Eksegeettisiä lähestymistapoja

ARKEOLOGIA UUDEN TESTAMENTIN TUTKIMUKSESSA
Raimo Hakola

Viimeisten vuosikymmenten aikana Uuden testamentin tutkimuksessa on hyödynnetty arkeologista tutkimusta uudella tavalla. Arkeologian avulla on pyritty luomaan entistä kokonaisvaltaisempi kuva siitä yhteiskunnasta ja kulttuurista, jonka piirissä Jeesus ja hänen ensimmäiset seuraajansa vaikuttivat. Arkeologia on vahvistanut kuvaa juutalaisuuden monimuotoisuudesta ja täydentänyt kirjallisten lähteiden antamaa kuvaa kreikkalais-roomalaisen kulttuurin vaikutuksesta ja sen herättämästä vastarinnasta ajanlaskun alun juutalaisuudessa. Tässä katsauksessa keskitytään Palestiinan alueella tehtyihin arkeologisiin löytöihin ja tarkastellaan niiden merkitystä Uuden testamentin ajanhistorian ja sosiaalisen maailman tutkimukselle.


Monimuotoinen juutalaisuus

Viime aikoina on Uuden testamentin tutkimuksessa korostettu ajanlaskun taitteen juutalaisuuden monimuotoisuutta. Merkittävänä tekijänä ovat olleet Kuolleenmeren luoteisrannikolla Qumranista tehdyt tekstilöydöt, sillä ne sisältävät paljon piirteitä, joita ennen pidettiin vieraina juutalaisuudelle. Eri puolilla Palestiinaa tehdyt synagogalöydöt tukevat kuvaa juutalaisuuden monimuotoisuudesta Jerusalemista ei ole löydetty arkeologisia jäänteitä yhdestäkään toisen temppelin hävitystä edeltäneestä synagogasta. Jerusalemista löydettiin kuitenkin vuonna 1913 kreikankielinen piirtokirjoitus, joka tunnetaan siinä mainitun synagogan rakentajan mukaan Theodotos-piirtokirjoituksena.


Synagogalaitos palveli monia tarpeita

Piirtokirjoituksen synagoga oli tarkoitettu diasporajuutalaisille. Tämä sopii hyvin Luukkaan Apostolien teoissa piirtämään kuvaan, jonka mukaan Jerusalemissa oli 1. vuosisadalla useiden diasporasta saapuneiden juutalaisryhmien muodostamia synagogayhteisöjä (Ap.t. 6:9). Jerusalemista löydetyissä hautakirjoituksissa mainitaan Aleksandriasta, Kyrenestä ja Vähästä-Aasiasta kotoisin olevia juutalaisia, jotka on haudattu kaupunkiin. Näyttää siltä, että vielä 1. vuosisadalla ei ollut yhtä ainoaa pitkälle kehittynyttä synagogalaitosta, vaan eri yhteisöillä oli omat synagogansa, jotka palvelivat yhteisöjen erilaisia sosiaalisia, poliittisia ja uskonnollisia tarpeita. Mikään yksittäinen ryhmä kuten fariseukset ei määritellyt sitä, miten synagogat rakennetaan tai mitä niissä tehdään. Tämä puhuu sitä vanhemmassa tutkimuksessa yleistä käsitystä vastaan, että synagogalaitos olisi fariseusten johdolla kehitetty vastavoima Jerusalemin temppelikultille. (Theodotos-piirtokirjoituksesta ks. Levine 1999, 58–59; Kloppenborg 2006, 236–282; Hakola & Pakkala 2008, 146–148.)


