Eksegeettisiä lähestymistapoja

MUINAISISRAELILAISTEN USKONNON TUTKIMUS: KAKSI ESIMERKKIÄ ARKEOLOGIASTA
Juha Pakkala

Muinaisisraelilaista eli Israelin ja Juudan monarkian aikaista uskontoa tunnetaan edelleen varsin huonosti, koska tutkijoilla on käytettävissään vain vähän aikalaislähteitä. Vanha testamentti on kirjoitetty pääosin paljon myöhemmin ja sen näkökulma varhaisempaan uskontoon on kielteinen. Suuria tekstilöytöjä, jotka kertoisivat muinaisisraelilaisesta uskonnosta, ei ole tehty Israel–Palestiinan alueelta. Arkeologiset lähteet ovat suhteellisen vähäisiä, ja lisäksi Vanhan testamentin näkökulma on vaikuttanut niiden tulkitaan.

Tässä artikkelissa esitellään kaksi konkreettista tapausta, jotka havainnollistavat arkeologisten löytöjen ja Vanhan testamentin lähdemateriaalin välistä problematiikkaa uskonnontutkimuksessa. (1) Todistaako Aradin kulttipaikka Vanhan testamentin kuvaamista Hiskian ja Josian reformeista? (2) Mikä tai kuka todellisuudessa oli Vanhan testamentin ankarasti kieltämä Asera?

Aluksi käsitellään kuitenkin lyhyesti metodologista ongelmaa (tästä ks. myös artikkeli Israelin ja Juudan Kuningasten aika Vanhan testamentin ja arkeologian valossa). Muinaisisraelilaisen uskonnon tutkimuksen ymmärtämiseksi on välttämätöntä tietää, miksi Vanha testamentti on ongelmallinen historiallisena lähteenä.


Vanhan testamentin kuva muinaisisraelilaisesta uskonnosta

Vanhan testamentin mukaan israelilaisten harjoittama uskonto oli toistuvaa kapinaa Jumalan antamia käskyjä vastaan. Esimerkiksi Kuninkaiden kirjat antavat lukijan ymmärtää, että Israelin ja Juudan asukkaat palvoivat muita jumalia ja harjoittivat Toorassa kiellettyjä uskonnollisia tapoja, jotka sitten johtivat Jerusalemin tuhoon ja pakkosiirtolaisuuteen. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta menneisyys kuvataan luopumuksen historiana.

On poikkeuksellista, että kansan oma historiankirjoitus kuvaa sen olleen jatkuvasti kapinassa oman uskontonsa vaatimusten kanssa. Keskeisin syy oman menneisyyden epätavalliseen kritiikkiin on Vanhan testamentin myöhäinen alkuperä. Vanha testamentti on pääosin kirjoitettu vasta Jerusalemin tuhon jälkeen, jolloin uskonto oli muuttunut radikaalisti. Menneisyyttä arvioitiin myöhemmän – monessa mielessä uuden – uskonnon valossa. Monarkian aikainen muinaisisraelilainen uskonto voidaankin selvästi erottaa Jerusalemin tuhon jälkeen syntyneestä juutalaisuudesta. Vanhan testamentin tekstit heijastavat pääosin jälkimmäistä, vaikka muinaisisraelilaisesta uskonnosta onkin joitakin jäänteitä. Vanha testamentti voi siten vain poikkeustapauksissa toimia ongelmattomana lähteenä, kun tutkitaan monarkian aikaista uskontoa. Jäänteet muinaisisraelilaisesta uskonnosta löytyvät pääosin mustamaalaavasta kritiikistä.

Mainituista syistä arkeologisten löytöjen merkitys korostuu muinaisisraelilaista uskontoa tutkittaessa. Arkeologiset löydöt ovat usein primääri- ja aikalaislähteitä, kun taas Vanha testamentti on vain harvoissa tapauksissa primäärilähde. Mikäli Vanhan testamentin lähdearvoon liittyviä ongelmia ei tutkimuksessa tiedosteta, syntyy helposti harhaanjohtava kuva muinaisisraelilaisesta uskonnosta.

