Uskontososiologia

1. 4. Klassinen uskontososiologia

Klassinen uskontososiologia toi uskonnon uuteen, funktionaaliseen viitekehykseen. Uskontososiologinen näkökulma paljasti kiistattomasti sen, että uskonnon ja ihmisyhteisön funktionaalista vuorovaikutusta on mahdollista tutkia ja että uskonto voidaan nähdä sosiaalisena järjestelmänä.

Klassinen uskontososiologia toi uskonnon naturalistiseen selittämiseen kestävän juonteen: uskonto ei välttämättä koskaan poistu inhimillisestä yhteisöstä, kuten valistusfilosofit odottivat. Tämä ei johdu siitä, että uskonnolliset väitteet olisivat tosia, vaan siitä, että uskonnon vaikutus on todellinen. Uskonnolliset ihmiset motivoituvat toimimaan uskomustensa perusteella ja yhteisö hyötyy uskomusten tuottamasta koossapitävästä ja innostavasta funktiosta.

Useat klassikoiden ajatukset ovat kestäneet tähän päivään saakka. Myöhempi uskontososiologia seisoo, kuten niin monet tieteenalat, jättiläisten hartioilla.