Eksegeettisiä lähestymistapoja

ISRAELIN JA JUUDAN KUNINGASTEN AIKA VANHAN TESTAMENTIN JA ARKEOLOGIAN NÄKÖKULMISTA
Merja Alanne

Tel Danin portti

Johdanto

Pohjois-Israelissa sijaitsevalta Tel Danin (liite 1) rauniokummulta löydettiin vuonna 1993 basalttikivisen muistolaatan pala, jossa on arameankielistä piirtokirjoitusta. Kyseinen steela oli ollut uusiokäytössä seinän rakennuskivenä, minkä vuoksi pala löytyi kaupungin muurin ulkopuolelta, porttialueen raunioista. Seuraavana vuonna löydettiin kaksi pienempää katkelmaa samasta steelasta 10–20 metrin päästä ensimmäisestä löydöstä. Tämä piirtokirjoitus herätti 1990-luvun puolivälissä vilkkaan keskustelun, koska se on ensimmäinen ja toistaiseksi ainut Raamatun ulkopuolinen löytö, jossa on mitä todennäköisimmin viittaus Daavidin dynastiaan. Lisäksi tekstissä mainitaan Israelin kuningas ja syyrialaiskuningas Hadad. Tekstistä käy ilmi, että steelan kirjoituttanut hallitsija oli Hadadin seuraaja.

Tutkijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että steelan on kirjoituttanut 800-luvun lopulla tai 700-luvun alussa eKr. hallinnut syyrialaiskuningas. On myös kiistatonta, että se kuvastaa valtataistelua Israelin kuninkaan ja syyrialaishallitsijan välillä. Koska kyseessä on katkelmallinen teksti, sen sisällöstä on vaikea saada kokonaiskuvaa. Siksi se jättää paljon tulkinnanvaraa. Tästä huolimatta steele on yksi merkittävimpiä Israelin rautakautisia tekstilöytöjä. Miten tämä piirtokirjoitus suhtautuu Raamatun teksteihin? Mitä historiallisia johtopäätöksiä siitä voidaan tehdä? Miten arkeologiset löydöt ylipäätään suhteutuvat Vanhan testamentin teksteihin?


Vanha testamentti ja kuningasajan historia (noin 1000–586 eKr.)

Vanhan testamentin Samuelin ja Kuningasten kirjat kuvaavat kuninkuuden alkua ja kuningasaikaa Israelissa ja Juudassa (ks. kuninkaat liite 2). Missä määrin nämä tekstit kuvaavat todellisia historian tapahtumia?

Monet Samuelin ja Kuningasten kirjojen kertomukset liittyvät selkeään maantieteelliseen kontekstiin, kaupunkeihin tai alueisiin, jotka ovat tunnistettavissa. Useista paikoista on kaivettu esiin jäänteitä, jotka voidaan ajoittaa kuninkaiden aikaan eli Israel–Palestiinan rautakausi II-periodiin (liite 4, liite 5). Samuelin ja Kuningasten kirjoissa sekä profeettakirjallisuudessa – kuten Jesajan ja Jeremian kirjoissa – viitataan myös tapahtumiin tai henkilöihin, jotka on voitu todentaa Raamatun ulkopuolisista lähteistä. Tällaisia ovat esimerkiksi viittaukset Egyptin faraoihin, Moabin kuninkaaseen Mesaan, moabilaisten Kemos-jumalaan sekä Assyrian ja Babylonian kuninkaisiin ja heidän sotaretkiinsä. Useita Vanhan testamentin kuninkaita mainitaan assyrialaisissa ja babylonialaisissa teksteissä (liite 3). Nämä maininnat osoittavat, että Vanhan testamentin kirjoittajilla, jotka toimivat Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen, on ollut jonkinlaisia tietoa tai lähteitä Israelin ja Juudan kuningasajalta.