Vanhan testamentin tekstit ovat kuitenkin vaikuttaneet siihen kuvaan, mikä tutkimuksessa on ollut Juudan ja Israelin monarkian aikaisesta uskonnosta. Arkeologisia löytöjä on usein tulkittu Vanhan testamentin antaman kuvan valossa, ja kysymyksenasettelua ovat perinteisesti hallinneet Raamatusta nousevat kysymykset. Osin tämä johtuu siitä, että arkeologit ovat kritiikittä luottaneet Vanhaan testamenttiin historiallisena lähteenä, mutta taustalla on ollut myös uskonnollisia ja poliittisia vaikuttimia.


Hiskian ja Josian reformit Aradin kulttipaikassa

Vanhan testamentin kuvaamat Hiskian ja Josian reformit ovat vaikuttaneet merkittävästi tutkimuksessa vallalla olleisiin käsityksiin muinaisisraelilaisesta uskonnosta 700–600-luvuilla eKr. Molempien kuninkaiden kerrotaan uudistaneen uskontoa Tooran määräysten mukaiseksi ja poistaneen vieraita uskonnollisia vaikutteita. Toisen Kuninkaiden kirjan lukujen 18 ja 22–23 mukaan nämä kuninkaat muun muassa tuhosivat kielletyn uskonnon kulttipaikkoja ja niiden kulttiesineitä kuten alttareita ja pystykiviä eli masseboja.

Mainittujen raamatunkohtien perusteella arkeologisista kohteista on etsitty viitteitä tuhotuista tai käytöstä poistetuista kulttipaikoista. Yksi tämän keskustelun kannalta keskeisistä kohteista on Negevin autiomaan pohjoisosissa sijaitseva Aradin kaupunki (Tel Arad).

Arad (kuva: Juha Pakkala)Arad (kuva: Juha Pakkala)

Aradin kulttipaikka

Aradissa suoritetuissa kaivauksissa löydettiin kulttipaikka, jonka eri huoneissa on uhrialttareita ja pystykiviä. Löytöjen perusteella pääteltiin, että kulttipaikka oli jossain vaiheessa poistettu käytöstä. Aradin kaivausten johtaja Yohanan Aharonin mukaan ensin käytöstä poistui yksi uhrialttareista ja myöhemmin koko kulttipaikka. Kulttipaikka ajoitettiin keramiikan perusteella 900–600-luvulle eKr., jolloin myös Hiskia (n. 715 – 687 eKr.) ja Josia (n. 640 – 609 eKr.) hallitsivat. Tämän perusteella useat tutkijat – muun muassa Aharoni itse – päättelivät, että Aradista on löydetty arkeologisia todisteita Hiskian ja Josian reformeista. Yhden uhrialttarin poistaminen käytöstä tulkittiin seuraukseksi Hiskian uudistustoimista, kun taas lopullinen kulttipaikan poistaminen käytöstä ajoitettiin kuningas Josian aikaan.

Aradin tulkinnan epävarmuus

Aradin kulttipaikka (kuva: Juha Pakkala)Aradin kulttipaikka (kuva: Juha Pakkala)Myöhemmin on käynyt selväksi, että koko argumentaatiossa sekä löytöjen tulkinnassa on useita ongelmia, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Esimerkiksi Ze’ev Herzog, joka on myös itse kaivanut Aradissa, on myöhemmin asettanut useat tulkinnat kyseenalaisiksi ja esittänyt vahvemmin arkeologiseen evidenssiin perustuvia näkemyksiä. Myös kulttipaikan eri kerrostumien ajoitus on epävarmaa, eikä ole olemassa täyttä yksimielisyyttä siitä, miten eri kerrostumat suhtautuvat ajallisesti toisiinsa. Ehdotetut ajoitukset Hiskian ja Josian aikaan perustuivat lopulta yksinomaan Vanhan testamentin antamaan kuvaan, koska arkeologisia löytöjä voi vain harvoin ajoittaa yksittäisen kuninkaan aikaan. Myös perinteisen näkemyksen edustajat ovat myöntäneet, ettei kulttipaikalta löydettyä keramiikkaa voida ajoittaa kovin tarkkaan. Keramiikan tyylin kerrotaan muuttuneen kerrostumasta toiseen vain hyvin vähän tai ei lainkaan 900–700-luvuilla eKr. Näistä ajoitukseen liittyvistä ongelmista huolimatta esimerkiksi Miriam Aharonin mukaan ei ole mitään epäilystäkään (”no room for doubt”) siitä, etteikö Josia olisi tuhonnut Aradin kulttipaikkaa. Arkeologisen evidenssin puuttuessa Vanhan testamentin näkemys on omaksuttu kritiikittä, ja arkeologiset löydöt on tulkittu Vanhan testamentin tarjoaman kuvan avulla.

