Tutkimuksen erityisaloja

QUMRANIN KÄSIKIRJOITUKSET – UUSI IKKUNA ANTIIKIN MAAILMAAN
Hanna Vanonen ja Hanna Tervanotko

Historian- ja raamatuntutkimuksesta tietämättömät paimentolaiset osuivat 1940-luvulla Kuolleenmeren rannoilla liikkuessaan Qumranin alueelle ja tekivät vuosisadan merkittävimmän käsikirjoituslöydön. Qumranin käsikirjoitukset avasivat tutkijoille kokonaan uuden näkökulman Raamatun ja toisen temppelin ajan juutalaisuuden tutkimukseen sekä ajanlaskun alun uskonnollisuuteen.


Mikä Qumran on?

Khirbet Qumran sijaitsee Juudan autiomaassa, Kuolleenmeren luoteisrannalla. Alueelta on löydetty asutukseen viittaavat rauniot sekä 11 luolaa, jotka kätkivät sisäänsä valtavan käsikirjoituskokoelman. Rauniot ja käsikirjoitukset ovat peräisin Jerusalemin toisen temppelin ajalta. Ensimmäiset käsikirjoituslöydöt alueella tehtiin 1940-luvulla. Siihen saakka melko tuntematon Qumran tuli nopeasti tunnetuksi 1900-luvun merkittävimmän tekstilöydön kotipaikkana.


Mistä kaikki sai alkunsa?

Vuonna 1947 Kuolleenmeren rannoilla liikkuneet paimentolaiset huomasivat luolan, joka ei ollut heille ennestään tuttu. Luolasta löytyi nahkakääröjä, joiden arvoa löydön tekijät eivät ymmärtäneet. He ottivat muutamia kääröjä mukaansa ja myivät ne muinaisesineiden kauppiaille. Kauppiaat oivalsivat tahoillaan pian, että kääröt olivat arvokkaampia kuin niiden löytäjät olivat uskoneet. Heidän kauttaan kääröt päätyivät edelleen tutkijoille, jotka kykenivät varmistamaan arvailut tekstien iästä ja arvosta: kyseessä oli erittäin merkittävä käsikirjoituslöytö.

Löytöjen kiinnostavuudesta huolimatta arkeologiset tutkimukset Qumranin alueella päästiin aloittamaan vasta muutama vuosi ensimmäisten tekstien löytymisen jälkeen. Ensisijainen mielenkiinto kohdistui löytöluolaan. 1950-luvulle päästäessä huomattiin, että ensimmäisen luolan käsikirjoituslöydöt eivät jäisi ainoiksi. Lisää luolia teksteineen löydettiin 1952. Samoihin aikoihin oli myös aloitettu arkeologiset kaivaukset Qumranin raunioilla, jotka olivat käsikirjoituslöytöjen myötä tulleet uuden tieteellisen mielenkiinnon kohteeksi. Tutkijoiden lisäksi myös paimentolaiset liikkuivat edelleen Qumranin alueella ja olivat kiinnostuneita uusista löydöistä. Yhdestätoista Qumranilta löydetystä luolasta paimentolaiset löysivät ensimmäisenä kaikkiaan viisi. Eri löytäjien kautta tekstit päätyivät eri paikkoihin, ja kesti kauan, ennen kuin tutkijat onnistuivat saamaan kokonaiskäsityksen siitä, mitä kaikkea Qumranin luolat olivat uumeniinsa kätkeneet. Yksittäisiä fragmentteja löydettiin luolista aina vuoteen 1967 saakka.

Qumranin käsikirjoituslöytöjen julkaiseminen aloitettiin jo 1950-luvulla, mutta alueen epävakaat poliittiset olosuhteet, työn vaativuus ja rahoituksen puute hidastivat julkaisuprojektia. Vasta 1990-luvulla Qumranin käsikirjoitusarkistot avattiin kaikkien tutkijoiden käyttöön, ja julkaisuprojekti saatettiin loppuun vihdoin vuonna 2009.


Mitä luolista löydettiin?

Qumranilta löytyi valtava määrä käsikirjoituksia, yhteensä yli 900 kappaletta. Tekstit ovat kuitenkin hyvin erikokoisia ja erikuntoisia, ja useista teksteistä on käsikirjoitusten joukossa monia kopioita. Erilaisia kirjallisia teoksia arvioidaan käsikirjoitusten joukossa olevan noin 300.

