Yleinen teologia: Uskontotiede
PerusteetHistoriaaErityisalojaArtikkelit

 

Uskontopsykologia

4.2.1. Psyyken kivulias kehitys:

Eros ja Thanatosis
Psyyken tiedostamattoman osan käsittämättömissä pimeissä syvyyksissä on kaksi perustavanlaatuista tarvetta tai vaistoa, eros ja thanatosis, elämän ja kuoleman vietit. Eros on ihmisen seksuaalisuuden ja siitä kumpuavien intressien ajava voima, thanatosis puolestaan aggressiivisuuden synnyttäjä. Näiden "toistuvien ja toisiaan vastustavien perusvaistojen toiminta synnyttää koko elämän ilmiöiden kirjon" (Freud 1940, 149.)

Mielihyväperiaate
Pari kuukautta syntymän jälkeen ihmislasta hallitsee täysin mielihyväperiaate. Lapsi haluaa hallita ympäristönsä ja välttää kaikin keinoin kaikkea mielipahaa. Lapsella on hyvin rajallinen ymmärrys ulkomaailmasta, ja niinpä mielihyvän ja -pahan kokemukset liittyvät ensisijaisesti oman kehon sisäisiin tiloihin. Lapsi saavuttaa mielihyvää, kun oman kehon sisäiset puutostilat tasoittuvat. Mikä tahansa objekti, joka tarjoaa tämän helpotuksen, kelpaa; ei lapsella ole mitään muita kriteerejä, jonka mukaan mielihyvän tuottajaa arvioida. Tätä Freud nimittää primaariprosessiksi.

Lapsi haluaa mielihyvän heti, ja on "polymorfisesti perverssi"; ei ole mitään väliä sillä, mikä mielihyvää tuottava asia on. Kun mielihyvää tuottava asia löytyy, niin lapsi projisoi siihen Eroksen tuottaman Libidon, eli seksuaalisen energiansa. Luonnollisesti ensimmäinen oleellinen mielihyväobjekti on äidin ruumis.

Todellisuusperiaate
Todellisuus asettaa lapselle vääjäämättä rajoja. Pian taapero joutuu huomaamaan, että hänen tahtonsa ei toteudukaan automaattisesti, ja mielihyvän saamista on ajoittain pakko lykätä. On pakko oppia kestämään epämiellyttäviä tiloja ja ahdistusta. Tämä johtaa todellisuusperiaatteen muodostumiseen. Todellisuusperiaate on se tekijä, joka mahdollistaa hallinnan ja yhteistoiminnan vaistomaisten tarpeiden ja ympäristön asettamien rajoitusten välillä. Yhteistyöelintä Freud nimittää Egoksi. Ego on ikään kuin diplomaatti, joka sovittelee ihmisen eläimellisiä haluja ympäröivän maailman hyväksymään muotoon. Primaariprosessi ei kuitenkaan koskaan katoa, se muodostaa toisen persoonan alueen, ID:n. "syvällä alitajunnassa kiehuvan halujen ja tarpeiden hornankattilan".

edellinen   seuraava sivu

 

Uskontotieteen etusivulle Koko kurssin aloitussivulle