Synagogat eivät korvanneet temppeliä

Jerusalemin ulkopuolelta eri puolilta Palestiinaa on löydetty jäänteitä ajanlaskun taitteen molemmin puolin peräisin olevista rakennuksista, joiden on arveltu toimineen synagogina (Levine 1999, 45–80; Richardson 2004a, 111–133; Hakola & Pakkala 2008, 148–152). On osittain kiistanalaista, viittaavatko nämä löydöt synagogarakennuksiin, koska temppelin hävitystä edeltävissä jäänteissä ei ole sellaisia uskonnollisia symboleja, joita löytyy myöhempien aikakausien synagogien jäännöksistä. Mikään arkeologinen tai kirjallinen aineisto ei viittaa siihen suuntaan, että synagogien olisi vielä 1. vuosisadalla ymmärretty kilpailevan Jerusalemin temppelikultin kanssa tai jopa korvaavan sen uskonnonharjoituksen paikkana. Varhaiset synagogarakennukset ovat tiloina joustavia eivätkä jumalanpalveluselämään liittyvät kiinteät rakenteet hallitse niiden tilankäyttöä. Uskonnonharjoituksen lisäksi synagogilla oli myös muita kuin uskonnollisia tehtäviä. Niissä on jaettu oikeutta, pidetty huolta köyhistä tai vain kokoonnuttu keskustelemaan ja väittelemään erilaisista yhteisöä koskevista päivänpolttavista kysymyksistä.

Synagogalöydöt todistavat juutalaisuuden koostuneen eri lailla ajattelevista ryhmistä vielä kauan temppelinhävityksen jälkeen. Useista 300–500 luvuilta jKr. peräisin olevista synagogista on löydetty lattiamosaiikkeja, joiden keskimmäinen paneeli koostuu kahdesta sisäkkäisestä, neliön sisällä olevasta ympyrästä. Kuvion keskellä olevassa sisimmässä ympyrässä on kuvattuna Helios, kreikkalainen auringonjumala, joka ajaa neljän hevosen vetämissä vaunuissa. Ulompi ympyrä jakautuu kahteentoista lohkoon, joihin on jokaiseen kuvattu yksi eläinradan merkki. Ympyröitä ympäröivän neliön kulmiin on kuvattu naishahmot, jotka symboloivat neljää vuodenaikaa.


Synagogat ja rabbiininen liike

Synagogamosaiikkeja on tulkittu eri tavoin (Roussin 1997, 83–96; Hakola & Pakkala 155–159). Synagogien piirtokirjoituksissa käytetty kreikan kieli ja mosaiikeissa esiintyvät aiheet osoittavat, ettei temppelintuhon jälkeinen juutalaisuus suinkaan eristäytynyt ympäröivästä myöhäisantiikin kulttuurista, kuten usein on pelkästään kirjallisten lähteiden perusteella päätelty. Mosaiikit ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että rabbiinisen liikkeen vaikutusvaltaa temppelinhävityksen jälkeisessä juutalaisuudessa on arvioitu uudelleen. Säilyneet mosaiikit osoittavat, etteivät rabbit voineet määritellä liikkeeseensä kuulumattomien juutalaisten uskonnonharjoitusta. Tämä rabbiinisen liikkeen vaikutusvallan uudelleenarviointi on merkittävää myös varhaiskristillisen historiankirjoituksen kannalta. Yhtäältä juutalaisuuden monimuotoisuus auttaa ymmärtämää, kuinka alun perin juutalaisten ryhmien piirissä saattoi kehittyä jopa usko Jeesukseen Jumalana, joka heijastuu Johanneksen evankeliumissa (Joh. 1:18; 20:28). Toisaalta varhaisen kristinuskon historiaa ei voida enää kirjoittaa olettamalla fariseusten tai rabbien johtaman juutalaisuuden vainonneen systemaattisesti Jeesukseen uskovia (Hakola 2005, 55–74.).


