Tutkimuksen erityisaloja

FILON ALEKSANDRIALAINEN – JEESUKSEN JA PAAVALIN TUOTTELIAS AIKALAINEN
Sami Yli-Karjanmaa

Filon Aleksandrialainen André Thevet'n näkemys Filonista.
(Vrais portraits et vies des hommes
illustres
, 1584)
Filon Aleksandrialainen oli Egyptin Aleksandriassa elänyt juutalainen oppinut, joka tunnetaan ennen kaikkea kreikkalaisen filosofian leimaamista, vertauskuvallisista raamatuntulkinnoistaan. Filonin elämästä tiedetään varsin vähän. Hän syntyi noin vuonna 20 eKr. rikkaaseen juutalaisperheeseen. Hän kuoli noin 50 jKr. Tärkein yksittäinen elämäkerrallinen tietomme on, että kun Aleksandriassa v. 38 jKr puhkesi väkivaltaisuuuksia juutalaisen sekä kreikkalaisen ja hellenisoituneen egyptiläisen väestönosan välillä, Filon johti keisari Caligulan luo lähetettyä kaupungin juutalaisten lähetystöä. Filonin itsensä lisäksi lähetystöstä kertoo juutalainen historioitsija Josefus (k. n. 100 jKr.; Antiquitates Judaicae 18.259–260). Josefus onkin varhaisin Filonin mainitseva ja häntä lähes varmasti hyödyntävä kirjoittaja. Josefus kertoo myös, että Filonin upporikas veli Aleksander oli keisari Claudiuksen ystävä (AJ 19.276), joka päällystytti Jerusalemin temppelin portteja kullalla ja hopealla (Bellum Judaicum 5.205). Aleksanderin poika Tiberius Julius Aleksander toimi Juudean prokuraattorina 40-luvulla (AJ 20.100) ja koko Egyptin prefektinä 60-luvulla (BJ 5.46), jolloin juutalaisuuden hylännyt (AJ 20.100) Tiberius oli Josefuksen mukaan vastuussa 50000 juutalaisuhria vaatineesta verilöylystä Aleksandriassa (BJ 2.497). Myöhemmin hän toimi tulevan keisarin Tituksen esikuntapäällikkönä Jerusalemin piirityksen ja tuhoamisen aikana (BJ 5.46, 6.237) ja lopulta ilmeisesti pretoriaaniprefektinä eli keisarillisen henkivartiokaartin ylipäällikkönä Roomassa (Papyrus Hibeh 215). Aleksanderin toinen poika Markus oli Uudessa testamentissakin mainitun Herodes Agrippan tyttären Bereniken (Ap. t. 26:30) ensimmäinen aviomies (AJ 19.276).

Jyrkän vastakohdan Filonia itseään koskevan tiedon vähyydelle muodostaa hänen säilynyt tuotantonsa: se on yksi antiikin laajoja tekstikorpuksia, samaa suurusluokkaa kuin Septuaginta tai Josefuksen tai Platonin tuotanto. Filonin äidinkieli oli kreikka, ja hän kirjoitti korkeatasoista, attikavaikutteista kreikkaa. Hepreaa hän ei mitä ilmeisimmin osannut. Filonin kuoleman jälkeen hänen tuotannolleen kävi samoin kuin Septuagintalle: juutalaiset hylkäsivät, kristityt omivat. Miten tämä alunperin tapahtui, on hämärän peitossa, mutta voidaan olettaa, että kun Aleksandrian erittäin suuri juutalaisväestö lähes tuhottiin v. 116 jKr, Filonin kirjoitusten säilyminen ei voinut enää olla juutalaisten varassa.

Kristittyjä kirjoittajia, erityisesti platonismiin taipuvaisia kirkkoisiä, puhutteli Filonin vertauskuvallinen eli allegorinen Septuagintan (erit. Mooseksen kirjojen) tulkinta. Ei ehkä ole liioittelua sanoa, että messiaanisten profetiatulkintojen lisäksi allegoria "pelasti" Vanhan testamentin kristinuskolle. Varhaisin kristitty, jolta on säilynyt selvää (ja runsasta) todistusaineistoa Filonin tuotannon hyödyntämisestä on Clemens Aleksandrialainen (n. 150–215 jKr.), joskin jo Valentinoksen (k. n. 150) katsotaan yleensä tunteneen Filonin tuotantoa. Clemens löysi Filonin kirjoituksissa tavan yhdistää aiemmin omaksumansa platonismi Vanhan testamentin tulkintaan. Hän käytti filonistista tulkintatapaa myös Uutta testamenttia selittäessään.

