Palestiinan kaupunkeja

Betsaida oli kalastajakylä ja komea kaupunki
Lyhennelmä; alkuteksti © Tuomas Rasimus 1998.
 

Betsaida sijaitsi Jeesuksen julkisen toiminnan ydinalueella. Monien muiden Raamatun kaupunkien tapaan se oli pitkään kadoksissa, kunnes se arkeologisten kaivausten avulla löydettiin uudelleen.

Kolmen rauniokummun Gennesaretinjärven koillisrannalla, hieman Jordan-joen itäpuolella, on voitu osoittaa kuuluneen muinaiseen Betsaidaan. Niistä kaksi eteläisempää ovat yhdessä muodostaneet suurehkon galilealaisen kalastajakylän, josta Johanneksen evankeliumi kertoo Filippuksen, Andreaan ja Pietarin olleen kotoisin (Joh. 1:44). Nämä rauniot ovat nykyään jo suureksi osaksi veden alla. Niistä on löytynyt rakennusten jäännöksiä sekä keramiikkaa varhaiselta roomalaisajalta aina arabivalloituksiin asti.

Mielenkiintoisin löytö lienee 24 metriä pitkän aallonmurtajan löytyminen vuonna 1982. Betsaidassa oli jo Jeesuksen aikaan jonkinlainen satama tai ankkurointipaikka.

Vuonna 1986 löydettiin Gennesaretinjärven pohjamudasta Jeesuksen aikainen puuvene. Löydetty vene on ollut soutuvene, mutta siinä on ollut paikka myös purjeelle. Vene on hieman yli 8 metriä pitkä ja noin 2,3 metriä leveä, ja siihen on mahtunut ehkä 15 miestä, joista neljä on soutanut ja yksi toiminut perämiehenä. Tätä löydettyä venettä lienee käytetty sekä kuljetus- että kalastustarkoituksiin.

Gennesaretinjärvi oli ja on edelleen hyvin kalaisa. Jeesuksen aikana kalastettiin pääasiassa verkoilla (Mark 1:19; Luuk 5:1-11) ja nuotalla (Matt 13:47-48). Eräs tämän järven erikoispiirteitä on äkillisesti puhkeava myrsky, jollaisen kouriin myös Jeesuksen opetuslasten kerrotaan joutuneen (Mark 6:45-53).

Kolmas rauniokumpu, joka sijaitsee pari kilometriä pohjoiseen kalastajakylän raunioista, on muodostanut kreikkalaistyylisen kaupugin akropoliksen eli yläkaupungin. Herodes Filippos, Herodes Suuren poika, laajensi Betsaidan kylän kaupungiksi. Tämä kolmas rauniokumpu on kuulunut juuri tähän Filippoksen kaupunkiin, jolle hän antoi nimeksi Julias keisari Augustuksen tyttären mukaan.



Filippoksen Kesareassa soi pan-huilu
Lyhennelmä; alkuteksti © Tuomas Rasimus 1998.

Herodes Suuren kuoltua hänen valtakuntansa jaettiin kolmeen osaan hänen poikiensa kesken. Arkelaos sai Juudean , Samarian ja Idumean, Antipas Galilean ja Perean, ja Filippos sai hallintaansa Iturean, Trakonitiin, Gaulanitiin, Batanaean sekä Auranitiin.

Filippos rakennutti pääkaupunkinsa noin 40 kilometriä pohjoiseen Gennesaretinjärvestä, Hermonin vuoren juurelle, ja antoi sille nimeksi Kesarea keisari Augustuksen kunniaksi. Tätä Filippoksen kaupunkia alettiin kuitenkin kutsua hänen mukaansa erotukseksi muista samannimisistä kaupungeista.

Filippos oli suuri hellenistisen kulttuurin ihailija. Hän ei ainoastaan rakennuttanut pääkaupunkiaan kreikkalaisen tyylin mukaisesti, vaan lyötti myös rahoja, joissa oli toisella puolen Rooman keisarin ja toisella puolen pakanatemppelin kuva. Juutalainen historioitsija Josefus kertoo hänen kierrelleen paljon valtakunnassaan ja olleen lainkäytössään oikeudenmukainen. Hänen hallituskautensa aikana (4 eKr.-34 jKr.) ei juuri esiintynyt mellakoita, ja hän oli pidetty hallistsija.

Nykyisin Filippoksen Kesarea tunnetaan nimellä Banias, joka on arabiankielinen muoto sen vanhasta nimestä Paneas. Se tulee kreikkalaisten Pan -jumalasta, jota seudulla muinoin palvottiin. Siellä oli hänelle pyhitetty luola ja lähde. Baniaksesta on lisäksi löydetty Pan-jumalaa esittävä kuva, piirtokirjoitus sekä patsas.

