Tutkimuksen erityisaloja

KIRJAKÄÄRÖJEN MATERIAALINEN REKONSTRUKTIOINTI
Mika S. Pajunen

Yhdestätoista luolasta Khirbet Qumranin raunioiden läheltä löytyi vuosina 1947–1956 suunnilleen 900 käsikirjoitusta. Näistä kuitenkin vain kolme on säilynyt lähes kokonaisina: Kuparikäärö (3Q15), Testimonia (4QTest) ja Lista vääristä profeetoista (4Q339). Lisäksi löytyi kymmenen vaihtelevasti vaurioitunutta yhtenäistä kirjakääröä: Yhdyskuntasääntö (1QS), Sotakäärö (1QM), Genesis-apokryfi (1QapGen), Jesajan kirjan käsikirjoitukset 1QIsaa ja 1QIsab, Hymnien kirja (1QH), Habakukin pešer (1QpHab), Psalmikokoelma (11QPsa), Apokryfipsalmit (11QPsApa) ja Temppelikäärö (11QTa). Kaikista muista käsikirjoituksista on säilynyt vain irrallisia fragmentteja. Näiden palasien numerointi käsikirjoituksista laadituissa editioissa ei yleensä vastaa lainkaan niiden järjestystä alkuperäisellä kirjakääröllä, vaan luokittelu perustuu muihin kriteereihin (mm. fragmenttien koko ja nykyinen ulkonäkö). Tekstien ymmärtämisen kannalta on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää selvittää säilyneiden fragmenttien sijainti alkuperäisellä kirjakääröllä. Käsikirjoitusten materiaalinen rekonstruktion tähtää tähän.


Metodin historia

Menetelmän kirjakääröjen materiaaliselle rekonstruktiolle kehitti 1960-luvun alussa saksalainen tutkija Hartmut Stegemann (1933–2005). Tästä johtuen metodi tunnetaan myös Stegemannin menetelmänä.

Stegemann käytti kehittämäänsä metodia – julkaisemattomassa väitöskirjassaan – ensimmäisen kerran jo vuonna 1963 Hymnien kirjan (1QH) materiaaliseen rekonstruktioon. Tämä rekonstruktio on nyt julkaistu – Stegemannin itsensä ehdittyä jo kuolla vuonna 2005 – Discoveries in the Judaean Desert -sarjan osassa XL (Stegemann & Schuller 2008). Stegemannin rekonstruktion julkaisua odoteltaessa Émile Puech (1988) päätyi itsenäisesti lähes identtiseen rekonstruktioon samasta käsikirjoituksesta. Kun Hymnien kirjan luolasta neljä löytyneet käsikirjoitukset julkaistiin 1990-luvulla, niiden avulla pystyttiin konkreettisesti vahvistamaan Stegemannin ja Puechin ehdottama järjestys ja siten osoittamaan materiaalisen rekonstruktion mahdollisuudet.

Vaikka Stegemann loi metodinsa jo 1960-luvulla, hän selvitti menetelmäänsä laajalle tutkijajoukolle vasta yli neljännesvuosisata myöhemmin. Kahdessa 1990-luvun alussa ilmestyneessä artikkelissaan "Methods for the Reconstruction of Scrolls from Scattered Fragments" (1990) ja "How to Connect Dead Sea Scrolls Fragments" (1992) Stegemann kuvaili tarkasti luomaansa menetelmää ja antoi ohjeita sen soveltamiseen. Näistä artikkeleista ensimmäinen on edelleen kattavin kirjallinen esitys tästä menetelmästä ja toimii lähtökohtana jokaiselle metodia käyttävälle.

Monet tutkijat ovat soveltaneet Stegemannin luomaa metodia. Näistä muutamat ovat onnistuneet myös viemään menetelmää eteenpäin. Stegemannin oppilas Annette Steudel on soveltanut metodia omassa tutkimuksessaan, kehittänyt sitä edelleen (ks. Steudel 1994 ja 1998) ja on Stegemannin kuoltua merkittävin asiantuntija tämän menetelmän käytössä. Myös Dirk Stoll (1996) ja Stephen Pfann (1997) ovat tutkimuksissaan nostaneet esiin menetelmän soveltamiseen liittyviä uusia tärkeitä näkökulmia. Suomalaisista tutkijoista menetelmää on hyödyntänyt Sarianna Metso väitöskirjassaan The Textual Development of the Qumran Community Rule (1997).


Stegemannin menetelmän perusperiaatteet

Spekulaatiot käsikirjoituksen tekstin sisällöstä eivät saa ohjata kirjakäärön materiaalista rekonstruktiota, vaan sen on perustuttava fragmenttien fyysisiin piirteisiin (esim. nahkan väri, paksuus ja karkeus sekä karvojen juurituppien tiheys). Materiaalin antamien raamien sisällä palasten sijoittamisen apuna voi käyttää myös esimerkiksi rivivälejä, koska ne pysyvät lähes aina samoina yhdellä nahka-arkilla. Joissakin poikkeustapauksissa myös sisältöä voidaan käyttää apuna sijoittelussa, mutta on tärkeää pitää aina mielessä, että materiaalin järjestykselle asettamia rajoja ei voi rikkoa sisällöllisin perustein. Sisällöstä voi olla apua, jos tekstissä esimerkiksi toistuvat tietyt formelit tai järjestykseen viittaava numerointi (esim. 4Q503 Kuukauden rukoukset -tekstissä esiintyvät rukoukset on numeroitu kuukauden päivien mukaan ja ne sisältävät aina samat perusosat) tai tekstissä käytetään laajoja ja/tai järjestyksessä olevia sitaatteja nykyisin Heprealaisessa Raamatussa olevista teksteistä (kuten pešer -kommentaareissa; esim. Habakukin pešerissä 1QpHab tulkitaan Habakukin kirjaa järjestyksessä).

Stegemannin menetelmän lähtökohtana on, että käsikirjoitusten ollessa nimenomaan kirjakääröjä niitä säilytettiin lähes aina rullalla. Tästä johtuen koko käsikirjoitukseen aikojen saatossa kohdistuneet vauriot, kuten syvät repeämät ja madonreiät, sijaitsevat aina päällekkäisessä kohdassa alkuperäistä käsikirjoitusrullaa, mutta eri kerroksessa. Tämän havainnon voi todentaa tutkimalla muutamia hyvin säilyneitä kääröjä.

Menetelmän perusideana on samanlaisten muotojen ja vaurioiden etsiminen säilyneiden fragmenttien joukosta. Kun palaset vastaavat läheisesti toisiaan muodoiltaan ja vaurioiltaan, on erittäin todennäköistä, että ne kuuluvat päällekkäiseen kohtaan rullalla, mutta ovat peräisin peräkkäisiltä kierroksilta. Riippuen nahkan paksuudesta ja siitä, miten tiukasti rullattuna käsikirjoitus on ollut, välimatka vaurioiden välillä kasvaa tasaisesti noin 1-5 mm kierrosta kohden. Jos siis vaurioiden välinen matka on paikassa, jossa ne ovat lähinnä toisiaan, esimerkiksi 10cm, on se seuraavaksi (jos ero on 5 mm kierrosta kohden) 10,5 cm, sitten 11 cm jne. Vaurioiden välimatkan kasvamisesta voidaan päätellä, miten käärö oli rullattu eli oliko tekstin alku sisimmässä vai uloimmassa kerroksessa. Se kohta kääröllä, jossa vastaavat vauriot esiintyvät lähempänä toisiaan, on ollut sisempänä kuin se, jossa ne ovat kauempana. Yleensä käsikirjoituksia säilytettiin siten, että tekstin alku oli rullattu kääröllä uloimmaksi, koska silloin tekstin lukeminen oli helppo aloittaa. Poikkeuksiakin tosin on: esimerkiksi Yhdyskuntasääntö (1QS) ja Sotakäärö (1QM) oli rullattu niin, että tekstin alku oli sisimmässä kerroksessa.


Menetelmän soveltaminen

Käytännöllisiä ohjeita menetelmän käyttämiseen löytyy sekä Stegemannin (1990 ja 1992) että Steudelin (1998 ja 2000) artikkeleista. Korvaamaton apu rekonstruktion tekijälle on myös Emanuel Tovin kirja Scribal Practices and Approaches Reflected in the Texts Found in the Judaean Desert (2004), johon on koottu käsikirjoituksissa havaittavissa olevat kirjurien käytänteet. Alkuun rekonstruktion tekemisessä pääsee Discoveries in the Judaean Desert - sarjan lopussa olevien valokuvien, mikrofilmien (Dead Sea Scrolls on Microfiche) ja elektronisten ohjelmien (esim. Dead Sea Scrolls Electronic Reference Library) avulla. Rekonstruktion varmistamiseksi on kuitenkin välttämätöntä nähdä alkuperäiset fragmentit, joista suurinta osaa säilytetään tällä hetkellä Israel Museumissa Jerusalemissa. Monia tärkeitä yksityiskohtia ei mainita editioissa eivätkä ne näy kuvissa. Fragmenttien värin ja paksuuden voi todeta vain tutkimalla alkuperäisiä palasia. Aina materiaalinen rekonstruktio ei onnistu, vaikka fragmentteja sen tekemiseen pitäisi olla riittävästi. Esimerkiksi Stegemannin tekemä alustava rekonstruktio Kaanoniin kuulumattomista psalmeista (4Q381) ei tuottanut toivottua tulosta. Se ratkaisi osan materiaaliin liittyvistä ongelmista, mutta synnytti samalla uusia (Schuller 1986).