Aradin säilyneet pystykivet

Ajoitukseen liittyvien ongelmien lisäksi ei ole lainkaan varmaa, että kulttipaikka poistettiin väkivaltaisesti käytöstä. Alttareista ja pystykivistä ei löydetty mitään merkkejä väkivaltaisesta tuhoamisesta, jollaista Vanhan testamentin kuvaamat uudistustoimet edellyttäisivät. Esimerkiksi kohdan 2. Kun. 18:4 mukaan kuningas Hiskia murskasi pystykivet eri puolilla Juudaa, mutta Aradin pystykivet löydettiin suhteellisen hyvässä kunnossa. Mikäli Vanhan testamentin tekstiä pidetään tulkinnan lähtökohtana, ehjien pystykivien löytymisen voisi jopa nähdä olevan ristiriidassa Vanhan testamentin antaman kuvan kanssa. Aharonin mukaan ainoastaan suurin uhrialttari, jota ilmeisesti käytettiin eläinuhreihin, poistettiin Hiskian aikana käytöstä. Koko kulttipaikan olemassaolo vielä 600-luvulla eKr. on siten ristiriidassa kerrotun Hiskian reformin kanssa, koska Hiskian kerrotaan tuhonneen Juudan kulttipaikat sekä niiden pystykivet.

Loppupäätelmä ja uusia tulkintoja

Ilman Kuninkaiden kirjoja Aradin kulttipaikan arkeologisia löytöjä olisi tuskin voinut tulkita todisteiksi kulttireformista. Tutkimuksessa ei olisi todennäköisesti edes keskusteltu kulttireformeista Aradin löytöjen perusteella. Vanhan testamentin tekstien takia muita syitä kulttipaikan eri vaiheisiin ja käytöstä poistamiseen ei kuitenkaan otettu huomioon asiaan kuuluvalla tavalla.

Uudemmassa tutkimuksessa on ehdotettu, että Aradin kulttipaikka haudattiin Assyrian kuningas Sanheribin sotaretken yhteydessä ja että tarkoituksena oli tuhoamisen sijaan suojella sitä assyrialaisten hyökkäyksen mahdollisesti aiheuttamilta tuhoilta (näin esimerkiksi Lisbeth Fried). Herzog taas on ehdottanut, että kulttipaikka saatettiin haudata vasta kaupungin tuhoutumisen jälkeen. Hänenkin mukaansa kulttipaikan huolellinen hautaaminen viittaa enemmän pyrkimykseen suojella kulttipaikkaa kuin tuhota se. Mikään ei viittaa väkivaltaiseen tuhoamiseen. Uudet tulkinnat kulttipaikan suojelemisesta tekevätkin enemmän oikeutta itse löydöille eivätkä enää nojaudu Vanhan testamentin antamaan kuvaan.

Reformeja tukevien tulkintojen kannalta on ongelmallista myös se, että edes Vanhan testamentin tekstejä ei ole otettu tosissaan, vaan niistä on valittu löytöihin sopivat kohdat. Taustalla onkin usein ollut tutkijan oma kuva Vanhan testamentin teksteistä eikä Vanhan testamentin tutkimus. Tämänkaltaisella metodologialla ei tehdä oikeutta sen paremmin arkeologisille löydöille kuin Vanhan testamentin teksteillekään. Aradin kulttipaikasta syntynyt keskustelu on hyvä esimerkki siitä, miten Vanhan testamentin kysymyksenasettelu on hallinnut arkeologisia löytöjä.


Asera

Asera on esimerkki siitä, miten arkeologiset löydöt ovat antaneet lisää tietoa muinaisisraelilaisesta uskonnosta. Vanha testamentti sisältää merkittävää tietoa Aserasta, mutta näkökulma on kauttaaltaan kielteinen, joten sen perusteella ei voi muodostaa selkeää kokonaiskuvaa. Useassa raamatunkohdassa Aseraan viitataan puuna tai kulttiesineenä, mutta jotkut tekstit antavat ymmärtää, että kyseessä oli jumalatar (esim. 1. Kun. 18:19). Vanhassa testamentissa kielletään ankarasti Aseran palvominen ja kehotetaan tuhoamaan siihen liittyvät kulttiesineet. Vanhan testamentin tekstien perusteella Aseran alkuperä oli vieraassa kanaanilaisessa uskonnossa eikä Asera kuulunut Jahven kulttiin. Muutamia varhaisia jäänteitä lukuun ottamatta (esim. Joos. 24:26) asenne Aseraa kohtaan on kielteinen.