Filonin kirjoitukset olivat erityisen tärkeitä olivat myös Origeneelle (n. 184–254) ja Gregorios Nyssalaiselle (n. 335–395). Kaikkein ahkerimmin Filonia käytti kuitenkin Milanon piispa Ambrosius (n. 340–397), jonka on laskettu tehneen niin n. 600 tekstikohdassa. Silti Ambrosius mainitsee Filonin nimeltä vain yhden kerran – ja silloinkin kriittiseen sävyyn. Samoin tekee Augustinus, jolle kuitenkin nimenomaan Ambrosiuksen filonistinen, "hengellinen" VT-eksegeesi muodostui silmät avaavaksi kokemukseksi (ks. esim. Tunnustukset 5.14, 6.4). Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, että Filonin vaikutus kristilliseen teologiaan on ollut paljon hänen mainettaan suurempi. Silti Filonista tuli myös eräänlainen "kunniakirkkoisä" (Runia 1993, 31), minkä aseman hän vähitellen menetti vasta 1600-luvulta alkaen, jolloin hänen vankka platonisminsa tuli teologien kritiikin kohteeksi.


Tuotanto

Filonin tuotannon rungon muodostavat kolme Pentateukin kommentaarisarjaa:

  • Kysymyksiä ja vastauksia Genesiksestä ja Eksoduksesta (englanninkielisissä yhteyksissä yleensä Quaestiones in Genesim/Exodum). Jae jakeelta etenevä, sekä kirjaimellisia että etenkin "syvempiä" eli vertauskuvallisia tulkintoja antava kommentaari. Säilynyt lähinnä varhaisena armeniankielisenä käännöksenä (jossa siinäkin paljon aukkokohtia), mutta myös suuri määrä kreikankielisiä fragmentteja tunnetaan. Kaksi teosta (QG ja QE).
  • Lain selitys (engl. Exposition of the Law): Alueella Gen.–Deut. liikkuva, todennäköisesti ei-juutalaisille kirjoitettu sarja, jossa vuorottelevat Raamatun vapaahko uudelleenkerronta ja vertauskuvalliset selitykset. Laskutavasta riippuen seitsemän tai kahdeksan teosta.
  • Vertauskuvallinen kommentaari (Allegorical Commentary). Säilyneiltä osiltaan Genesikseen rajoittuva teossarja, jota voidaan pitää kommentaarisarjoista tärkeimpänä. Tässä sarjassa tekstin kirjaimellinen merkitys toimii vain lähtökohtana erittäin pitkälle viedylle vertauskuvallisten tulkintojen kudelmalle, jossa Filonin omin ajattelu pääsee täysiin oikeuksiinsa. Kirjoitettu todennäköisesti Raamatun "syvempään" tulkintaan vihkiytyneille. 18 teosta, lähes 40 % Filonin säilyneestä tuotannosta.

Lisäksi erotetaan apologeettiset ja historialliset teokset (laskutavasta riippuen 4–5 teosta) sekä filosofiset teokset (4 teosta) sekä lukuisa joukko etupäässä kreikankielisiä fragmentteja – myös kadonneista teoksista, joiden osuus Filonin koko tuotannosta on ehkä jopa kolmannes. Teoksiin viitataan niiden latinankielisillä nimillä ja näiden lyhenteillä.

Helpoin tapa aloittaa tutustuminen Filoniin omiin teksteihin on Loeb Classical Library -sarjassa 1930–50-luvuilla julkaistu 12-osainen Filonin kootut teokset, joka on luettavissa myös netissä (ks. alla). Se on kaksikielinen, kreikka ja englanti aina samalla aukeamalla. Käännös on yleisesti ottaen korkeatasoinen. Varsinainen Filon-tutkimus edellyttää myös saksalaisten Cohnin ja Wendlandin 1800-luvun lopulla laatiman kriittisen tekstilaitoksen käyttöä. Se on edelleen ylittämätön; sen laatijoilla oli jo käytössään lähes sama tekstimateriaali kuin tänäkin päivänä: muutama kymmenen keskiaikaista käsikirjoitusta ja jokunen papyrus.

Liitetiedostot (pdf): Filonin teokset ja Filonin tekstien tärkeimmät editiot ja käännökset


Vertauskuvallisuus

Septuagintan teksti oli Filonille pääsääntöisesti virheetöntä, inspiroitua Mooseksen sanaa. Kaikella, hepraismeja myöten, oli siinä merkityksensä – usein nimenomaan vertauskuvallinen. Vaikka LXX:n kirjain oli käytännössä luovuttamaton, sen kirjaimellisen ymmärtämisen Filon torjuu joskus kokonaan. Esimerkkinä tästä voidaan tarkastella hänen eksegeesiään jakeesta Gen 2:8. Ensimmäisiä asioita, jotka Filon haluaa sanoa tekstistä – joka hänen siteeraamassaan muodossa kuuluu "Jumala istutti puutarhan Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka oli muovannut" – on tämä:

Älköön sellainen jumalattomuus vallatko ihmisen ajatuksia, että hän olettaisi Jumalan uurastavan maan kimpussa ja istuttavan puutarhoja. Sillä jos näin olettaisimme, joutuisimme heti vaikeuksiin selittää, miksi hän niin tekisi. Ei turvatakseen itselleen mukavia virkistyspaikkoja eikä nautintoja – älköön mieleemme ikinä tulkokaan moinen satuilu. (Legum allegoriae 1.43; suomennokset ovat omiani)

Filon jatkaa, että mikään paikka ei voisi koskaan sisältää Jumalaa, joka on itse oma paikkansa ja sisältää kaiken muun. Puutarhan istutuksen todellinen merkitys onkin aivan toisaalla (1.45): "Jumala kylvää ja istuttaa kuolevaiseen (ihmis)lajiin maanpäällisen hyveen, joka on taivaallisen hyveen jäljitelmä ja kopio."

Otetaan toinen esimerkki. Jakeissa Ex. 32:27–29 leeviläiset tappavat kolme tuhatta kultaisen sonnin palvontaan osallistunutta israelilaista. Filon kommentoi:

Sillä toisin kuin jotkut luulevat, papit eivät itse asiassa tapa ihmisiä – järjellisiä, sielusta ja kehosta koostuvia olentoja –, vaan he leikkaavat omasta mielestään pois kaiken sen, mikä on lihallista ja lihalle rakasta. He nimittäin katsovat, että niille, joista tulee Ainoan Viisaan palvelijoita, on sopivaa vieraannuttaa itsensä kaikesta luodusta ja hyökätä sen kimppuun kuin vastustajan ja vihollisen. (De ebrietate 69)

Kumpikin esimerkki kuuluu vertauskuvalliseen kommentaariin (ks. yllä), jossa Filon usein jättää kirjaimellisen tason kommentoimatta (sen sijaan että suoraan torjuisi sen). Edellä olevista esimerkeistä nähdään kaksi Filonin tuotantoa hallitsevaa seikkaa. (1) Allegoristen tulkintojen pääkohde on sielu. Hyve kylvetään sieluun ja pahe pyritään poistamaan sieltä. Ennen kaikkea on kyse sielun korkeimmasta, rationaalisesta, kuolemattomasta, Jumalan kuvan kaltaisesta osasta, mielestä (νοῦς, λογισμός tai διάνοια). (2) Etenkin toisessa lainauksessa  (De ebrietate 69) saamme välähdyksen Filonin tyypillisestä platonistis–stoalaisesta eetoksesta: sielun on johtavan osansa avulla suuntauduttava pois kaikesta aineellisesta ja katoavasta: fyysisestä nautinnosta, alhaisista tunteista ja kaikesta maallisesta kuten rahasta, maineesta, kunniasta jne. Fyysinen keho on Filonille vaate, vankila ja hauta. – Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut hänelle ruumiin kurittamista, vaan tyytymistä sen yksinkertaiseen ylläpitoon.


Ajatusmaailma

Filon oli ennen kaikkea eksegeetti, Raamatun selittäjä, joka keskittyi Pentateukkiin. Vaikka kreikkalainen filosofia oli erittäin merkittävä elementti hänen ajattelussaan, hän itse ei ollut varsinaisesti filosofi, vaikka tällaistakin nimitystä hänestä käytetään (tässä pari esimerkkiä). Sana φιλοσοφία tarkoittaa Filonille korkeimpia uskonnollisia totuuksia, ja sanue esiintyy hänen teoksissaan hieman kolmattasataa kertaa. Hän olisi itse kukaties vastannut toivovansa, että hänet voidaan luokitella filosofiksi, jos asiaa olisi häneltä kysytty.

Juutalaisuus

Filon oli vankka juutalainen ja sitoutunut Mooseksen lain noudattamiseen. Vaikka hän näki lain käskyillä syvemmän merkityksen, tämä ei tehnyt tyhjäksi niiden kirjaimellista merkitystä. Kuuluisassa tekstijaksossa De migratione Abrahami 89–93 hän arvostelee niitä, jotka laiminlyövät lain noudattamisen antaessaan kaiken huomionsa sen vertauskuvalliselle merkitykselle. Kiintoisaa on, että arvostelussa kaikuu sosiaalinen huoli: puhtaat allegoristit ovat "kuin eläisivät yksin erämaassa". Voidaankin kysyä: entä jos nämä asuisivat erämaassa? Miten tärkeää Mooseksen lain kirjaimellinen noudattaminen silloin olisi? Oma tulkintani on, että Filonin tärkein huolenaihe on allegorian sosiaalinen hyväksyttävyys, jota puhtaat allegoristit uhkaavat herättämällä "massoissa" närää. – Mooseksesta ja Mooseksen laista ks. Yli-Karjanmaa 2017a.

Kreikkalainen ajattelu

Filon oli saanut perusteellisen kreikkalaisen sivistyksen. Hän siteeraa teoksissaan kreikkalaista kirjallisuutta Homeroksesta ja Hesiodoksesta lähtien (ks. Erkki Koskenniemen artikkelit kirjallisuusluettelossa). Usein hän käyttää sitaatteja vahvistamaan jotain allegorista tulkintaansa tai muuta näkemystään. Filosofisista koulukunnista kaksi voidaan nostaa ylitse muiden.

Platonismi. Filonille eittämättä tärkein filosofi oli Platon (427–347 eKr.). Platonin ns. kahden tason malli, jossa todellisuus jakaantuu ylempään, vain järjellä käsitettävään ja muuttumattomaan sekä alempaan, aistein havaittavaan ja muuttuvaiseen tasoon on Filonin ajattelussa täysin keskeinen ja soveltuu erittäin hyvin hänen uskonnolliseen kontekstiinsa. Kun Gen. 2:1 kertoo maan olleen "näkymätön" (ἀόρατος), platonisti ei voi olla ajattelematta Platonin oppia aistihavainnoinnin tuolla puolen olevista tosiolevaisista ideoista, jonka epätäydellisiä kopioita jatkuvan muutoksen kohteena olevat aistikohteet ovat. Tältä pohjalta Filon luomiskertomusta selittääkin esimerkiksi teoksessaan De opificio mundi (ks. esim. kohdat 29--36). Aiheesta lisää: Yli-Karjanmaa 2016a. Vrt. myös edellä siteerattu kohta Leg. 1.45, jossa "maanpäälli[nen] hyve – – on taivaallisen hyveen jäljitelmä ja kopio."

Filonin platonismi tunnistettiin jo antiikissa, mutta siitä tuli hänelle rasite vasta 1600-luvulta alkaen. Tuolloin häntä alettiin syyttää enemmänkin Platonin kuin Mooseksen oppilaaksi; näiden kahden henkisen perinnön tärkeysjärjestyksestä ei Filon-tutkimuksessa ole päästy yksimielisyyteen. Oma näkemykseni on, että siinä missä Pentateukin teksti oli Filonille luovuttamaton lähtökohta, hänen allegorinen menetelmänsä antaa hänelle mahdollisuuden usein esittää platonististisia ajatuksia. Ajanlaskun taitteen stoalais-, pythagoralais- ja aristoteelisvaikutteinen ns. keskiplatonismi oli osa Filonin juutalaisuutta, ei mikään erillinen ajatusmaailma.

Stoalaisuus. Filonin platonismissa on kyse hänen ajattelunsa perussisällöistä. Stoalaisuutta hän sen sijaan hyödyntää teknisemmin. Hän käyttää stoalaisia luokitteluja kuten neljää perustunnetta: suru, pelko, halu ja nautinto. Hän myös jakaa sielun kahdeksaan osaan: mieli, viisi aistia sekä puhe- ja lisääntymiskyky (hän käyttää toisenlaisiakin jaotteluja). Filon allekirjoitti myös stoalaisen "apatian" (ἀπάθεια) ihanteen – ihmisen on hallittava tunteitaan/intohimojaan eikä päinvastoin—joskin hän olisi saattanut johtaa tämän ajatuksen myös suoraan Platonin ajattelusta (vrt. esim. Timaios 42a–b). Samoin stoalainen maksiimi, että vain viisas on todella vapaa, istuu vaivattomasti Filonin juutalaiseen platonismiin, missä sekä viisaus että vapaus samaistuvat läheisesti Jumalaan suuntautumiseen.


Eksegeettinen metodi

Filon voidaan esitellä häntä tuntemattomille hyvin eri tavoin ja eri näkökulmista. Alla oleva on kirjoitettu avuksi sille, joka haluaa tutkia Filonin vertauskuvallisia tekstejä. Häntä on pidetty varsin vaikeana ja epäjohdonmukaisenakin kirjoittajana. Oma kokemukseni on, että tuo vaikeus sikäli totta, että etenkin allegorisointeja joutuu lukemaan huolellisesti, yksityiskohtia tarkaten ja moneen kertaan. Toisaalta tällaisen luennan ansiosta suuri osa väitetystä epäjohdonmukaisuudesta osoittautuu näennäiseksi.

Millä tavoin Filon työskentelee Raamatun tekstien kanssa? Lähestyn aihetta hyödyntäen David T. Runian (1984 & 1987) esittämää analyysiä Filonin tekniikoista, joilla tämä usein kutoo kulloinkin selitettävään primääritekstiin sitä mielestään valaisevia sekundäärisiä tekstejä muualta Pentateukista ja satunnaisesti myös Septuagintan muista osista. Primäärisyys ei siis ole tässä sama kuin tärkeimmyys. Filon liittää tekstit toisiinsa sanallisen tai temaattisen siirtymän avulla. Joskus hän myös selittää sekundääristä tekstiä tertiäärisellä. Asia havainnollistuu parhaiten esimerkkien avulla. Käsittelytapa on alla teknisluontoinen, mutta samalla tulee myös esille useita Filonin tuotannolle tyypillisiä piirteitä.

Sanalliset siirtymät tekstien välillä

Filonin tulkintaa paratiisikertomuksesta leimaa ei-historiallisuus. Paratiisi ja sen tapahtumat kuvaavat hänelle sielun kehitystä. Keskeisten hahmojen symboliset merkitykset ovat: Adam edustaa mieltä, Eeva aisteja ja käärme nautintoa. Siten ensimmäisen pariskunnan lankeemuksen varsinainen merkitys on, että (ihmisessä yleisesti) nautinto viettelee aistit, jotka vetävät mielenkin mukaansa Jumalan tahdon vastaiseen toimintaan. Niinpä Filon toteaa käärmeelle annetusta käskystä syödä maan tomua (Gen. 3:14), että se oli osuvasti sanottu:

Sillä kehon ravinnon suomat nautinnot ovat maallisia. Ja eikö tämä olekin aivan oikein: kahdestahan me koostumme, sielusta ja kehosta. Keho on luotu maasta, kun taas sielu on eetterinen, jumalallinen hippunen. "Sillä Jumala puhalsi hänen kasvoihinsa elämän hengen, ja ihmisestä tuli elävä sielu" (Gen. 2:7). On siis järkeenkäypää, että maasta muotoillulla keholla on itsensä kaltainen ravinto: se mitä maa antaa. Mutta sielulla – joka on palanen eetteristä luontoa – vastaavasti on eetterinen ja jumalallinen ravinto. Sitä nimittäin ravitsee tieto (ἐπιστήμαις), eivät ruoka ja juoma, joita keho tarvitsee. (Legum allegoriae 3.161)

Primäärijakeen 3:14 teksti yhdistää nautinnot ("käärme") maahan. Annettu tulkinta seuraa näistä lähtökohdista. Yhdysside sekundäärijakeeseen 2:7 on sana maa, ja kyse on Runian terminologiassa sanallisesta siirtymästä (verbal mode of transition). Poikkeuksellista on, että Filon ei suoraan siteeraa jakeen 2:7 alkuosaa, johon siirtymä perustuu ("Ja jumala muovasi ihmisen otettuaan tomua maasta"). Se on kuitenkin sekä niin itsestäänselvästi implikoitu että myös sanavalinnalla osoitettu (yllä alleviivattu kohta = τὸ ἐκ γῆς διαπλασθὲν σῶμα; vrt. ἔπλασεν ja ἀπὸ τῆς γῆς jakeessa 2:7), että mitään epäselvyyttä viitauksen kohteesta ei jää.

On syytä huomata, että tämä jakeesta Gen. 2:7 sekundääritekstinä annettu tulkinta (kehon alkuperä on maa ja sielun Jumala) poikkeaa niistä, jotka Filon aiemmin samassa teoksessa antaa jakeen ollessa primääritekstinä (Leg. 1.31–42): nämä aiemmat tulkinnat ovat hyvin universaaleja, eivät protologisia (maailman tai ihmislajin alkuhämärään liittyviä) edes siinä määrin kuin yllä esitetty. Esimerkiksi jaksossa 1.31–32 esiintyvä allegorisointi esittää elämän henkäyksen lähinnä soteriologisena tapahtumana, jolle lähin vertailukohta löytyy Paavalilta (1. Kor. 15:45). (Aiheesta enemmän: Yli-Karjanmaa 2016b.)

"Filonin tulkinnan" esittäminen tietystä jakeesta vaatii yleensä suhteellisen runsaasti tutkimustyötä. Tulkinnat ovat eri teoksissa joskus samanlaisia ja joskus ne poikkeavat toisistaan – eivät pelkästään primääri- ja sekundääritulkintojen osalta, vaan myös siten, että eri kommentaarisarjoissa sama jae voi saada eri tulkinnan. Toisaalta myös aivan eri jakeet voivat saada lähes saman tulkinnan. Kulloinenkin konteksti, tähtäyspiste ja yleisö vaikuttavat tulkintaan.