Miqve-altaat ja rituaalinen puhdistautuminen

Toisen temppelin ajan juutalaisuuden monimuotoisesta uskonnonharjoituksesta todistavat myös eri puolilta Palestiinaa löydetyt miqve-altaat, joita käytettiin rituaaliseen puhdistautumiseen. Rituaalisen puhtauden vaatimusta ja siihen liittyviä käsityksiä siitä, mikä on kultillisesti epäpuhdasta ja mikä ei, ei pidä sekoittaa kristillisen teologian synti-käsityksiin. Rituaalisen epäpuhtauden aiheuttivat monet arkiseen elämään kuuluvat asiat kuten saastaisina pidettyjen eläinten koskettaminen, miesten siemensyöksyt, naisten kuukautisveri, synnytys ja siihen liittyvät vuodot, spitaaliin sairastuneen tai kuolleen koskettaminen (3. Moos. 11–15). Jokainen ihminen oli jossain elämänsä vaiheessa rituaalisesti epäpuhdas, ja enemmistö oli toistuvasti enemmän tai vähemmän epäpuhtaassa tilassa. Pitkään jatkunut rituaalisen epäpuhtauden tila saattoi johtaa epäpuhtaana pidetyn henkilön sosiaaliseen syrjintään ja eristämiseen. Tämän takia epäpuhtauden tilasta pyrittiin pääsemään eroon myös muulloin kuin silloin kun ihminen kävi temppelissä. Pyhyyslaissa miehiä kehotetaan peseytymään siemensyöksyn jälkeen "kauttaaltaan" (3. Moos. 15:16), ja jossain vaiheessa tämän tulkittiin tarkoittavan sitä, että epäpuhtaan ihmisen tulee pestä itsensä kokonaan veteen upottautumalla. Miqve-altaat on rakennettu siten, että portaita laskeutumalla on päässyt niihin upottautumaan niissä olleeseen veteen. (Sanders 1992, 224—229; Hakola & Pakkala 2008, 139—142).

Miqve-altaita on joskus käytetty todisteena puhtaussäädöksiä korostaneiden fariseusten vaikutusvallasta. mutta luultavampaa on, että niiden käyttö oli ominaista useimmille juutalaisille. Säilyneet altaat osoittavat, että Mooseksen lakia ja siihen perustuvaa rituaalisen puhtauden vaatimusta eivät noudattaneet ainoastaan jotkut erityiset ryhmät kuten Qumranin yhteisö tai fariseukset. Löydetyt Miqve-altaat eivät ole samanlaisia, ja eri ryhmillä on voinut olla yksityiskohdissaan erilaisia tulkintoja siitä, kuinka upottautuminen altaaseen tapahtuu ja kuinka altaat rakennetaan.


Kreikkalais–roomalaisen kulttuurin vaikutus

Arkeologiset löydöt ovat myös muuttaneet kirjallisten lähteiden perusteella luotua kuvaa juutalaisen kulttuurin omintakeisuudesta verrattuna antiikin vallitsevaan hellenistiseen kulttuuriin, joka levisi Lähi-itään Aleksanteri Suuren valloituksista lähtien. Kuva ympäröivästä maailmasta ja sen vaikutteista erottautumaan pyrkineestä juutalaisuudesta on osoittautunut yksipuoliseksi.

Varhaisimmat hellenistisen kulttuurin vaikutuksesta kertovat arkeologiset löydöt ovat hasmonien dynastian valtakaudelta (140–63 eKr). Jerikossa sijainneesta palatsista on löydetty geometrisiä kuvioita kuvaavia seinämaalauksia, freskoja, joiden käyttö oli yleistä ympäri hellenististä maailmaa. Palatsissa oli useita kylpyhuoneita, joista osassa oli mosaiikkilattiat ja joihin kuului myös rituaaliseen puhdistautumiseen käytettäviä miqve-altaita. Jerusalemissa on säilynyt 1. vuosisadalta eKr. peräisin olevia hautamonumentteja, joissa sekoittuu kreikkalaisia ja itämaisia vaikutteita. Ylelliset hautamuistomerkit todistavat myös kasvavista eroista eri yhteiskuntaluokkien välillä. Hellenistiset vaikutteet näkyvät erityisen selvästi ns. Dekapoliin alueelle perustetuissa siirtokuntakaupungeissa (Hakola & Pakkala 2008, 121–127).


