Uskontososiologia

1.1. Auguste Comte

Isadore Auguste Marie Francois Comte (1798-1857) on nimetty sosiologian isäksi. Comten ideat eivät olleet kovin arvostettuja hänen omana aikanaan. Tämän voidaan katsoa johtuvan ainakin osittain siitä, että Comte kamppaili jonkinasteisten mielenterveydellisten ongelmien kanssa viimeiset 30 vuotta elämästään. Hänen työnsä voi jakaa kahteen vaiheeseen, joita voidaan kutsua tieteelliseksi vaiheeksi ja profeetalliseksi vaiheeksi, joka käsittää hänen uransa loppuosan.

Comte näki aikakautensa merkittävänä positiivisen ja negatiivisen kehityksen tienhaarana; toisaalta ihmiskunta oli valmistumassa viimeiseen älylliseen läpimurtoon - siihen, että järki alkaa hallita ja muokata yhteisöä. Ihmisen järki oli jo ottanut hallintaansa luonnon ja hävittänyt siihen liittyvät metafyysiset uskomukset. Nyt vuorossa oli ihminen itse; metafyysisten ihmiseen ja hänen yhteisöönsä liittyvien uskomusten oli aika väistyä ja järjen astua tilalle. Toisaalta Comte näki aikansa suuren kriisin aikana: älyllinen, henkinen ja hengellinen kriisi uhkasi syöstä Euroopan täydellisen anarkian valtaan.

Comten uskontoteoria on tyypillinen valistusajan hengessä toimiva selittävä teoria; siinä kuvataan uskonnon funktio suhteessa ihmisen yhteisön toimintaan. Comte ei kuitenkaan selittänyt uskontoa "pois", kuten useissa hänen aikalaistensa valistuksen hengessä laadituissa teorioissa tapahtuu. Uskonto näyttelee hyvin keskeistä roolia Comten teoriassa tulevaisuuden yhteiskunnasta. Jos ei varsinaista uskontoa, niin myös tulevaisuuden yhteiskunta tarvitsee jotain, joka tekee saman asian kuin uskonto. Comten näkemyksen mukaan uskonto ei ole totta, vaan sivistymättömiin näkemyksiin perustuva uskomusten järjestelmä, jolla kuitenkin on eräitä ihmisyhteisön kannalta välttämättömiä funktioita. Tulevaisuuden järkiperäisen yhteiskunnan pitäisi siis hylätä virheelliset uskomukset, mutta kuitenkin omaksua jotain, joka on funktionaalisesti yhtenevä uskonnon kanssa.

Useille valistusajan uskontoteorioille on tyypillistä, että uskonto nähdään jonain "lapsellisena" tai "primitiivisenä", joka tulee poistumaan luonnollisesti siinä vaiheessa, kun ihmiset ovat kyllin sivistyneitä ja oppineita tajutakseen maailman oikean menon. Comten aikana alkoi kuitenkin olla jo selvää, että useat hyvinkin oppineet henkilöt säilyttivät uskonsa, eikä lukemaan oppinut ja kaikin puolin "primitiivisten kansojen" yläpuolelle noussut väestö tullut sen uskonnottomammaksi kuin "tietämättömyydessä elävät barbaaritkaan". Vaikka uskonto arvioitiin älyllisesti vanhentuneeksi ideaksi, se vaikutti silti kiistattomasti säilyttävän yhteiskunnallisen asemansa. Comte selvitti teoriassaan paradoksin, joka syntyy siitä, että uskonto käsitetään yhtä aikaa älyllisesti vanhentuneena ja silti yhteiskunnallisesti välttämättömänä. Uransa profeetallisessa vaiheessa hän kuitenkin meni hieman pitkälle, koska hänen suunnitelmaansa kuului rakentaa uusi, älyyn perustuva "ihmisyyden uskonto", jonka ylipapiksi hän itse ryhtyi.

1.1. 2. Comten uskontoteoria
1.1. 2. Edistys vai tuho - välttämätön uskonto