Toisaalta Vanhan testamentin kertomukset eivät etene loogisesti eivätkä muodosta yhtenäistä kokonaisuutta. Jotkut niistä ovat hyvinkin itsenäisiä ja vain löyhästi sidottuja laajempaan tekstikontekstiinsa. Monet ovat luonteeltaan legendanomaisia, kuten profeettakertomukset Eliasta ja Elisasta (1. ja 2. Kun.). Raamatuntutkimus on osoittanut, että tekstit ovat käyneet läpi monia vaiheita ennen kuin ne ovat saavuttaneet nykyisen muotonsa (ks. historiallis-kriittiset menetelmät). Siksi Raamatun käyttö historiallisena lähteenä on ongelmallista. Lisäksi kertomuksissa on keskeistä uskonnollinen sisältö ja julistus, ei historian eikä poliittisten tapahtumien kuvaus, vaikka niihinkin viitataan. Historia on Raamatun teksteissä monikerroksista. Varhaisia tapahtumia on muokattu ja kirjoitettu myöhempien aikojen elämänolosuhteista ja tulkinnoista käsin, joten varhaisempia lähteitä on vaikea tunnistaa ja rajata. Ei myöskään tiedetä, onko historiallisena tulkittu teksti alun perin tarkoitettu historialliseksi samalla tavoin kuin historia mielletään arkipäivän ajattelussa: historiaa on se, mitä on ”todella” tapahtunut. Tämä koskee kaikkea kirjallista lähdeaineistoa, myös muita kuin Raamatun tekstejä.


Lähdeaineisto: Vanha testamentti ja arkeologinen materiaali

Kinneretin asuinkortteliKinneretin asuinkortteliHistoriantutkimus suppeassa merkityksessä edellyttää aitoja kirjallisia lähteitä ajalta, jota tutkitaan. Näin ollen kuninkaiden ajan tutkimuksen ensisijaisia kirjallisia lähteitä olisivat tekstit, jotka on todistettavasti kirjoitettu rautakaudella. Koska Israel–Palestiinan alueelta on tehty vain vähän tällaisia tekstilöytöjä, lähteenä on käytettävä myös muuta arkeologista materiaalia: arkkitehtuuria, keramiikkaa, esinelöytöjä, kasvi-, eläin- ja luuanalyysien tuloksia. Ajoituksen kannalta tärkeää on myös muu Lähi-idän arkeologinen materiaali, erityisesti tekstilöydöt. Ne muodostavat perustan Israel–Palestiinan arkeologisen jäänteistön ajoittamiselle.

Varhaisin Raamatun tekstiä muistuttava löytö on peräisin myöhäisrautakaudelta, 500-luvulta eKr. Kyseessä on kaksi hopealevylle kirjoitettua tekstiä, jotka muistuttavat Herran siunausta (4. Moos. 6:24–26; liite 6). Ne löydettiin Jerusalemista Ketef Hinnommin hautaluolasta. Varhaisimmat Raamatun käsikirjoitusfragmentit puolestaan ovat peräisin Qumranin luolista hellenistis-roomalaiselta ajalta noin 200 eKr.–70 jKr.

Vanhaa testamenttia ei voi pitää ensisijaisena lähteenä, koska yhtään sen käsikirjoituskatkelmaa ei ole löydetty rautakauden arkeologisesta kontekstista. Vanhan testamentin tekstejä voidaan kuitenkin käyttää sekundäärisenä lähdeaineistona, koska ne sisältävät traditiota Israelin ja Juudan kuningasajalta.

Rautakauden piirtokirjoitukset

Israel–Palestiinan rautakaudelta peräisin olevat piirtokirjoitukset ovat lyhyitä ja katkelmallisia. Lukumääräisesti niitä on kymmeniä tai satoja, määritelmästä riippuen. Suurin osa muodostuu vain yhdestä sanasta, muutamasta tai yhdestä kirjaimesta, kuten painomitoissa olevat symboliset merkit. Kaikkia ei pystytä lukemaan tai tulkitsemaan. Piirtokirjoituksia on löydetty muutamista muistolaatoista eli steeloista, seinä- ja hautakirjoituksista, sineteistä ja sinetinpainalluksista, ostrakoneista (savipalassa säilynyt teksti) sekä esinelöytöihin kirjoitetuista teksteistä, yleensä henkilönimistä.