Hellenismin vaikutus ja yhteiskunnan yläluokka

Perinteisesti kreikkalais–roomalaisen kulttuurin vaikutuksen on nähty koskeneen vain pientä yhteiskunnallista eliittiä. Arkeologiset löydöt ovat kuitenkin tuoneet uusia vivahteita tähän kuvaan ja osoittaneet yksipuoliseksi näkemyksen läpeensä hellenisoituneesta ja juutalaisen uskon hylänneestä yhteiskunnan yläluokasta. Jerusalemin vanhan kaupungin juutalaiskorttelista on löytynyt Herodeksen ajalta säilynyt suuri, palatsia muistuttava talo, jonka on tulkittu suuren kokonsa ja sijaintinsa johdosta kuuluneen pappissukuiselle perheelle ja sen palvelusväelle. Talo muistuttaa Rooman valtakunnan rikkaan yläluokan suosimia kaupunkitaloja, domuksia. Roomalaisiin domuksiin viittaavat myös ylelliseen sisustukseen kuuluvat freskot ja lattioita koristavat mosaiikkikuviot; ne eivät loukanneet juutalaisen lain kuvakieltoa. Talossa on ollut myös rituaaliseen puhdistautumiseen käytettyjä miqve-altaita, jotka todistavat sen asukkaiden pitäneen kiinni rituaalisen puhtauden vaatimuksesta. Herodeksen aikana ja sen jälkeen roomalaisten kanssa paljon tekemisissä ollut yhteiskunnan yläluokka näyttää saaneen vaikutteita joillakin elämänalueilla kreikkalais–roomalaisesta kulttuurista mutta pitäneen samalla kiinni juutalaisen uskonnon ja kulttuurin ominaispiirteistä (Levine 1997, 110–125).


Herodes Suuren rakennustoiminta

Herodes Suuren (73–4 eKr.) laajasta rakennustoiminnasta säilyneet arkeologiset jäänteet viittaavat myös siihen, että hellenistisen kulttuurin vaikutuksen määrä riippui paljon paikallisten asukkaiden mieltymyksistä (Herodeksen rakennustoiminnasta, ks. Roller, 1998; Richardson 2002; Netzer 2006; Hakola & Pakkala 2008,161–182). Hallintoalueensa niissä osissa, joissa ei-juutalainen väestö oli enemmistönä, Herodes ei kokenut olevansa sidottu juutalaisen lain vaatimuksiin vaan mukautti rakennustoimintansa paikallisten asukkaiden tarpeisiin ja toiveisiin. Herodeksen Sebasten ja Kesarean kaupunkeihin rakennuttamat Augustuksen ja Rooman kaupungin suojelusjumalattaren Rooman temppelit olivat ensimmäisiä Augustukselle omistettuja temppeleitä Rooman valtakunnan itäosissa. Valtakuntansa niissä osissa, joissa juutalaiset olivat enemmistönä, Herodes näyttää kuitenkin pyrkineen ottamaan huomioon rakennustoiminnassaan juutalaisen lain vaatimukset myös omissa yksityisissä tiloissaan. Herodes rakennutti lukuisiin palatseihinsa roomalaisia kylpylöitä, joiden kylmät altaat rakennettiin miqve-altaiksi. Kylpylöiden koristuksena käytettiin freskoja ja mosaiikkeja, mutta ne eivät sisällä mitään sellaisia aiheita, joiden olisi voinut tulkita rikkovan juutalaisen lain kuvakieltoa. Nämä löydöt osoittavat, että Josefuksen piirtämä kuva Herodeksen lakia kohtaan osoittamasta välinpitämättömyydestä on yksipuolinen.


