Uskontopsykologia

3.3. Ritualismi

Vetterin mukaan nämä esimerkit osoittavat, että ei-funktionaalisesta ja järjettömästä käyttäytymisestä voi siis tulla hallitsevaa, jos se sattuu palkitsevan tilanteen yhteydessä. Kun on opittu joku toiminnan malli, niin siihen fiksoidutaan, eikä toimintaa kyetä muuttamaan, vaikka siitä olisi tullut kannattamatonta. Rottien ja pulujen toimintamallit ovat Vetterille prototyyppisiä esimerkkejä ihmisten ritualistisesta toiminnasta ja uskonnollisuudesta. Ennalta arvaamattomiin ja hallitsemattomiin tilanteisiin, joissa opitut toimintamatriisit eivät toimi, ollaan taipuvaisia reagoimaan ritualistisesti.

Käyttäytymismallit, joita omaksutaan turhauttavan ratkeamattomissa tilanteissa, ovat kaikkein helpoimmin fiksoituvia. Vetter löytää neljä tekijää ritualisoidun käyttäytymismallin oppimiseen:

1) Jos turhauttava tilanne on hyvin samantapainen sellaisen tilanteen kanssa, johon on jo olemassa opittu käyttäytymismalli, voidaan sitä soveltaa kriisitilanteessa ritualistisesti. Esimerkiksi aikuinen toivottoman ahdistavassa tilanteessa saattaa alkaa käyttäytyä uskonnollisessa mielessä kuin lapsi aikuisen läsnäollessa. Aikuinen saattaa esimerkiksi alkaa kiukuttelemaan Jumalalle ja heittäytyä "marttyyriksi".

2) Toinen ritualistisen käyttäytymisen muodostumiseen vaikuttava seikka on toiminnan luonne. Rauhallinen toiminta saattaa edistää toimivien ratkaisujen löytämistä, ja ainakin se on todennäköisemmin käynnissä ongelmallisen tilanteen ratketessa, koska se vie vähän energiaa ja on pitkäkestoista. Iltarukous päättyy yleensä nukahtamiseen, ja uni tarjoaa vahvistavan palkkion: emotionaalinen ahdistus raukeaa hetkeksi. Toisaalta dramaattinen toiminta, seremonia tai uskonnolliset orgiat, saattaa kääntää huomionsa toisaalle, kunnes ahdistava tilanne menee ohi. Molempia toimintoja ja niiden fiksoitumista ohjaa sama oppimisperiaate. Eläimetkin reagoivat äärimmäiseen stressitilanteeseen kääntämällä huomio toisaalle (saaliseläin saattaa nurkkaan ajettuna ryhtyä laiduntamaan, ikään kuin unohtaen välittömän uhan).

3) ja 4) Kolmas ja neljäs seikka muokkaavat todennäköistä rituaalisen käyttäytymisen muotoa. Miiminen käytös, jossa ongelma kuvataan symbolisesti tai karrikoidusti on todennäköisempi. Veden pirskottaminen sadetanssien aikana, uskonnolliset jumalankuvat ja vastaavat ärsykkeet vahvistavat ja keskittävät opittuja reaktioita. Neljänneksi, jonkinasteinen käytäntöjä ja oppeja ympäröivä mystisyys ja salaperäisyys todennäköisesti vahvistaa omaksumista. Salaperäisyys jättää tilaa "uskonnollisen opettajan" toiminnalle, joka voi tehokkaasti vahvistaa toimimattomien reaktioiden omaksumista.