Raamatun tapahtumiin liittyviä tekstilöytöjä on melko vähän. Niihin on lähinnä lyhyitä viittauksia. Poikkeuksen tästä tekee Jordanian Dhibanista (Raamatun Dibon) löydetty Mesan kivi. Se on 800-luvulta eKr. peräisin oleva moabinkielinen piirtokirjoitus, joka sisällöllisesti muistuttaa Toisen Kuninkaiden kirjan 3. luvun tapahtumia. Moabin kuningas Mesa kirjoitutti kivilaatan sen kunniaksi, että oli onnistunut valtaamaan takaisin omat kaupunkinsa, jotka olivat olleet israelilaiskuninkaiden Omrin ja Ahabin vallassa.

Muita sotiin liittyviä tekstejä ovat kuvaus Egyptin faraon Sisakin sotaretkestä, jonka hän teki noin vuonna 925 eKr. Israel–Palestiinan rannikon ja laakson kaupunkeihin (vrt. 1. Kun. 14:25–26, jossa mainitaan vain hyökkäys Jerusalemiin) sekä kuvaukset assyrialaisten ja babylonialaisten sotaretkistä. Assyrialaiset valloittivat Pohjois-Israelin 734/33 ja 721 eKr. (pohjoisvaltakunnan tuho, vrt. 2. Kun. 15:29; 17) ja Juudan noin 701 eKr. (2. Kun. 18–19). Babylonialaiset valloittivat Juudan 597 ja 586 eKr. (2. Kun. 24–25) (liite 3). Tel Danin piirtokirjoituksessa (noin 800 eKr.) heijastuvat puolestaan israelilaisten ja syyrialaisten väliset sodat (vrt. 2. Kun. 8–9, 12:18–19, 13:22–25).


Megiddon rauniokumpuMegiddon rauniokumpu

Voidaanko kuningasaika ”löytää” arkeologisista jäänteistä?

Kuningasajan sijoittaminen arkeologisiin aikakausiin

Israel–Palestiinan arkeologiassa Daavidin ja Salomon yhtenäisen kuningaskunnan aika on perinteisesti sijoitettu rautakausi II -periodin alkuun, ja siitä täytetään nimitystä rautakausi IIA (1000–925/900 eKr.). Jakautunut valtakunta (Israel ja Juuda) on useimmissa kronologioissa liitetty rautakausi IIB -periodiin (900–720/700 eKr.). Juuda säilyi tämän jälkeen itsenäisenä vielä Babylonian pakkosiirtolaisuuteen asti, ja tämä ajanjakso on useimmiten nimetty rautakausi IIC -periodiksi (700–586 eKr.).

Millä perusteilla tämä rautakauden jaottelu on tehty? Perustuuko se materiaalisen kulttuurin muutoksiin? Kuten vuosiluvuista voi päätellä, ne seuraavat ensisijaisesti Vanhan testamentin historiallisia tapahtumia. Vuotta 925 eKr. on pidetty Salomon ajan päättymisenä ja täten vuotena, jolloin valtakunta jakautui. Vuosiluku 720 eKr. on Samarian valloituksen ja täten Israelin tuhoon liittyvä vuosiluku, ja 586 eKr. taas on Jerusalemin ja Juudan tuhon vuosi.