Löydetyistä teksteistä noin 25 % on sellaisten tekstien käsikirjoituksia, jotka tunnettiin ennestään Heprealaisesta Raamatusta. Meidän tuntemamme Vanhan testamentin teksteistä ovat Qumranin tekstien joukossa edustettuina lähes kaikki. Ainoastaan Esterin kirja näyttää puuttuvan kokoelmasta. Lisäksi käsikirjoitusten joukossa oli muita ennestään tunnettuja juutalaisia tekstejä, kuten apokryfisia ja pseudepigrafisia kirjoituksia, esimerkiksi Sirakin kirja ja Riemuvuosien kirja. Tutkijoiden mielenkiinnon herättivät tietysti myös heille aiemmin tuntemattomat tekstit, esimerkiksi Yhdyskuntasääntö ja Sotakäärö.

Suurin osa Qumranilta löydetyistä käsikirjoituksista oli kirjoitettu hepreaksi, mutta joukossa oli myös aramean- ja kreikankielisiä käsikirjoituksia. Osa hepreankielisistä kirjoituksista oli kopioitu käyttäen paleoheprealaisia aakkosia.

Qumranin käsikirjoituslöydöt ovat monessa mielessä merkittäviä. Ensinnäkin niiden avulla on voitu entistä tarkemmin selvittää tekstimuotoja, joita Heprealaisen Raamatun teksteistä oli olemassa antiikin aikana, sillä Qumranin raamatulliset käsikirjoitukset osoittautuivat huomattavasti vanhemmiksi kuin mitkään aikaisemmin tunnetut Heprealaisen Raamatun/Vanhan testamentin käsikirjoitukset. Toiseksi käsikirjoitukset ovat tuoneet lisävaloa siihen, miten Raamatun kaanon on syntynyt), eli miten tietyistä kirjoituksista syntyi auktoritatiivisen aseman saavuttanut kokoelma. Käsikirjoitukset ovat myös tarjonneet lisämateriaalia toisen temppelin ajan juutalaisuuden tutkimukseen, valaisseet heprean kielen historiaa sekä avanneet uusia näkökulmia aikakauteen, jona kristinusko sai alkunsa. Historiantutkimuksessa yleisestikin tärkeä kysymys arkeologian ja tekstitutkimuksen välisestä suhteesta on ollut näkyvästi esillä myös Qumran-tutkimuksessa. On pohdittu, miten paljon käsikirjoitusten sisältö voi ohjata päätelmiä raunioalueesta ja siellä asuneesta yhteisöstä. Toisaalta on asetettu kyseenalaiseksi oletus, että käsikirjoitusten voitaisiin automaattisesti ajatella olevan raunioaluetta asuttaneen yhteisön dokumentteja.


Kenelle käsikirjoitukset kuuluivat?

Pian sen jälkeen, kun Qumranin tekstit oli löydetty ja arkeologiset kaivaukset aloitettu, tutkijoiden mielessä syntyi ajatus Qumranin yhteisöstä, joka oli asunut ja toiminut Qumranilla. Oletettiin, että Qumranilta löydetyt rauniot ja tekstit liittyisivät yhteen: alueella asunut juutalainen yhteisö olisi elänyt sittemmin raunioituneissa rakennuksissa, ja osa luolista löydetyistä aiemmin tuntemattomista kirjoituksista olisi syntynyt tämän yhteisön piirissä. Qumranin yhteisön synnystä ja olemuksesta on tutkimuksessa esitetty useita erilaisia hypoteeseja, joista yksikään ei kuitenkaan ole osoittautunut täysin aukottomaksi.

Perinteisesti Qumranin yhteisö on liitetty essealaisiin, jotka tunnetaan antiikin kirjoituksista. Juutalainen historioitsija Josefus (Antiquitates Iudaicae18.19-20, Bellum Iudaicum 2.124) ja Pentateukkia kreikkalaisen filosofian valossa selittänyt Filon Aleksandrialainen (Quod Omnis Probus Liber Sit 75-86) sekä roomalainen luonnontutkija ja historioitsija Plinius vanhempi (Naturalis Historia 5.73) viittaavat essealaisiin ensimmäisen kristillisen vuosisadan aikana laadituissa kirjoituksissaan. Qumranin yhteisön on ajateltu vetäytyneen Kuolleenmeren rantamille toisen esikristillisen vuosisadan lopulla. Autiomaahan vetäytyminen ja eristäytyminen Jerusalemin temppeliyhteisöstä saattoi johtua yhteisön erimielisyyksistä Jerusalemin papiston ja johtoryhmien kanssa. Antiikin kuvaukset essealaisista ja osa Qumranilta löydetyistä, aiemmin tuntemattomista käsikirjoituksista ovat luoneet käsityksen yhteisöstä, joka vietti askeettista, tarkkojen sääntöjen ohjaamaa elämää ja suhtautui erityisen tiukasti rituaaliseen puhtauteen. Yhteisön historian on ajateltu päättyneen vuonna 68 jaa., jolloin roomalaiset sotajoukot juutalaissodan melskeissä hävittivät Qumranin.