Arkeologisen aineiston perusteella on ehdotettu, että Asera oli Israelin Jumalan Jahven vaimo. Kysymys on kiistelty, mutta on selvää, että Asera liittyy tavalla tai toisella Jahven kulttiin, vaikka Vanhan testamentin perusteella tähän tulkintaan olisi vaikea päätyä. Asera on esimerkki uskonnollisesta ilmiöstä, josta Vanha testamentti antaa hyvin yksipuolisen tai jopa harhaanjohtavan kuvan. Arkeologiset löydöt ovat välttämättömiä tarkemman kuvan saamiseksi.

Tekstilöytöjä

Syyrian pohjoisrannikolla sijaitsevan Ugaritin kaupungin kaivauksissa on löytynyt myyttisiä tekstejä, joissa on useita viittauksia Aseraan (nimellä At iratu). Näiden myöhäispronssikautisten (1550–1200 eKr.) tekstien perusteella Asera oli Ugaritissa palvottu jumalatar ja pääjumala Elin vaimo. Hänellä oli merkittävä rooli muun muassa jumalien äitinä. Ugaritin löytöjen valossa onkin päätelty, että Asera oli jumalatar myös Palestiinassa. Tai ainakin Aseran taustalla oletetaan olleen jumalatar, vaikka käsitykset hänestä ovat saattaneet muuttua rautakaudella (1200 – 600 eKr.) siten, että Aseran funktio itsenäisenä jumalattarena on vähitellen heikentynyt.

Ugaritin löytöjä täydentävät Palestiinan tekstilöydöt. Khirbet el-Qomista, noin 35 km Jerusalemista lounaaseen, ja Kuntillet Ağrudista Negevin autiomaasta on löytynyt useita tekstejä, joissa mainitaan Jahve ja hänen Aseransa.

Amarjahu sanoo: ”Sano minun herralleni: ’Miten voit? Minä siunaan sinua Temanin Jahven ja hänen Aseransa avulla. Hän siunatkoon ja suojelkoon sinua. Hän olkoon herrani kanssa …’”

… Minä siunaan sinua Samarian Jahven ja hänen Aseransa avulla …

Khirbet el-Qomin teksti, jossa mainitaan Jahve ja hänen Aseransa. (piirros: Juha Pakkala)Khirbet el-Qomin teksti, jossa mainitaan Jahve ja hänen Aseransa. (piirros: Juha Pakkala)

Nämä 800–700-luvuille eKr. ajoitetut tekstit eivät paljasta Jahven ja Aseran tarkempaa suhdetta, mutta niiden perusteella voidaan päätellä, että Asera liittyi tiiviisti Jahven kulttiin. Tätä kuvaa ei saa Vanhasta testamentista, koska siellä Asera yhdistetään kiellettyyn Baal-jumalaan (esim. Tuom. 3:7; 2. Kun. 21:3; 23:4). Yhteys Baalin kanssa on kuitenkin keinotekoinen, ja sitä voidaan pitää myöhäisenä yrityksenä yhdistää kaksi kiellettyä jumalaa, jotka eivät uskonnonhistorian näkökulmasta kuulu yhteen. Useat tutkijat ovat Ugaritin ja Palestiinan tekstilöytöjen perusteella esittäneet, että Asera oli todellisuudessa Jahven vaimo. Jahven sulauduttua kanaanilaiseen El-jumalaan Jahve olisi perinyt tältä myös Aseran. Kysymyksessä ei ole päästy yksimielisyyteen, mutta tekstilöydöt ovat muuttaneet tutkimuksen luonnetta suuntaan, joka ei nousisi Vanhan testamentin perusteella.

Pyhä puu

Vanhan testamentin mukaan Asera oli puu tai puuesine. Koska puu säilyy Lähi-idän olosuhteissa vain hyvin harvoin, on epätodennäköistä, että puista Aseraa koskaan löydetään arkeologisissa kaivauksissa. Kuntillet Ağrudista on kuitenkin löytynyt kuva pyhästä puusta niiden tekstien yhteydestä, joissa puhutaan Jahvesta ja hänen Aserastaan.