Nykytutkimus on osoittanut, että 10. ja 9. vuosisadan (900- ja 800-lukujen eKr.) materiaalisessa kulttuurissa ei voida nähdä merkittäviä eroja. Molempiin vuosisatoihin on liitetty rautakauden kaupungistuminen, eikä näiden vuosisatojen keramiikassakaan ole merkittävää eroa. Sen sijaan 700-luvun keramiikassa on jo selvästi uusia piirteitä ja astiatyyppejä. Täten keramiikan kannalta rautakausi IIA voitaisiin määritellä noin 1000–800 eKr. ja rautakausi IIB 800–720/700 eKr. Israelissa 700-luvun loppupuoli eKr. näkyy materiaalisessa kulttuurissa siten, että lähes kaikista Pohjois-Israelin suurista kaupungeista löytyy assyrialaisten valloituksiin liittyvä tuhokerrostuma. Tämän kerrostuman päälle tehtyjen rakennusten arkkitehtuurissa ja materiaalissa voidaan nähdä assyrialaisvaikutteita erityisesti Megiddossa. Juudassa pohjoisen kilpailijan Israelin tuhoutuminen ja sittemmin Assyrian imperiumin heikkeneminen näkyy materiaalisena vaurastumisena 600-luvulla eKr., jolloin Juudan vaikutusvalta kasvoi.

Rautakausi IIA (1000–900 eKr.): yhtenäinen kuningaskunta?

Arkeologisessa kirjallisuudessa vallitsi 1990-luvun puoliväliin asti käsitys, että kaupungistuminen ja keskitetyn kuningaskunnan muotoutuminen Israel–Palestiinassa alkoi 900-luvulla eKr. Tämä vuosisata on nähty niin raamatun- kuin arkeologiankin tutkimuksessa Daavidin ja Salomon yhtenäisen kuningaskunnan aikana. Varhaisimmat rautakauden palatsit, porttirakennelmat, linnoitukset ja julkiset rakennukset Hasorissa, Megiddossa sekä muualla Israelissa liitettiin Salomon rakennustoimintaan.

Israelilainen arkeologi Israel Finkelstein herätti 1990-luvulla keskustelun ajoituskriteereistä. Hän huomautti, että Salomoon liitetyt kerrostumat on ajoitettu Raamatun tulkinnan perusteella eikä arkeologian keinoin. Arkeologisen materiaalin vertailun perusteella ns. Salomon kerrostumat voisi ajoittaa pikemmin 800-luvulle eKr. Lisäksi Finkelstein toi esiin sen tosiseikan, että ns. yhtenäisen kuningaskunnan arkeologia perustuu lähinnä Hasorin ja Megiddon kaivaustulosten tulkintaan; itse Juudasta on tehty vain vähäisiä tai vaatimattomia löytöjä 900-luvulta eKr. Jerusalemista ei ole löydetty mitään, mikä voitaisiin kiistatta ajoittaa 900-luvulle eKr.

Megiddon porttiMegiddon portti

Finkelstein tuli siihen tulokseen, että kaupungistuminen on alkanut 800-luvulla pohjoisesta, Israelista. Juudassa kaupungistumista tapahtui vasta 700-luvulta eKr. lähtien. Finkelstein ajoitti 1000-luvun kerrostumat osin tai kokonaan 900-luvulle ja monet 900-luvun kerrostumat 800-luvulle. Näin hän loi ns. matalan kronologian (low chronology) siihen saakka käytössä olleen kronologian rinnalle. Keskustelu johti siihen, että nykyisin osa tutkijoista on edelleen perinteisen käsityksen ja korkean kronologian (high chronology) kannalla, osa taas tukee matalaa kronologiaa. Näkemykset yhtenäisen valtakunnan historiasta myös vaihtelevat. Arkeologian perusteella yhtenäistä kuningaskuntaa ei voida hahmottaa yksiselitteisesti; kysymys on ja on aina ollut Raamatun tekstien tulkinnasta ja yhdistämisestä arkeologisiin löytöihin.

Rautakausi IIB: Israel n. 900–721 eKr.