Edellä kuvatulla "essealaishypoteesilla" on edelleen vahva asema Qumranin yhteisön tutkimuksessa. Näkemykset Qumranin yhteisön luonteesta ovat kuitenkin tutkimuksen edetessä muuttuneet. Qumranin käsikirjoitukset heijastelevat monenlaisia näkemyksiä ja tulkintoja, eivätkä ne kokoelmana tue käsitystä tarkasti määriteltävissä olevasta yhtenäisestä ryhmästä. Nykyisin yhteisöä ei enää pidetäkään kovin tiukkarajaisena ja eristäytyneenä ryhmänä. Uudessa tutkimuksessa on erotettu toisistaan Qumranilla asunut yhteisö ja Qumranin liike. Jälkimmäisellä termillä tarkoitetaan laajempaa tekstien taustalla vaikuttavaa joukkoa, joka ei rajoittunut pelkästään raunioalueella asuneeseen yhteisöön vaan johon kuului myös muualla asuneita ja vaikuttaneita jäseniä.


Pohdintakysymyksiä

  • Missä yhteydessä olet kuullut Qumranin kirjakääröistä?
  • Miksi käsikirjoituslöytöjä on pidetty "sensaatiomaisina"?
  • Minkä tieteenalojen tutkimukseen Qumranin käsikirjoituslöydöt ovat vaikuttaneet?
  • Miksi Qumranin tekstien tunteminen on tärkeä osa eksegeettistä sivistystä?
  • Millaisia haasteita Qumran-tutkimukseen liittyy ja on liittynyt?


Mistä voin lukea lisää?

Kirjallisuuden lisäksi ks. tiedekunnan Qumran-sivusto.

DAVIES, PHILIP, BROOKE, GEORG & CALLAWAY, PHILIP R. (ed.)

2002

The Complete World of the Dead Sea Scrolls. London: Thames & Hudson. [Johdanto Qumranin historiaan ja tekstikokoelmaan. Huomioi myös antiikin kontekstin.]

GARCIA MARTÍNEZ, FLORENTINO & TIGCHELAAR, EIBERT J. C.
1998

The Dead Sea Scrolls Study Edition I-II. Leiden: Brill / Grand Rapids: Eerdmans. [Lähes kaikki Qumranin kokoelman tekstit englanniksi ja hepreaksi.]

JOKIRANTA, JUTTA (toim.)
2009

Aarre saviastioissa: Qumranin tekstit avautuvat. Helsinki: Kirjapaja. [Ensimmäinen suomenkielinen yleistietokirja Qumranista.]

MAGNESS, JODI
2002

The Archaeology of Qumran and the Dead Sea Scrolls. Studies in the Dead Sea Scrolls and Related Literature. Grand Rapids: Eerdmans. [Tietoa Qumranin arkeologisesta tutkimuksesta.]

SOLLAMO, RAIJA (toim.)
1997

Qumranin kirjasto: Valikoima teoksia. Helsinki: Yliopistopaino. [Qumranin tekstejä suomennettuina. Huom! Uusi laajennettu painos tulossa]

2000

"Qumranin tekstit avaavat näkökulmia Raamatun syntyyn". Vartija 113, 135-141.

TOV, EMANUEL (ed.)
2008

Hebrew Bible, Greek Bible and Qumran: Collected Essays. Texts and Studies in Ancient Judaism 121. Tübingen: Mohr Siebeck. [Artikkeleita Qumranin tekstien sisällöstä, luonteesta ja merkityksestä tekstikritiikin kannalta.]

VANDERKAM, JAMES C.
1994

The Dead Sea Scrolls Today. Grand Rapids: Eerdmans. [Tiivistetty yleisesitys Qumranin löydöistä.]

VANDERKAM, JAMES C. & FLINT, PETER
2002

The Meaning of the Dead Sea Scrolls: Their Significance for Understanding the Bible, Judaism, Jesus, and Christianity. New York: HarperCollins Publishers. [Qumranin löytöjen merkityksen pohdintaa.]