Kuntillet Ağrudista löydetty kuva, joka saattaa esittää Aseraa ja/tai elämänpuuta. (piirros: Juha Pakkala)Kuntillet Ağrudista löydetty kuva, joka saattaa esittää Aseraa ja/tai elämänpuuta. (piirros: Juha Pakkala)

Isis imettämässä Thutmoses III:ta. Kuva on faraon haudasta. (kuva: Juha Pakkala) Isis puun hahmossa imettämässä Thutmoses III:ta.
Kuva on faraon haudasta. (kuva: Juha Pakkala)
Mikäli teoria siitä, että Kuntillet Ağrud oli Aseran kulttipaikka, pitää paikkansa, olisi luontevaa olettaa, että kyseinen kuva esittää Aseraa. Ilman Vanhan testamentin tarjoamia tietoja olisi epätodennäköistä, että kuvattu puu tulkittaisiin Aseraksi, mutta tässä tapauksessa Vanhan testamentin antama kuva saattaa kuitenkin olla oikea.

Se, että Asera olisi ollut samanaikaisesti sekä jumalatar että puu, ei ole mahdotonta muinaisen Lähi-idän uskontojen valossa. Puu yhdistetään usein jumalattareen Lähi-idän ikonografiassa. Esimerkiksi Egyptin farao Thutmoses III kuvataan imemässä Isis-jumalatarta, joka esitetään puuna, mutta jolla on antropomorfisia piirteitä (rinta ja käsi).

Kuntillet Ağrudin tekstien yhteydestä on löydetty myös toinen kuva, jonka on esitetty kuvaavan Jahvea ja Aseraa. On kuitenkin todennäköisempää, että kyseessä on egyptiläisperäinen jumala Bes. Kuntillet Ağrudista löydetty kuva, jonka on ehdotettu esittävän Jahvea ja hänen Aseraansa. (piirros: Juha Pakkala)Kuntillet Ağrudista löydetty kuva, jonka on
ehdotettu esittävän Jahvea ja hänen
Aseraansa. (piirros: Juha Pakkala)
Hahmon isot korvat, kierot jalat, korostetut sukupuolielimet, pystytukka/sulkakruunu sekä eläinkuviointi viittaavat selvästi Bes-jumalaan. Ei ole epätavallista, että Bes-jumalia on useita. Epäselväksi jää Besin suhde Kuntillet Ağrudin teksteihin. On mahdollista, että kyseisessä kulttipaikassa on palvottu useita jumalia.

Keskustelu Aserasta osoittaa, että kokonaiskuvan saamiseksi on otettava huomioon useita hyvin monitulkintaisia löytöjä. Lisäksi Vanhasta testamentista saattaa olla olennaista hyötyä löytöjä tulkittaessa, mutta sen lähdearvoon on suhtauduttava kriittisesti.

Artikkelissa käsitellyistä teemoista ks. myös seuraavat videot:

Israeililaisten maahantulo
Juutalaisuuden synty


Pohdintaa ja harjoituksia:

- Miten itse tulkitsisit Kuntillet Ağrudista löydettyä kuvaa, jossa esitetään kahta ihmishahmoa?

- Mitä muita tulkintamahdollisuuksia Kuntillet Ağrudista löydetystä elämänpuusta mieleesi tulee? Oletko nähnyt vastaavia kuvia muualla?

Yksityiskohta Maarian kirkon kattomaalauksista
Turussa (kuva: Juha Pakkala).
- Vertaa Kuntillet Ağrudin elämänpuuta oikealla olevaan kuvaan. Mitä yhtäläisyyksiä kuvilla on? Kuva on Maarian keskiaikaisesta kirkosta Turussa. Pohdi kuvan merkitystä Maarian kirkossa ja Kuntillet Ağrudissa.

- Perehdy Kuntillet Ağrudin tekstilöytöihin ja kuviin (esim. Renz, Johannes– Rollig, Wolfgang, Handbuch der althebräischen Epigrafik. Wissenschaftliche Buchgesellschaft: Darmstadt). Minkälainen kuva paikan uskonnollisesta tilanteesta syntyy? Onko kyseessä ollut Aseran kulttipaikka?