Pan oli sarvekas ja pukinsorkkainen veijari, paimenten, metsästäjien ja eläinten herra, joka soitteli huilua ja ahdisteli sieviä nymfejä. Hän oli opettanut huilunsoiton taidon Arkadian paimenille - siitä Pan-huilun nimi. Panin uskottiin myös saavan aikaan kauhunomaista pelkoa erityisesti sotajoukoissa, mistä puolestaan juontuu sana paniikki.



Jeesus asui Kapernaumissa
Lyhennelmä; alkuteksti © Tuomas Rasimus 1998.

Kapernaum oli Jeesuksen aikaan noin 1500 asukkaan pikkukaupunki, joka eli maanviljelyksestä ja kalastuksesta. Se sijaitsi Gennesaretinjärven luoteisrannalla, tärkeän muinaisen kulkureitin Via Mariksen eli Meren tien varrella.

Kapernaum autioitui ja tuhoutui todennäköisesti 600- tai 700-luvulla islamin vyöryessä yli Lähi-Idän. Arabeja asettui asumaan kaupungin alueelle tämänkin jälkeen, mutta ristiretkiajan jälkeen se autioitui lopullisesti. Se oli kadoksissa vuosisatoja, kunnes se löydettiin uudelleen viime vuosisadan lopulla. Arkeologisia kaivauksia on tehty pitkin tätä vuosisataa, vuonna 1968 aloitetut kaivaukset jatkuvat edelleen.

Kapernaumin paikalla on ollut asutusta jo kivikaudella, mutta vasta hellenistisenä aikana siitä kehittyi varsinainen kaupunki. Se suunniteltiin ja rakennettiin hellenistiseen tapaan, tiukan ja säännöllisen kaavan mukaan; pohjois-eteläsuunnassa kaupunkia halkoivat suuret kadut ja itä-länsisuunnassa pienemmät kujat. Näiden väliin jääneissä "ruuduissa" oli asuintalorykelmiä. Huoneet oli rakennettu sisäpihan ympärille, ja sekä pihaa että talojen kattoja käytettiin myös huoneina. Itse asiassa suurin osa askareista tehtiin sisäpihalla, jonne kaikki ikkunatkin avautuivat. Yksi ainoa oviaukko johti kadulle. Suuremmissa sukutalorykelmissä saattoi olla jopa kolme sisäpihaa.



Kesarea oli tärkeä satamakaupunki
Lyhennelmä; alkuteksti © Tuomas Rasimus 1998.
 

Kesarean satamakaupunki oli yksi Herodes Suuren huomattavista rakennushankkeista. Rakennuttamalla suurillekin laivoille kelpaavan syvän jättiläissataman Herodes toivoi perustamansa roomalaistyylisen kaupungin muodostuvan itäisen Välimeren tärkeimmäksi kauppapaikaksi. Egyptin Aleksandriaa se ei syrjäyttänyt, mutta saavutti kuitenkin merkittävän aseman.

Kesareasta tuli Rooman hallinnon keskus Palestiinassa. Herodes oli saanut alueen haltuunsa lahjoituksena keisari Augustukselta ja nimesi perustamansa kaupungin hallitsijan mukaan Kesareaksi. Kaupungin satama sai nimekseen Sebastos, joka on nimen Augustus kreikankielinen vastine. Näin Herodes osoitti uskollisuuttaan Roomalle.

Paikalla oli aikaisemminkin ollut satama ja asutusta, mutta Herodeksen aikaan tultaessa seutu oli autioitunut. Kaupungin rakennustyöt alkoivat vuoden 22 eKr. paikkeilla. Koska Herodes oli liittänyt kaupunkiinsa suuria odotuksia, rakennustöissä ei aikailtu. Sebastoksen satama valmistui kymmenen vuoden kuluessa, varsinainen Kesarean kaupunki muutamaa vuotta myöhemmin.

Herodeksen satama oli valtavan kokoinen. Kaksi aallonmurtajaa, joista pidempi oli 480 metrin pituinen, muodosti sataman. Rakennustöissä käytettiin hyväksi uusinta tekniikkaa, ja valmistuessaan satamaa pidettiin insinööritaidon ihmeenä. Koska ranta oli alunperin matala, piti sitä syventää keinotekoisesti. Lisäksi rakennustöissä käytettiin hyväksi veden alla kovettuvaa betonia.

Herodes rakennutti satamaan suuren temppelin Augustukselle. Kaupunki oli muutenkin täynnä pakanallista arkkitehtuuria, ja se oli hyvin roomalaistyylinen. Kaupunkia halkoivat suuret samanasuuntaiset kadut, ja Herodes rakennutti sinne mm. teatterin, hippodromin ja vesijohdon. Herodeksen vesijohto oli yli 20 kilometriä pitkä ja sai alkunsa Karmelinvuoren lähteiltä.

Kesarea oli Rooman hallinnollinen keskus Palestiinassa, ja kaupungissa oli Rooman käskynhaltijan virka-asunto. Siellä Pontius Pilatuskin piti majaa.

