Uskontopsykologia

3.2. George Vetterin ärsyke-reaktio -uskontoteoria

George Vetter loi kehittyneimmän behavioristisen teorian sovellutuksen uskonnon selittämiseen teoksessaan Magic and Religion (1958). Vetter perustaa työnsä Edwin Guthrien oppimisteorialle (Guthrie 1952; 1959.) Guthrie olettaa, että koko oppimisprosessia ohjaa yksi periaate: ärsyke-reaktio (stimulus-response). Ä-R -parin muodostumiseksi riittää peräkkäisyys. Kun yhden kerran reagoi johonkin ärsykkeeseen tietyllä tavalla, niin on vahva taipumus reagoida siihen samoin aina siitä lähtien. Palkitseminen auttaa, mutta ei ole välttämätöntä. Reagointitapa muodostuu jo ensimmäisellä kerralla, kun tiettyyn ärsykkeeseen vastataan.

Toistolla on myös merkitystä: monimutkaiset ärsyke- ja toimintamatriisit hyötyvät toistosta siten, että eri elementtien välille rakentuu useampia Ä-R sidoksia ja "täkyjä" (reaktiota ja toimintaa ohjaavia vihjeitä). Monimutkaiset opitut toimintamatriisit ovat näytöksiä (acts). Asioitten oppiminen toisella tavalla on hankalaa, sillä uusien Ä-R-parien täytyy silloin korvata edellisiä, huonosti toimivia pareja, ja rakentaa uusia täkyjä muihin ennen opittuihin Ä-R-pareihin.

Vetter aloittaa uskontoteoriansa rakentamisen painottamalla, että animistiset sanat, kuten mieli, sielu, tietoisuus, tahto ja kokemus ovat salaa hiipineet kielenkäyttöömme. Ne on raakattava kovalla kädellä ainakin tieteellisen selittämisen ulkopuolelle. Hän on myös melko kriittinen uskontoa kohtaan: "Yksi silmäys näihin aikamme antropomorfisiin jumaliin on vallan riittävä osoittamaan kaikille paitsi avuttomassa lapsuudessaan toivottomalla tavalla indoktrinoiduille sen, että ne toden totta ovat ihmisen luomia. Ja ihmisen luomia silloin, kun hän ei ollut mitenkään erityisen hyvin informoitu" (Vetter 1958, 509.)

Vetterin mielestä dogmaattinen usko ei suinkaan ole nostanut ihmisiä säälittävien ja omahyväisten intressien yläpuolelle, vaan tuottanut tekopyhyyttä, barbarismia ja kaiken aidon tiedon edistämisen vastustusta. Hän vetoaa myös varhaisen korrelationaalisen psykologian tuloksiin, jonka mukaan uskonnon hedelmä on lisääntynyt ennakkoluuloisuus ja inhimillisten resurssien käyttö valtavaan määrään toimintaa, rakennuksia ja julkaisuja, joilla ei ole mitään vastaavaa hyötyä.

Vetter katsoo, että lisääntyvä luonnontieteellinen tietämys tekee vaikeammaksi kansoittaa maailmaa näkymättömillä hengillä ja jumalilla. Usko henkisten, yliluonnollisten olentojen olemassaoloon on sukua sille harhakäsitykselle, että itse olisimme tarkoitushakuisia ja vapaalla tahdolla varustettuja olentoja. Patologiset ja fyysisillä äärimmäisyyksillä aikaansaadut uskonnolliset tilat (paasto, huumeet) vahvistavat näitä hämäriä uskomuksia kokemuksellisella aineksella.

3.2.1. Behavioristinen uskonnon määrittely