Tutkijoilla on erilaisia näkemyksiä siitä, miten rautakauden kaupungistuminen ja ns. monumentaalisen arkkitehtuurin alku tulisi ajoittaa. Arviot vaihtelevat 950-luvun puolivälistä (korkea kronologia) 800-luvun alkupuoliskolle eKr. (matala kronologia). Joka tapauksessa viimeistään 800-luvun alusta Israelin suuret kaupungit olivat jälleen muurien ympäröimiä, tornein ja porttirakennelmin linnoitettuja (VT:n Omrin dynastian aika). Arkkitehtuuri koostuu niin asuin- kuin julkisistakin rakennuksista. Kaavoituksessa näkyy palatseja, viljasiiloja, vesijohtoja, katuja ja aukioita. Myös luksusesineitä, kuten hienoa keramiikkaa, kosmetiikkapaletteja, koruja, norsunluuveistoksia jne. on löydetty esimerkiksi Hasorin, Megiddon ja Samarian palatseista. Assyrialaisajalla 600-luvulla eKr. Megiddossa ja Tel Danissa oli merkittävät kaupungit.

Rautakausi IIB–C: Juuda vuosina 900–586 eKr.

Jerusalemin rauniokumpuJerusalemin rauniokumpu

Arkeologisen jäänteistön perusteella Juuda oli vielä 800-luvulla eKr varsin vaatimatonta aluetta verrattuna pohjoiseen naapuriinsa Israeliin. Sitä vastoin 700-luvun eKr. loppupuolen ja erityisesti 600-luvun arkeologiset jäämistöt kuvastavat vaurastumista. Pääosa tekstilöydöistä sijoittuu 600-luvun eKr. Jerusalemiin ja Juudaan – kuten sinetit, sinetinpainallukset, hautakirjoitukset, painomitat. Tähän mennessä löydetyn arkeologisen materiaalin valossa Jerusalem oli merkittävä keskus nimenomaan 600-luvulla eKr. (vrt. VT:ssa arvostettu kuningas Joosia 2. Kun. 22–23).

Artikkelissa käsitellyistä aiheista ks. myös seuraavat videot:

Varhainen monarkia
Monarkian nousu ja tuho


Pohdintakysymyksiä.

1. Tel Danin piirtokirjoitus (ks. käännös Särkiö 2006, 120–121 / vrt. Athas 2003, 193–194.).
Mitä historiallisia johtopäätöksiä voidaan tehdä Tel Danin steelan maininnasta ”Daavidin dynastia” (bēt dāwid)? Miksi steelassa mainitaan Daavidin dynastia eikä Juudaa tai Juudan kuningasta vastaavasti kuten mainitaan Israelin kuningas?

- Huomioi: steelan ajoitus, löytöpaikka pohjoisessa, kirjoituttaja on syyrialaiskuningas, piirtokirjoitukset pelkkää konsonanttikirjoitusta, vain osia säilynyt, kieli arameaa, ei hepreaa.

Mitä tutkijat sanovat?

2. Mesan kivi ja Toisen Kuninkaiden kirjan 3. luku – vertaile kertomuksia. Lue 2. Kun. 3 ja Mesan kiven tekstin käännös teoksesta Särkiö 2006, 145–147. Vertaile, miten kumpikin teksti kuvaa Israelin ja Moabin suhdetta. Mitä yhtäläisyyksiä ja eroja löydät? Miten kumpikin osapuoli tulkitsee tilannetta? Lue lopuksi Särkiön kirjan koko artikkeli (s. 139–156) ja vertaa omiin johtopäätöksiisi.

3. Mitä assyrialaislähteet kertovat Israelin kuninkaista? Katso liitteestä 3, millaisia ovat assyrialaislähteiden maininnat Israelin kuninkaista. Mitä niistä voidaan päätellä? Vertaa Vanhan testamentin teksteihin. Huomaa, että Vanhassa testamentissa Ahabin ja Jehun yhteydessä ei mainita assyrialaisia lainkaan, kun taas myöhempien kuninkaiden kertomuksissa mainitaan Menahem, Pekah, Ahas, Hoosea ja Hiskia.


