P. (eds.)

2015       Iconographic Exegesis of the Hebrew Bible / Old Testament. An Introduction to Its Method and Practice. Göttingen / Bristol: Vandenhoeck & Ruprecht.

LEMON, JOEL M. 

2009       ”Iconographic Approaches: The Iconic Structure of Psalm 17”. Method Matters: Essays on the Interpretation of the Hebrew Bible in Honor of David L. Petersen. Eds. Joel M. LeMon & Kent H. Richards. SBLRBS 56. Atlanta: Society of Biblical Literature, 143-68.

2010       Yahweh’s Winged Form in the Psalms: Exploring Congruent Iconography and Texts. Orbis Biblicus et Orientalis 242. Fribourg/Göttingen: University Press/Vandehoeck & Ruprecht.

KEEL, OTHMAR

1977       Jahwe-Visionen und Siegelkunst: eine neue Deutung der Majestätsschilderungen in Jes. , Ez 17,8-13; 2 Kön 13,14-19 und 1 Kön 22,11. Orbis Biblicus et Orientalis 5. Freiburg/Göttingen: Universitätsverlag/Vandehoeck & Ruprecht.

1992a    Das Recht der Bilder gesehen zu warden: Drei Fallstudien zur Methode der Interpretation altorientalicher Bilder. Orbis Biblicus et Orientalis 122. Freiburg/Göttingen: Universitätsverlag/Vandehoeck & Ruprecht.

1992b    ”Iconography and the Bible”. Anchor Bible Dictionary 6. Ed. David Noel Freedman. New York: Doubleday, 3:358–74.

1994       The Song of Songs. A Continental Commentary. Translated by Frederick J. Gaiser (German original: Das Hohelied.  Züricher Bibelkommentare Series. Zürich: Theologischer Verlag, 1986). Continental commentaries. Minneapolis: Fortress Press.

KLINGBEIL, MARTIN

1999       Yahweh Fighting from Heaven: God as Warrior and as God of Heaven in the Hebrew Psalter and Ancient Near Eastern Iconography. Orbis Biblicus et Orientalis 169. Fribourg/Göttingen: University Press/Vandehoeck & Ruprecht.

ORNAN, TALLAY

2005       The Triumph of the Symbol. Pictorial Representations of Deities in Mesopotamia and the Biblical Image Ban. Orbis Biblicus et Orientalis 213. Academic Press Fribourg: Vandenhoeck & Ruprecht Göttingen.

PANOFSKY, ERWIN

1972 [1939]  Studies in Iconology. Humanistic Themes in the Art of the Renaissance. Boulder, CO: Westview.        

STAUBLI, THOMAS

1991      Das Image der Nomaden: im Alten Israel und in der Ikonographie seiner sesshaften Nachbarn. Orbis biblicus et orientalis 107. Freiburg: Universitätsverlag.

STRAWN, BRENT A. 

2005      What is Stronger than a Lion? Leonine Image and Metaphor in the Hebrew Bible and the Ancient Near East. Orbis Biblicus et Orientalis 212. Fribourg/Göttingen: University Press/Vandehoeck & Ruprecht.

WEISSENRIEDER, ANNETTE & WENDT, FRIEDERIKE & VON GEMÜNDEN, PETRA (eds.)

2005       Picturing the New Testament. Wissenschaftliche Untersuchungen zum Neuen Testament. 2. Reihe, 193. Tübingen: Mohr Siebeck.

WINTER, URS

1983       Frau und Göttin: Exegetische und Ikonographische Studien zum Weiblichen Gottesbild im Alten Israel und in dessen Umwelt. Orbis Biblicus et Orientalis 53. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht.