Uskontopsykologia

1.2. Uskontopsykologian kenttä

Nykyinen uskontopsykologian kenttä voidaan hyvin kuvata seuraavan kaavion avulla:

Kaavio2: Uskontopsykologian kenttä

Kaavio jakaantuu neljään sektoriin. Vasemmalla ylhäällä on uskonnollisista lähtökohdista nousevan uskontopsykologian osasto. Uskonnollinen uskontopsykologia olettaa yliluonnollisen toimijan vaikutuksen kirjaimellisella tavalla. Uskonnosta riippuen siis ajatellaan, että uskonnollinen usko kokemukset aiheutuvat Jumalan, henkien tai muun vastaavan psyyken ulkopuolisen toimijan aidosta vaikutuksesta. Vasemmalla alhaalla on biologisen naturalismin osasto. Tässä tyylilajissa uskonto nähdään lääketieteellisen materialismin mukaisessa valossa; biologisten ja lähes mekaanisten mentaalisten prosessien tuotteena. Yliluonnollinen siis kielletään kirjaimellisen selvästi.

Oikealla alhaalla on symbolisen reduktionismin osasto. Näissä uskontopsykologian haaroissa uskonto ymmärretään symbolisena toimintana, jonka avulla ihmisen psyyke työstää jotain olemassaoloonsa liittyviä traumoja. Uskonto nähdään joko positiivisesti tai negatiivisesti vaikuttavana seikkana, jolla on symbolisessa mielessä aito vaikuttaja. Tämä vaikuttaja ei kuitenkaan ole jumala tai henget, kuten uskonto itse väittää, vaan psyyken omat salat. Oikealla ylhäällä on symbolisen uudelleentulkinnan sektori. Näissä psykologian tulkinnoissa vallitsee ajatus, jonka mukaan psyyken prosesseilla saattaa hyvinkin olla "yliluonnollisia" ulottuvuuksia. Perinteiset uskonnolliset traditiot nähdään ihmiskunnan yrityksinä ilmaista näitä aitojen kokemuksien tuottamia psyykkisiä tiloja. Traditionaaliset uskonnot nähdään kuitenkin yleisesti kriittisessä valossa.

Käsittemme seuraavassa esimerkinomaisesti yhden tutkimusalan kustakin sektorista. Aloitamme korrelatiivisesta psykologiasta, sitten perehdymme behaviorismin käsitykseen uskonnosta ja lopuksi käsittelemme Freudin ja Jungin symbolistisia käsityksiä uskonnosta.