Arkeologia ja Jeesus-tutkimus

Varhaisempi Uutta testamenttia koskeva arkeologinen keskustelu käsitteli sellaisia yksittäisiä, Jeesuksen elämään liitettyjä kohteita kuten ns. Pietarin taloa Kapernaumissa, Jeesuksen syntymäkirkkoa Betlehemissä tai Pyhän haudan kirkkoa Jerusalemissa. Erityisesti Pietarin talon löydöt ovat merkittäviä, sillä ne osoittavat, että paikalla on ollut yksi varhaisimmista kristillisistä pyhiinvaelluskohteista (Hakola & Pakkala 2008, 200–204). Pietarin taloa ja esimerkiksi Johanneksen evankeliumiin yhdistettyä Siloan allasta on käytetty todisteena siitä, että evankeliumit antavat tarkan ja luotettavan kuvan Jeesuksen toiminnasta. Arkeologinen materiaali kuitenkin harvoin jos koskaan voi yksinään todistaa Raamatun kertomusten historiallisuutta. Arkeologian avulla ei voida ohittaa niitä kysymyksiä ja ongelmia, joita evankeliumien historiallinen tutkimus on nostanut esiin. Uuden testamentin tutkimuksen kannalta sillä, missä Jeesus esimerkiksi Kapernaumissa tarkalleen ottaen vieraili ja toimi, ei ole suurta merkitystä vaan tärkeämpää on kysyä, millaisen ympäristön Kapernaum ja ylipäätään Galilea loivat Jeesuksen toiminnalle.


Kuinka hellenisoitunut oli Galilea Jeesuksen aikana?

Viimeaikaisessa tutkimuksessa arkeologisilla löydöillä on ollut tärkeä osuus luotaessa kuvaa ajanlaskun alun Galileasta. Keskeisenä vaikuttajana arvioitaessa uudelleen kuvaa Galilean syrjäisestä luonteesta on Nasaretin lähistöllä sijaitseva Sepforiksen kaupunki ja siellä tehdyt arkeologiset kaivaukset. Sepforiksen arkeologisten kaivausten yhteydessä löydettiin roomalainen teatteri jo 1930-luvulla. Teatteri on joskus yhdistetty Galilean neljännesruhtinaana vuosina 4 eKr–39 jKr. toimineen Herodes Antipaan rakennustoimintaan. Teatterin alueella tehtyjen koekaivausten perusteella teatteri ajoitetaan kuitenkin yhä useammin 1. vuosisadan loppupuoliskolle tai 2. vuosisadan alkuun, jolloin se olisi rakennettu lähes sata vuotta Jeesuksen ajan jälkeen.

Monet muutkin Sepforiksen näyttävimmistä löydöistä ajoittuvat juutalaissodan jälkeiseen aikaan. Ylellisestä roomalaisesta villasta on löytynyt mosaiikkilattia, joka sijaitsi ruokailuun käytetyssä ns. triclinium-huoneessa. Huolimatta siitä, että mosaiikki on peräisin 100-luvun lopusta tai 200-luvun alusta jKr., sitä on pidetty yhtenä todisteena kreikkalais–roomalaisen kulttuurin leviämisestä, jonka katsotaan olleen käynnissä Galileassa useiden vuosisatojen ajan.

Kuva läpeensä hellenisoituneesta Galileasta perustuu kuitenkin pääasiassa Uuden testamentin aikakautta myöhäisemmille arkeologisille löydöille (keskustelusta ks. Reed 2000; Sanders 2002; Chancey 2005). Juutalaissodan jälkeen Galilean asemassa tapahtui suuria muutoksia. Alueelle perustettiin roomalaisia varuskuntia ja ei-juutalaisen väestön määrä lisääntyi. 1. vuosisadan alkupuoliskolla Sepforiksen väestöstä valtaosa lienee kuitenkin ollut juutalaista alkuperää ja noudattanut juutalaisen lain määräyksiä. Tästä todistavat useista yksityistaloista löytyneet altaat, jotka on tulkittu miqve-altaiksi ja yhdistetty juutalaisiin rituaalisiin puhdistautumiskäytäntöihin. Kaupungin asukkaiden roomalaismielisyydestä kertovat kuitenkin Sepforiksessa vuosien 67/68 aikana lyödyt kolikot, joissa Sepforiksesta käytetään kreikankielisiä nimityksiä Neronias, mikä on kunnianosoitus keisari Nerolle, ja Eirenopolis, joka tarkoittaa rauhan kaupunkia. Juutalaissodan jälkeen vauhdittunut Sepforiksen roomalaistumiskehitys näyttää siis juontavan juurensa jo varhaisempaan aikaan.