Liitteet:

1. Israel–Palestiinan kartta.
2. Israelin ja Juudan kuninkaat Raamatussa.
3. Assyrian ja Babylonian lähteissä mainitut Israelin ja Juudan kuninkaat.
4. Arkeologiset aikakaudet Lähi-idässä.
5. Rautakausi Israel–Palestiinassa.
6. Israel–Palestiinan keskeisimmät rautakauden piirtokirjoitukset.


Kirjallisuutta

Suomenkielinen kirjallisuus

HAKOLA, RAIMO & PAKKALA, JUHA

2008

Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret: Arkeologian näkökulmia. Helsinki: Kirjapaja.

SÄRKIÖ, PEKKA
2006

Kuningasajalta: Kirjoituksia Salomosta ja rautakauden piirtokirjoituksista. Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja 90. Helsinki: Suomen Eksegeettinen Seura.


Israel–Palestiinan arkeologian yleisteoksia

AMNON, BEN-TOR (ed.)

1992

The Archaeology of Ancient Israel. The Open University of Israel. New Haven and London: Yale University Press.

MAZAR, AMIHAI
1990
/1992

Archaeology of the Land of the Bible. New York, Toronto: Doubleday.

STERN, EPHRAIM
2001

Archaeology of the Land of the Bible: The Assyrian, Babylonian, and Persian Period. New York: Doubleday.

STERN, EPHRAIM (toim.)
1993
/1994

The New Encyclopedia of Archaeological Excavations in the Holy Land. Vols.I-IV. Jerusalem – New York: Israel Exploration Society & Carta: Simon & Schuster.

2008

The New Encyclopedia of Archaeological Excavations in the Holy Land. Vol. V. Supplementary Volume. Jerusalem – New York: Israel Exploration Society & Carta: Simon & Schuster.


Muuta kirjallisuutta

ATHAS, GEORGE
2003

The Tel Dan Inscription: A Reappraisal and a New Interpretation. Journal for the Study of the Old Testament Supplement 360. The University of Sheffield: Sheffield Academic Press.

BIRAN, AVRAHAM & NAVEH, JOSEPH
1993

”An Aramaic Stele Fragment from Tel Dan”. Israel Exploration Journal 43, 81–98.

1995

”The Tel Dan Inscription: A New Fragment”. Israel Exploration Journal 45, 1–18.

DEVER, WILLIAM G.
2001

What Did the Biblical Writers Know & When Did They Know It? What Archaeology Can Tell Us about the Reality of Ancient Israel. Grand Rapids, Michigan/Cambridge, U.K.: William B. Eerdmans Publishing Company.

FINKELSTEIN, ISRAEL
1999

”State formation in Israel and Judah; A contrast in Context, A contrast in Trajectory”. Near East Archaeology 62/1, 35–52.

FINKELSTEIN, ISRAEL & SILBERMAN, NEIL ASHER
2001

The Bible Unearthed: Archaeology's New Vision of Ancient Israel and the Origin of Its Sacred Texts. New York etc.: The Free Press.

KEMPINSKI, AHARONI & REICH, RONNY
1992

The Architecture of Ancient Israel from the Prehistoric to the Persian Periods. Jerusalem: Israel Exploration Society.

LIVERANI, MARIO
2007

Israel's History and the History of Israel. Transl. C. Peri & P. R. Davies. London: Equinox.

PRITCHARD, JAMES B. (toim.)
1973

The Ancient Near East. Vol. 1. An Anthology of Texts and Pictures. Princeton, New Jersey: Princeton University Press.

SMELIK, KLAAS A.D.
1991

Writings from Ancient Israel: A Handbook of Historical and Religious Documents. Edinburgh: T&T Clark.