Temaattiset siirtymät

Toinen pääasiallinen tapa siirtyä tekstistä toiseen on temaattinen. Siinä tekstien yhteys ei perustu saman (tai samaan sanueeseen kuuluvan) sanan esiintymiseen, vaan yhteiseen teemaan. Otetaan esimerkiksi Filonin Gen. 9:20a -eksegeesi teoksessa De agricultura. "Nooa ryhtyi viljelemään maata" (Kirkkoraamattu), kuuluu Raamatun teksti, kirjaimellisemmin "ryhtyi ihmiseksi joka on maanviljelijä" (ἤρξατο Νῶε ἄνθρωπος εἶναι γεωργός; sitaatti kohdissa Agr. 1 ja 20). Tutkitaanpa, miten Filon päätyy tertiääriseen jakeeseensa Ex. 23:20 (sitaatti kohdassa Agr. 51): "Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla".

De agriculturan alkuosaa leimaavat Filonin suorittamat "ammattierottelut". Hän näkee syvällisen merkityksen siinä, että Genesis puhuu yhtäältä "maanviljelijästä" (γεωργός) ja toisaalta "maan työstäjästä" (ἐργαζόμενος τὴν γήν) -- kuten Kainia kuvataan jakeessa Gen. 4:2 (KR tässäkin "maanviljelijä"). Tämä erottelu saa eettisen allegorisen tulkinnan: hyveellinen vs. paheellinen ihminen. Jaksossa Agr. 26–66, jossa em. tertiäärinen Exoduksen jae esiintyy, Filon käsittelee toista vastaavaa jaottelua, paimen (ποιμήν) vs. "karjankasvattaja" (κτηνοτρόφος). Nämä Filon allegorisoi siten, että hyvää "sielun lauman" hoitajaa kutsutaan paimeneksi, huonoa karjankasvattajaksi (Agr. 29). Jälleen -- asioita hieman yksinkertaistaen -- nämä samaistuvat hyveellisen ja paheellisen ihmisen kanssa. Asian perusteellisen käsittelyn jälkeen Filon päätyy Agr. 50:ssä ajatukseen, että paimentaminen on niin hyvä asia, että myös Jumalasta puhutaan paimenena. Tämän osoittaa, hän sanoo, sekundäärinen teksti Psalmeista. Siihen siirrytään sanallisesti: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu" (Ps. 22:1 LXX, 23:1 MT).

Lähestymme lopulta tertiääritekstiä. Agr. 51:ssä Filon jatkaa, että paitsi ihmisen, myös koko kosmoksen on syytä laulaa tätä psalmia, sillä Jumala ohjaa taivaankappaleiden liikkeitä jne. kuten laumaa oikeuden ja lain mukaisesti. Hän jatkaa:

Hän on asettanut niitä ohjaamaan oikean Logoksensa ja esikoispoikansa, joka on ottanut tehtäväkseen pitää huolta tästä pyhästä laumasta kuin suuren kuninkaan käskynhaltija. Sanotaanhan jossain: "Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla".

Filon siis sanoo, että Exoduksen jae selittää psalmia täsmentämällä tapaa, jolla "Herra on [kosmoksen] paimen". Sekundääri- ja tertiäärijaetta yhdistävä teema on siis maailmankaikkeuden toiminnan ohjaaminen: "paimentaminen" (Ps.) eli sen "edellä kulkeminen" ja "suojeleminen" (Ex.). Nimitys "enkeli" (tai "lähettiläs", ἄγγελος) on ehkä hieman vaatimaton Logoksesta käytettäväksi, mutta näin tapahtuu muuallakin (ks. esim. De somniis 1.238--239). Ilmaus "esikoispoika" on kiintoisa kristinuskon kannalta (vrt. erityisesti Johanneksen evankeliumin prologi), mutta aiheeseen ei voida tässä paneutua. Kiinnostuneet voivat tutkia esim. Geljonin ja Runian Agr.-kommentaaria.

Kuvatun kaltainen jakeiden irrottaminen asiayhteyksistään saattaa äkkiseltään tuntua oudolta. Mieleen saattaa hiipiä jopa tuomitsevia ajatuksia. Tutkijan ei kuitenkaan tarvitse ryhtyä arvottamaan tutkimuskohteensa toimia, vaan hän voi sukeltaa niiden rikkaaseen maailmaan havaintoja tekemään.


