Uskontopsykologia

1. Uskontopsykologian esittely

Uskontopsykologia on uskontotieteellinen tutkimussuunta, joka hyödyntää uskonnon tutkimukseen psykologian teorioita ja menetelmiä. Uskontopsykologinen tutkimus on oiva esimerkki siitä, miten erilaista uskontotieteellinen tutkimus voi olla riippuen siitä, millaista teoreettista lähestymistapaa uskonnollisiin aineistoihin käytetään. Edelleen uskontopsykologian sisällä on suuri määrä erilaisia teoreettisia suuntauksia.

Kaavio1

Uskontopsykologiaa on tehty pääasiassa kolmesta eri näkökulmasta. On tehty uskonnollista uskontopsykologiaa (uskontoapologeettinen suunta), jossa psykologisia teorioita ja tietoa ihmisen psyyken toiminnasta käytetään uskonnollisista lähtökohdista käsin. Toinen mahdollinen tapa on tehdä uskonnon vastaista uskontopsykologiaa (erityisesti Ranskan psykopatologinen traditio), jolloin uskonto nähdään jonain ihmisen mielenterveyttä järkyttävänä asiana tai seurauksena siitä, että psyyke ei ole terve. Kolmas mahdollinen tapa tehdä uskontopsykologiaa on objektiivinen, joka on tyyleistä ainoa, jota voi nimittää tieteelliseksi. Objektiivisessa uskontopsykologiassa tarkastellaan uskonnollisia tajunnansisältöjä mahdollisimman neutraalisti, ja pyritään lähinnä ymmärtämään uskonnollisen psyyken toimintaa. Tieteellistä uskontopsykologiaa voidaan tehdä selittävästä tai ymmärtävästä näkökulmasta.

Uskontopsykologia on usein löytänyt itsensä puun ja kuoren välistä; psykologit olettavat sen olevan pelkkää uskonnon harjoittamista ja uskonnolliset ihmiset kokevat sen uskonnollisen ajattelun viholliseksi.

Uskonnollinen kokemus ja uskonnollisuus on mahdollista nähdä psykologisina prosesseina. Uskonnollisuutta voidaan selittää tarpeiden, motivaatioiden sekä muiden psyyken liikkeiden avulla. Ymmärrettävästi tämä on ristiriidassa uskonnollisen itseymmärryksen kanssa, kuten muukin tieteellinen uskonnontutkimus yleensä on. Uskonnon psykologinen selittäminen koetaan kuitenkin usein erityisen uhkaavaksi.

Uhkaavalta psykologinen selittäminen saattaa tuntua siinä mielessä, että uskontoon liittyy joka tapauksessa ihmisen psykologinen ulottuvuus. Oltiinpa uskonnon totuusarvosta tai alkuperästä mitä mieltä hyvänsä, niin kaikki uskonnollisuus liittyy ihmisen psyykeen ja sen prosesseihin. Jos uskonnolliset kokemukset, ajattelu ja motivaatio on mahdollista selittää psyyken yleisten toimintojen avulla, niin ulkopuolista yliluonnollista vaikuttajaa ei enää tarvita. Toisaalta psyyken väistämätön osallisuus uskonnollisessa elämysmaailmassa luo mahdollisuuden hyödyntää psykologisia teorioita uskonnollisista lähtökohdista käsin, esimerkiksi kirkollisessa neuvonnassa ja sielunhoidossa.

1.1. Juuret
1.2. Uskontopsykologian kenttä