Uskontososiologia

2.2. Clifford Geertz - Vertaileva uskontososiologia - Sosioantropologinen näkökulma

Geertz (1926-) oli Talcott Parsonsin oppilas. Hänen keskeisin ajatuksensa on, että uskonnolliset symbolit muodostavat sillan tietynlaisen elämäntyylin ja usein implisiittisen eli ei julkilausutun metafysiikan välillä. Uskonnolliset symbolit sitovat ihmisen toiminnan osaksi jotain kosmista järjestystä, esimerkiksi Jumalan tahtoa. Toiminta, jota ihmiset harjoittavat ymmärtäen sen liittyvän kosmiseen todellisuuteen, ilmaistaan uskonnollisten symbolien avulla. Näin ihmisten toiminnan kautta maailmaan välittyy myös merkkejä kosmisesta järjestyksestä. Näin ihmisten uskonnollisesta itseymmärryksestä ja toiminnasta tulee toisiaan vahvistava kehä, jossa uskonnolliset symbolit toimivat välittymisen kielenä.

Geertzin mukaan uskonto on

• symbolien järjestelmä, joka pyrkii
• synnyttämään ihmisissä voimakkaita, läpitunkevia sekä kestäviä mielentiloja ja motivaatioita,
• luomalla käsityksiä olemassaolon yleisestä järjestyksestä ja
• asettamalla nämä käsitykset sellaiseen tosiasioiden viitekehykseen, että
• mielentilat ja motivaatiot tuntuvat ainutlaatuisen realistisilta.

Toisin sanoen uskonto tarjoaa ihmiselle keinon kokea oma toimintansa kosmisesti merkitykselliseksi. Esimerkkinä voidaan ajatella vaikkapa kahta urheilijaa. Ensimmäisen motivaatio liittyy puhtaasti voittamiseen, rahan ja maineen ansaitsemiseen. Varmasti voimakkaita motivaatioita. Toisella urheilijalla on näiden samojen motivoivien tekijöiden lisäksi vielä uskonnollisen symboliikan avulla ilmaistu motivaatio: hän uskoo, että urheilemalla hän palvelee Jumalan tahtoa ja täyttää tehtävää, jonka universumin ruhtinas on hänelle antanut. On helppo kuvitella, että oman toiminnan liittyminen kosmiseen viitekehykseen lisää motivaatiota ja saa sen ainakin pitkäkestoisemmaksi.

Kun ihmiset elävät jokapäiväistä elämäänsä, he tulkitsevat asioita jokapäiväisin termein. Jos kyseiset ihmiset ovat uskonnollisia, niin jokapäiväisiin tulkinnallisiin termeihin kuuluvat uskonnolliset symbolit ja merkitysjärjestelmät.

Geertz oli myös kriittinen aiempaa uskontososiologiaa kohtaan:
"Ajattelen, että Durkheimin kuuluisa väite, jonka mukaan Jumala on yhteisön symboli, on väärä. Totena pysyy silti se, että eri tyyppinen uskonnollinen usko kukoistaa erilaisissa yhteiskunnissa. Vertailevan uskontososiologian paikka ja tehtävä on siinä, että yleinen ymmärrys ihmisen olemassaolon henkisistä (spiritual) ulottuvuuksista sekä alkaa että päättyy näissä lainomaisissa vuorovaikutussuhteissa. Materiaaliset syyt siihen, että Marokon islamista tuli aktivistinen, selkärankainen ja dogmaattinen kun taas Indonesian islamista tuli synkretistinen, reflektoiva, monimuotoinen ja hätkähdyttävän fenomenologinen, ovat ainakin osittain siinä, millaisen kollektiivisen elämänmuodon sisällä ne kehittyivät."

Vertailevan uskontososiologian keskeinen tehtävä on siis Geertzin mukaan saavuttaa syvällisempi ymmärrys ihmisen olemassaolon henkisistä ulottuvuuksista. Tämä tapahtuu parhaiten vertailemalla eri tyyppisiä yhteisöjä ja niissä kehittyneitä uskonnollisuuden muotoja keskenään. Uskontoja ei pitäisi hänen mielestään vertailla keskenään sellaisinaan, irrallaan muista kulttuurisista järjestelmistä. Tämä johtuu siitä, että uskonnot eivät koskaan ole olemassa tyhjiössä, vaan ne ovat kehittyneet ja elävät edelleen tietyssä sosiaalisessa kontekstissa, yhteydessä muihin kulttuurisiin malleihin. Näin ollen uskontojen keskinäinen vertailu sellaisenaan ei paljasta meille mitään muuta kuin sen, että ne ovat jossain määrin samanlaisia ja jossain määrin erilaisia. Oleellinen kysymys kuitenkin on miksi ne ovat samanlaisia tai erilaisia. Tähän voidaan vastata vasta, kun kulttuureja verrataan keskenään kulttuuristen mallien kokonaisuuksina. Geertz nimitti tätä kulttuuristen mallien laajamittaista ymmärtämistä "sakeaksi" kuvaamiseksi (thick description).

Koska uskonnon keskeinen funktio yksilölle on sen motivaatioita ja mielialoja luova ja säilyttävä voima, ei sen yksilöllistäkään merkitystä eri kulttuuritaustoista lähtöisin oleville ihmisille voida ymmärtää ilman sakeaa kuvausta. Uskonnolliset symbolit sitoutuvat muihin kulttuurisiin malleihin vahvistavina ja motivoivina tekijöinä sen mukaan, mitä kussakin kulttuurissa pidetään arvostettavana. Sekä uskonnollisten symbolien laajempi yhteisöllinen esiintyminen että niiden merkitykset yksilölle ovat siis riippuvaisia niiden suhteesta muihin kulttuurisiin malleihin.

Geertzin oleellinen idea uskonnosta on siis, että pyhät symbolit antavat niihin uskoville selityksen maailmasta ja ohjelman oikeasta ihmiselämästä. Uskonnolliset symbolit ovat siis kulttuurisia malleja todellisuudesta ja todellisuutta varten.