Suomalainen Filon-tutkimus

Suomessa Filonia on tutkittu vain vähän, hänen tuotantonsa laajuuteen ja myös merkitykseen nähden suhteettoman vähän. Tilanne on tosin saman tapainen muuallakin. Professorikunnasta hänestä on eniten kirjoittanut Åbo Akademin Uuden testamentin eksegetiikan emeritusprofessori Karl-Gustav Sandelin. Hän on käsitellyt esimerkiksi Filonin suhdetta juutalaiseen viisaustraditioon sekä tämän suhtautumista epäjumalanpalvontaan ja kreikkalais-roomalaiseen kulttuuriin ja käyttänyt hänen teoksiaan vertailumateriaalina Uudelle testamentille. Myös dosentti Erkki Koskenniemi on kirjoittanut useita Filonia käsitteleviä artikkeleita ja kirjojen lukuja ja mm. kartoittanut tämän kreikkalaisten runoilijoiden tuntemusta, suhdetta sofisteihin ja tapaa, jolla Filon puhuu Septuagintan ihmekertomuksista. Myös dosentti Pauli Annala ja professori Serafim Seppälä ovat käsitelleet Filonia tuotannossaan, ja monen muunkin tutkijan tuotoksista löytyy ainakin alaviite tai pari.

Opinnäytteitä Filonista on tietojeni mukaan tehty vain seuraavat. Gradunsa aiheeksi hänet valitsivat Hilkka Halonen (HY 1933; aiheena pneuma-käsite), Hugo T. Knuutila (HY, vuosi ei tiedossa; aiheena logos-oppi), Pasi K. Pohjala (ÅA 1996; Matt. 5:43–48 verrattuna Filonin kirjoituksiin) ja tämän kirjoittaja (HY 2006, Filonin suhde jälleensyntymisoppiin). Vuoden 2017 helmikussa Risto Auvinen puolusti Filonin ja valentinolaisten suhdetta valottavaa väitöskirjaansa.

Oman väitöskirjani Reincarnation in Philo of Alexandria (Åbo Akademi 2013) lyhennetty ja korjattu versio on ensimmäinen suomalainen kansainvälinen Filon-monografia. Tutkimukseni lähtökohtana oli erikoinen tilanne: Vaikka Filon eräässä kohdassa hyvin suoraan sanoo maallista elämää haluavian sielujen palaavan kuoleman jälkeen kehoon ja vaikka häntä on tämän vuoksi pidetty jälleensyntymisopin kannattajana painetussa kirjallisuudessa 1500-luvulta lähtien, asiaa ei ollut varsinaisesti tutkittu. Tämä ei tosin ollut estänyt lukuisaa joukkoa tutkijoita esittämästä asiasta mielipidettään. Nämä mielipiteet alkoivat kuitenkin varsinkin 1900-luvulla mennä täysin ristiin. Leimallista tilanteelle oli myös lähes täydellinen tutkijoiden välisen debatin puute.

Otin tutkimuksessani huomioon kaiken Filonin tuotannosta löytämäni epäsuoran ja suoran todistusaineiston. Analysoin Filonin ihmiskäsitystä, jossa vallitsevaa sielun ja kehon dualismia on luonnehdittu vielä voimakkaammaksi kuin Platonilla. Kävin läpi, mitä Filon sanoo (tai vihjaa) epätäydellisten sielujen kohtalosta tuonpuoleisessa sekä siitä, miten sielu pelastuu, ja tutkin, onko hänen ajattelussaan tekijöitä, jotka selittäisivät, miksi sielut syntyisivät uudestaan. Analysoin hänen tapaansa käyttää Platonilla jälleensyntymiseen liittyviä ilmauksia, ja tutkin tekstit, joista voitaisiin ehkä esittää tulkinta, että Filon torjuu opin. Tämä kaikki on epäsuoraa evidenssiäni, jonka päättelin tukevan ajatusta, että Filon hyväksyy jälleensyntymisen. Suora todistusaineistoni koostui neljästä tekstikohdasta (De somniis 1.137–139, De cherubim 114, QE 2.40 ja fragmentti 7.3 Harrisin kokoelmassa), ja tulokseni oli, että jokaisessa niistä Filon viittaa hyväksyvästi jälleensyntymiseen. Kyseessä oli mitä ilmeisimmin esoteerinen oppi, jolle Filon ei halunnut antaa suurta näkyvyyttä – mutta jota ilman hänen ajatteluaan on vaikea selittää. Loppuluvussa täydennän analyysejäni käymällä läpi tekstejä, joihin kyseinen oppi luo lisävaloa ja hahmottelen sielun matkan Filonin ajattelussa Jumalan luota aistimaailmaan ja takaisin.


Nettiresursseja


Kirjallisuutta

ANNALA, PAULI

2001

Antiikin teologinen perintö. Kristillisen platonismin viisi vuosisataa. Toinen painos. Helsinki: Yliopistopaino.

AUVINEN, RISTO

2017

Philo and the Valentinians : Protology, Cosmogony, and Anthropology

Philo and the Valentinians : Protology, Cosmogony, and Anthropology

"Philo and the Valentinians: Protology, Cosmogony, and Anthropology." Väitöskirja, Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta.