Arkeologia ja Galilean taloudellinen tilanne

Arkeologista tutkimusta on käytetty myös luotaessa kuvaa Galilean taloudellisesta tilanteesta. Yhdistämällä agraariyhteiskuntien tutkimuksessa käytettyjä sosiaalitieteellisiä ja kulttuuriantropologisia teorioita kirjallisten lähteiden ja arkeologisen todistusaineiston tulkintaan on piirretty kuva Galilean alati kurjistuvasta taloudellisesta kehityksestä. Arkeologinen todistusaineisto ei kuitenkaan yksiselitteisesti tue tätä kuvaa. Kiihtyvään kaupungistumiseen ja suurmaanomistuksen lisääntymiseen on usein liitetty maaseudun autioituminen, koska maaseutuväestö joutui hylkäämään entiset asuinalueensa heikkenevien elinolosuhteiden takia. Tällaisesta ei kuitenkaan ole merkkejä ajanlaskun alun Galileasta. Erikokoisten kylien määrä alueella on päinvastoin lisääntynyt ja monet vanhat kylät ovat kasvaneet. Arkeologinen todistusaineisto puhuu monissa kylissä käynnissä olleista rakennusprojekteista, jotka tapahtuivat uusilla, aiemmin rakentamattomilla asuinalueilla. Toisaalta arkeologinen todistusaineisto puhuu todellisista ja huomattavista taloudellisista ja sosiaalisista eroista Galilean kylien maaseutuväestön ja vauraiden kaupunkien asukkaiden välillä (Richardson 2004b, 271–298).


Jeesus – juutalainen Rooman imperiumissa

Huolimatta siitä, että arkeologista aineistoa on joskus tulkittu yksipuolisesti esimerkiksi korostettaessa Galilean hellenististä luonnetta, Galileassa tehdyt arkeologiset löydöt osoittavat, kuinka tärkeäksi kreikkalais–roomalainen kulttuurin huomioonottaminen on tullut tulkittaessa Jeesuksen ja hänen varhaisimpien seuraajiensa sanomaa. Galilealainen Jeesus oli osa oman aikansa yleistä juutalaisuutta, mutta samalla yleinen juutalaisuus oli sekä Juudeassa että Galileassa osa maailmanlaajuista roomalaista imperiumia. Herodesten hallitsijasuvun kautta sen arvot vaikuttivat myös syrjäisenä pidetyssä Galileassa. Tulevaisuuden arkeologiset kaivaukset voivat paljastaa lisää tästä vaikutuksesta esimerkiksi Tiberiaassa, minne Herodes Antipas Josefuksen mukaan rakennutti stadionin, torin eli forumin ja hallintopalatsin, joista ei kuitenkaan vielä ole löydetty varmoja merkkejä arkeologisissa kaivauksissa.


Kirjallisuusluettelo

Viitatut teokset

Chancey, Mark. A.

2005

Greco-Roman Culture and the Galilee of Jesus. Society for New Testament Studies, Monograph Series 134. Cambridge: Cambridge University Press.

Crossan, John Dominic & Reed, Jonathan L.
2001

Excavating Jesus: Beneath the Stones, Behind the Texts. London: SPCK.

Hakola, Raimo
2005

Identity Matters: John, the Jews and Jewishness. Supplements to Novum Testamentum 118. Leiden, Brill.

