Uskontopsykologia

2.1. Korrelationaalinen uskontopsykologia

Korrelationaalinen psykologia on psykologian suunta, jonka perusoletuksiin ehkä luonnollisimmalla tavalla istuu uskonnollinen vakaumus. Korrelationaalisessa tutkimuksessa etsitään yhtä aikaa esiintyviä ilmiöitä, eli ilmiöiden välisiä korrelaatioita. Esimerkiksi joku rukoilee, ja tutkitaan, onko sillä seuraus.

Eräs varhaisimmista korrelatiivista otetta käyttäneistä tutkimuksista raportoi kääntymiskokemuksen suhdetta kääntyneiden ikään, sukupuoleen ja teologiseen taustaan ja korreloi sitten näitä lapsuuden ja nuoruuden pituus- ja painokehitykseen (Starbuck 1899.) Lapsuuden ja nuoruuden pituus- ja painokehitys (sikäli, että se muodostaa jonkin merkittävän korrelaation) voidaan nähdä kääntymystä selittävinä tekijöinä. Voi olla, että esimerkiksi saadaan tulos, jonka mukaan epätavallisen pituus- ja painokehityksen lapsuudessaan kokenut on alttiimpi kääntymykselle jossain tietyssä iässä, ja niin edelleen.

2.1.1. Galton
2.1.2. Uskonnon korrelaatteja