Uskontopsykologia

2.Yliluonnollisen kirjaimellisesti sisällyttävä uskontopsykologia

Jos uskontopsykologiaa lähdetään tekemään sillä taustaoletuksella, että uskonnon olettamat todellisuudet (jumalat, henget) ovat aidosti olemassa, tehdään yliluonnollisen kirjaimellisesti sisällyttävää uskontopsykologiaa. Ihmisen psyyken prosessien katsotaan jollain tavalla heijastavan ja todistavan tätä yliluonnollista ulottuvuutta. Yliluonnollisen kirjaimellisesti sisällyttävä uskontopsykologia siis tavallaan etsii todisteita yliluonnollisesta. Yliluonnollisen katsotaan jättävän jälkensä ihmisen psyykkiseen toimintaan, ja näitä jälkiä tarkastelemalla katsotaan, että voidaan saada jotain tietoa tästä yliluonnollisesta itsestään.

Kyseisestä suuntauksesta esimerkkinä toimii korrelationaalinen uskontopsykologia. Korrelationaalinen uskontopsykologia keskittyy etsimään uskonnon seurauksia, sen näkyviä jälkiä uskonnollisten ihmisten elämästä ja psyykkisestä hyvinvoinnista. Ennakko-oletuksena siis toimii, että jos uskonto on totta, niin sillä tulisi olla myös jotain näkyviä ja uskomusten kanssa yhtä pitäviä seurauksia. Jos vaikkapa uskonnossa sanotaan, että rukoilevalle annetaan, niin jotain tilastollisia merkkejä tästä voisi olettaa löytyvän. Tai jos uskonnollinen ihminen sitoutuu uskonnolliseen moraalijärjestelmään, niin hänen käyttäytymisessään voisi olettaa löytyvän jotain merkkejä tästä sitoutumisesta. Pähkinänkuoressa: jos Jumala on olemassa ja vaikuttaa uskovien elämässä, niin näissä elämissä pitäisi löytyä jotain korrelaatioita, jotka todistavat asiasta.

Yliluonnollisen sisällyttävää uskontopsykologiaa voidaan tehdä myös laboratorio-olosuhteissa. Näissä tapauksissa mitataan esimerkiksi rukoilevien tai meditoivien ihmisten aivosähkökäyriä ja seurataan, tapahtuuko niissä mitään yliluonnollisen todellisuudesta todistavaa.

2.1. Korrelationaalinen uskontopsykologia