FILON

1927–62

Colson, F. H., G. H. Whitaker (and R. Marcus). Philo in Ten Volumes (and two supplementary volumes), Loeb Classical Library. Cambridge, MA: Harvard University Press. [Löytyy Kaisa-talosta signumilla Hc 6. krs Teologia Ig PHILO ALEXANDRINUS. Myös netissä HY:n verkon kautta.]

GELJON, ALBERT C. & DAVID T. RUNIA

2013

Philo of Alexandria: On Cultivation: Introduction, Translation, and Commentary. Philo of Alexandria Commentary Series 4. Leiden: Brill.

HALONEN, HILKKA

1933

"Pneuma-käsite Philonin teologiassa." Opinnäyte (dogmatiikka). Helsingin yliopisto.

KNUUTILA, HUGO T.

s.a.

"Philonin Logos-oppi ajan virtausten valossa ja sen suhde Johanneksen evankeliumiin." Opinnäyte (Uuden testamentin eksegetiikka). Helsingin yliopisto.

KAMESAR, ADAM (toim.)

2009

The Cambridge Companion to Philo. Cambridge: Cambridge University Press.

KOSKENNIEMI, ERKKI

2005

The Old Testament Miracle Workers in Early Judaism. Wissenschaftliche Untersuchungen zum neuen Testament 2.206. Tübingen: Mohr Siebeck. [Filonia käsittelee luku 6, s. 108–159]

2006

"Philo and Classical Drama." S. 137–151 teoksessa Ancient Israel, Judaism, and Christianity in Contemporary Perspective: Essays in Memory of Karl-Johan Illman. Toimittaneet Jacob Neusner et al. Lanham: University Press of America.

2010

“Philo and Greek Poets.” Journal for the Study of Judaism 41: 301–322.

2014 "Philo and Classical Education. S. 102–128 teoksessa Reading Philo: A Handbook to Philo of Alexandria. Toim. Torrey Seland. Cambridge, MA: Eerdmans.

POHJALA, PASI K.

1996

"Gud fullkomlighet enligt Mt. 5.43-48 i jämförelse med uppfattningarna i Filons skrifter." Pro gradu. Åbo Akademi.

RUNIA, DAVID T.

1984

"The Structure of Philo's Allegorical Treatises. A Review of Two Recent Studies and Some Additional Comments." Vigiliae Christianae 38:209–256.

1987

"Further Observations on the Structure of Philo's Allegorical Treatises." Vigiliae Christianae 41:105–138.

1993 Philo in Early Christian Literature: A Survey. Minneapolis: Fortress.
   

SEPPÄLÄ, SERAFIM

2010

Kauneus: Jumalan kieli. Helsinki: Kirjapaja.

SANDELIN, KARL-GUSTAV

1976

Die Auseinandersetzung mit der Weisheit in 1. Korinther 15. Diss. Åbo Akademi.

2008

Sophia och hennes välrd: Exegetiska uppsatser från fyra årtionden. Studier i exegetik och judaistik utgivna av Teologiska fakulteten vid Åbo Akademi 6. Åbo: Åbo Akademi.

2012

Attraction and Danger of Alien Religion. WUNT 290. Tübingen: Mohr Siebeck.

2014 "Philo as a Jew." S. 19–46 teoksessa Reading Philo: A Handbook to Philo of Alexandria. Toim. Torrey Seland. Cambridge, MA: Eerdmans.

YLI-KARJANMAA, SAMI

2006

"Kehottomat sielut ja reinkarnaatio Filonin ajattelussa." Opinnäyte (Uuden testamentin eksegetiikka). Helsingin yliopisto.

2013

"Reincarnation in Philo of Alexandria." Diss. Åbo Akademi.

2015

Reincarnation in Philo of Alexandria. Studia Philonica Monographs 7. Atlanta: Society of Biblical Literature.

2016a

“Filonisia reunamerkintöjä”. S. 53-64 teoksessa Varhaiskristillistä luomisen teologiaa. Studia patristica fennica 5. Helsinki: Suomen patristinen seura.

2016b

“‘Call Him Earth:’ On Philo’s Allegorization of Adam in the Legum allegoriae.” S. 253-293 teoksessa Adam and Eve Story in the Hebrew Bible and in Ancient Jewish Writings Including the New Testament. Toim. Antti Laato ja Lotta Valve. Studies in the Reception History of the Bible 7.1. Åbo: Åbo Akademi University; Winona Lake: Eisenbrauns.

2017a

"Filon Aleksandrialaisen Mooses". Vartija 2:72-85.

2017b

"Philo of Alexandria." Tulossa julki teoksessa A Companion to the Reception of Plato in Antiquity. Toim. Harold Tarrant et al. Leiden: Brill.