Hakola, Raimo & Pakkala, Juha
2008

Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret: arkeologian näkökulmia. Helsinki: Kirjapaja.

Kloppenborg, John S.
2006

"The Theodotos Synagogue Inscription and the Problem of First-Century Synagogue Buildings." Jesus and Archaeology. Toim. J. H. Charlesworth. Grand Rapids, Michigan: Eerdmans, 236—282

Levine, Lee I.
1997

"Archaeology and the Religious Ethos of pre-70 Palestine." Hillel and Jesus: Comparative Studies of Two Major Religious Leaders. Toim. J. H. Charlesworth & L.L. Johns. Minneapolis: Fortress Press.

1999

The Ancient Synagogue: The First Thousand Years. New Haven & London: Yale University Press.

Netzer, Ehud.
2006

The Architecture of Herod, the Great Builder. Texts and Studies in Ancient Judaism 117. Tübingen: Mohr-Siebeck.

Reed, Jonathan
2000

Archaeology and the Galilean Jesus: A Re-examination of the Evidence. Harrisburg, Pennsylvania: Trinity Press.

Richardson, Peter
2002

City and Sanctuary: Religion and Architecture in the Roman Near East. London: SCM Press.

2004a

"Pre-70 Synagogues as Collegia in Rome, the Diaspora, and Judea." P. Richardson, Building Jewish in the Roman East. Supplements to the Journal for the Study of Judaism 92. Waco, Texas: Baylor University Press, 111—133.

2004b

"Jesus and Palestinian Social Protest in Archaeological and Literary Perspective." P. Richardson, Building Jewish in the Roman East. Supplements to the Journal for the Study of Judaism 92. Waco, Texas: Baylor University Press, 17—38.

Roller, Duane
1998

The Building Program of Herod the Great. Berkeley: University of California Press.

Roussin, Lucille A.
1997

"The Zodiac in Synagogue Decoratio." Archaeology and the Galilee: Texts and Contexts in the Graeco-Roman and Byzantine Periods. Toim. D. R. Edwards. South Florida Studies in the History of Judaism 143. Atlanta: Scholars Press, 83—96.

Sanders, E.P.
1992

Judaism: Practice & Belief 63 BCE—66 CE. London & Philadelphia: SCM Press/ Trinity Press.

2002

"Jesus' Galilee." Fair Play: Diversity and Conflicts in Early Christianity: Essays in Honour of Heikki Räisänen. Toim. I. Dunderberg, C.M. Tuckett ja K. Syreeni. Supplements to Novum Testamentum 103. Leiden: Brill.

Aiheeseen liittyvää muuta kirjallisuutta:

Alkier, Stefan & Zangenberg, Jürgen (toim.)

2003

Zeichen aus Text und Stein: Studien auf dem Weg zu einer Archäologie des Neuen Testaments. Texte und Arbeiten zum neutestamentlichen Zeitalter 42. Tübingen: Francke.

Aviam, Mordechai.
2004

Jews, Pagans and Christians in the Galilee: 25 Years of Archaeological Excavations and Surveys: Hellenistic to Byzantine Periods. Rochester, NY: University of Rochester Press.

Berlin, Andrea M. & Overman, J. Andrew
2002

The First Jewish Revolt: Archaeology, History and Ideology. London : Routledge.

2005

"Jewish Life before the Revolt: The Archaeological Evidence." Journal for the Study of Judaism 36, 417—470.

Charlesworth, James H. (toim.)
2006

Jesus and Archaeology. Grand Rapids, Michigan: Eerdmans

Reed, Jonathan L.
2008

The Harpercollins Visual Guide to the New Testament: What Archaeology Reveals about the First Christians. New York: HarperOne.

Taylor, Joan E.
1993

Christians and the Holy Places: The Myth of Jewish-Christian Origins. Oxford: Clarendon Press.