Jeesuksen aikaan kaupungin väestö muodostui puoleksi juutalaisista, puoleksi pakanoista. Näiden väestöryhmien välillä oli jatkuvasti eripuraa. Lopulta ristiriidat laukaisivat käyntiin Juutalaissodan vuonna 66 jKr., kun roomalaiset asettuivat tukemaan kiistoissa pakanaväestöä. Keisari Vespasianus ja hänen poikansa Titus johtivat sotaa Kesareasta käsin. Sodan loputtua vuonna 70 Vespasianus teki kaupungista roomalaisen siirtokunnan ja antoi sille nimeksi Colonia Prima Flavia Augusta Caesarea.

Kesareasta on löydetty kaksi mosaiikkilattiaan kirjoitettua katkelmaa Roomalaiskirjeestä. Tämä ei ole lainkaan yllättävää, sillä kaupungista muodostui pian tärkeä kristinuskon keskus. Kaupunki mainitaan useasti Apostolien teoissa , jossa kerrotaan mm. että Filippos vei sinne kristinuskon (Ap.t. 8:40), Pietari käännytti kaupungissa ensimmäisen pakanan Corneliuksen (Ap.t. 10) ja Paavalia pidettiin siellä tutkintovankeudessa (Ap.t. 23:23-26:32).

Myöhempinä aikoina kaupungissa vaikutti kirkkoisä Origenes, joka kokosi suuren kirjaston ja teki kaupungista kristillisen oppineisuuden keskuksen. Kesarea oli myös kirkkohistorioitsija Eusebioksen synnyinkaupunki. Vainojen aikana moni Kesarean kristitty koki marttyyrikuoleman.

Myös juutalainen yhteisö kukoisti kaupungissa jälleen ensimmäisten kristillisten vuosisatojen aikana. Kesareassa asui monia merkittäviä rabbeja ja siellä oli synagoga.

Arabit valloittivat kaupungin vuoden 640 paikkeilla ja Kesarea menetti merkittävän asemansa, kun väestö jätti kaupungin ja poliittiset olot muuttuivat. Kaupunki saavutti ristiretkien aikana uudelleen tärkeän aseman, kunnes arabit kristittyjen lähdettyä tuhosivat kaupungin, jotteivät kristityt enää milloinkaan saisi jalansijaa alueella.

Ristiretkien aikaan sijoittuu mielenkiintoinen tapaus. Genovalaiset sotilaat löysivät vuonna 1101 eräästä moskeijasta vihreän kristallimaljan. He uskoivat kyseessä olevan niin sanotun Graalin maljan , josta Jeesus nautti viiniä viimeisellä ehtoollisella. Sotilaat veivät maljan Genovaan, San Lorenzon kirkkoon, jossa sitä edelleen säilytetään.

Suurin osa kaupungin raunionähtävyyksistä on peräisin ristiretkiajalta, mm. näkyvä satama. Herodeksen satama on jäänyt kokonaan veden alle. Kaivauksissa, jotka alkoivat 1950-luvulla, on löydetty suuri määrä paljon varhaisempiakin kohteita ja esineistöä, mm. patsaita ja mosaiikilla päällystetty kävelykatu. Laajamittaisista kaivauksista huolimatta suurin osa Kesareasta on vielä tutkimatta.



"Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?"
Lyhennelmä; alkuteksti © Tuomas Rasimus 1998.
 

Jeesus tunnettiin Nasaretin profeettana, miehenä Nasaretista. Samoin varhaiskristittyjä nimitettiin heidän Herransa kotikaupungin mukaan. Mutta siinä missä Jeesuksen seuraajat itse alkoivat jo melko varhain kutsua itseään kristityiksi, kutsuvat juutalaiset yhä kristittyjä hepreankielisellä nimellä notsrim , joka tulee Nasaretin kaupungin nimestä.

Nykyään Nasaretissa asuu 50.000 ihmistä, mutta Jeesuksen aikana se oli vain pieni galilealainen kyläpahanen. Asukkaita oli tuskin viittäsataa enempää.

Sijainniltaan Nasaret ei kuitenkaan ollut syrjässä. Vilkkaasti liikennöityjä teitä kulki kaupungin lähistöllä, niin roomalaisten sotilasteitä kuin vanhoja kauppareittejäkin. Lisäksi aivan läheisyydessä, vain kuusi kilometriä luoteeseen, sijaitsi suuri ja vauras Seforiksen kaupunki. Se oli hellenistisen ja roomalaisen sivistyksen keskus Galilean alueella.

Vaikka Nasaretin väestö koostui lähinnä juutalaisista, Galilean asukkaista suurin osa oli pakanoita. Jeesus varttui kansainvälisessä ympäristössä.



 tämän sivun alkuun/ aloitussivulle / aakkosellinen aiheluettelo