Tällä hetkellä tutkijat ovat tekemässä materiaalista rekonstruktiota ainakin Viisauden opettajan lauluista (4Q510-511), luolan neljä sotateksteistä (4Q491-496) sekä uutta yritystä kaanoniin kuulumattomista psalmeista (4Q381). Tekstejä, joiden materiaalinen rekonstruktio olisi tulevaisuudessa hyödyllistä ja materiaalin valossa mahdollista, ovat mm. Autuaaksijulistukset (4Q525), Salaisuuksien kirja (1Q27, 4Q299-301) ja ylistyshymnejä sisältävät käsikirjoitukset 4Q434-438.


Kirjallisuusluettelo

METSO, SARIANNA

1997

The Textual Development of the Qumran Community Rule. Studies on the Texts of the Desert of Judah 21. Leiden: Brill.

PFANN, STEPHEN
1997

"4Q298. 4QcryptA: Words of the Maskil to All Sons of Dawn". Qumran Cave 4. XV: Sapiential Texts, Part 1. Eds. J. A. Fitzmyer et al. Discoveries in the Judaean Desert XX. Oxford: Clarendon Press, 1-30.

PUECH, ÉMILE
1988

"Quelques aspects de la restauration du Rouleau des Hymnes (1QH)". Journal of Jewish Studies 39, 38-55.

SCHULLER, EILEEN M.
1986

Non-Canonical Psalms from Qumran: A Pseudepigraphic Collection. Harvard Semitic Studies 28. Atlanta: Scholars Press.

STEGEMANN, HARTMUT
1990

"Methods for the Reconstruction of Scrolls from Scattered Fragments". Archaeology and History in the Dead Sea Scrolls. The New York University Conference in Memory of Yigael Yadin. Ed. L. H. Schiffman. Journal for the Study of the Pseudepigrapha Supplement Series 8. JSOT/ASOR Monographs 2. Sheffield: JSOT Press, 189-220.

1992

"How to Connect Dead Sea Scrolls Fragments". Understanding the Dead Sea Scrolls. A Reader from the Biblical Archaeology Review. Ed. H. Shanks. New York: Random House, 245-255.

STEGEMANN, HARTMUT & SCHULLER, EILEEN M.
2008

Qumran Cave 1. III: 1QHodayot a : With Incorporation of 4QHodayot a-f and 1QHodayot b. Discoveries in the Judaean Desert XL. Oxford: Clarendon Press.

STEUDEL, ANNETTE
1994

Der Midrasch zur Eschatologie aus der Qumrangemeinde (4QMidrEschata-b). Studies on the Texts of the Desert of Judah 13. Leiden: Brill.

1998

"Assembling and Reconstructing Manuscripts". The Dead Sea Scrolls after Fifty Years. A Comprehensive Assessment, Vol. 1. Eds. P. W. Flint & J. C. VanderKam. Leiden: Brill, 516-534.

2000

"Scroll Reconstruction". Encyclopedia of the Dead Sea Scrolls, Vol. 2. Eds. L. H. Schiffman & J. C. Vanderkam. New York: Oxford University Press, 842-844.

STOLL, DIRK
1996

"Die Schriftrollen vom Toten Meer-mathematisch oder Wie kann man einer Rekonstruktion Gestalt verleihen?". Qumranstudien. Vortäge und Beiträge der Teilnehmer des Qumranseminars auf dem internationalen Treffen der Society of Biblical Literature, Munster, 25.-26. Juli 1993. Eds. H. J. Fabry, A. Lange & H. Lichtenberger. Schriften des Institutum Judaicum Delitzschianum 4. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht, 205-218.

TOV, EMANUEL
2004

Scribal Practices and Approaches Reflected in the Texts Found in the Judaean Desert. Studies on the Texts of the Desert of Judah 54. Leiden: Brill.