- Perehdy Bes-jumalaan tutkimuskirjallisuuden avulla. Mikä on voinut olla Bes-jumalan merkitys Palestiinassa rautakaudella? Mikä funktio Kuntillet Ağrudin kuvalla on voinut olla? Onko kyseessä voinut sittenkin olla Jahve ja hänen Aseransa Bes-hahmoisina?

- Perehdy pystykiviin eli masseboihin tutkimuskirjallisuuden avulla. Mitä eri tulkintoja niiden uskonnollisesta funktiosta on annettu? Miten ne suhtautuvat Vanhan testamentin antamaan kuvaan? Kuinka selkeän kuvan Vanhan testamentin perusteella saa?

- Perehdy pienoispatsaista eli figuriineista käytyyn keskusteluun (kirjallisuutta, ks. Saarelainen, Katri. Traditions in Clay – Anthropomorphic Representations and Figurines from Tel Kinrot. MA-Thesis University of Helsinki, 2007). Miten arkeologian antama kuva suhtautuu Vanhan testamentin kriittiseen suhtautumiseen?

- Perehdy Baal-jumalaan tutkimuskirjallisuuden avulla (esim. Herrmann, W. Baal. Dictionary of Deities and Demons in the Bible, Brill, 1995, 132–139) . Kuinka selkeän kuvan Baalista saa Vanhan testamentin perusteella? Onko Vanhan testamentin teksteillä lähdearvoa, kun tutkitaan muinaisisraelilaista Baalia? Miten Vanhaa testamenttia tulisi käyttää, kun tutkitaan Baalia?


Kirjallisuutta

Arad:

AHARONI, MIRIAM

1993

”Arad. The Israelite Citadels”. The New Encyclopedia of Archaeological Excavations in the Holy Land, osa 1. Jerusalem: Israel Exploration Society, 82–87.


Kirjallisuutta Aradin kaivauksista ks. Arad. The New Encyclopedia of Archaeological Excavations in the Holy Land, osa 5. Israel Exploration Society: Jerusalem – Washington, 2008, s. 2087.

Asera:

NADAV NA’AMAN & NURIT LISSOVSKY

2008

”Kuntillet ‘Ajrud, Sacred Trees and the Asherah”. Tel Aviv 35, 2, 186–208.

VELDE, H. TE.
1995

”Bes”. Dictionary of Deities and Demons in the Bible. Toim. Toorn, Karel van der, Becking, Bob & Horst, Pieter W. van der. Leiden: Brill, 173.

WYATT, NICK
1995

”Asherah”. Dictionary of Deities and Demons in the Bible. Toim. Toorn, Karel van der, Becking, Bob & Horst, Pieter W. van der. Leiden: Brill, 99–105.

Tuorein luettelo keskeisestä kirjallisuudesta, ks. Nadav Na’aman – Nurit Lissovsky


Muuta kirjallisuutta

KEEL, OTHMAR & UEHLINGER, CRISTOPH

2001

Gods, Goddesses, and Images of God. Edinburgh: T. & T. Clark Publishers.

LAUHA, RISTO
1997

”Jahve-monoteismin synty ja kehitys”. Teologinen aikakauskirja 102, 126–133.

NISSINEN, MARTTI
1995

”Monoteismi ja Jumalan sukupuoli Vanhassa testamentissa”. Teologinen Aikakauskirja 100, 558–570.

PAKKALA, JUHA
2000

”Monoteismin synty Israelin uskonnossa”. Teologinen Aikakauskirja 105, 435–439.

PAKKALA, JUHA
1999

Intolerant Monolatry in the Deuteronomistic History. Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja 76. Helsinki/Göttingen: Suomen Eksegeettinen Seura/Vandenhoeck & Ruprecht.

SMITH, MARK
2001

The Origins of Biblical Monotheism: Israel’s Polytheistic Background and the Ugaritic Texts. Oxford: Oxford University Press.

SÄRKIÖ, PEKKA
2006

Kuningasajalta: Kirjoituksia Salomosta ja rautakauden piirtokirjoituksista. Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja 90. Helsinki: Suomen Eksegeettinen Seura.

TOOR, KAREL VAN DER, BECKING, BOB & HORST, PIETER W. VAN DER (eds.)
1995

Dictionary of Deities and Demons in the Bible. Leiden: Brill.

ZEVIT, ZIONY
2001

The Religions of Ancient Israel: A Synthesis of Parallactic Approaches. Lontoo: Continuum.