Uskontopsykologia

2.1.1. Galton

Varhaisin systemaattisesti korrelatiivista tutkimusmenetelmää käyttänyt tieteellinen tarkastelu oli Francis Galtonin pyytävän rukouksen tehoa mittaava tutkimus (Galton, 1899). Ensimmäinen Galtonin tutkimuksista mittasi yleisten, hallitsijoiden terveyttä ja pitkää ikää pyytävien rukousten vaikutusta. Tutkimuksessaan Galton päätyi siihen tulokseen, että kuninkaallisten sukujen miehet (aikavälillä 1758-1843) olivat kaikista yläluokkien suvuista lyhytikäisimpiä. Jos siis rukouksen määrällä ja eliniällä voitaisiin nähdä jonkinlainen korrelaatio, olisi se tässä tapauksessa negatiivinen. Toinen hypoteesi, jonka mukaan rukoileminen olisi pelastanut kuninkaallisten sukujen miehet vielä entisestään aiemmalta poismenolta, ei vaikuttanut Galtonista todennäköiseltä (Wulff 1991, 201.)

Galton tutki myös kuuluisien kirkonmiesten biografioita testatakseen, vaikuttiko rukouksentäyteinen elämä heihin positiivisella tavalla. Tutkimuksessaan hän tuli siihen tulokseen, että

• Kirkonmiehet eivät perusta varakkuudeltaan, sosiaaliselta asemaltaan tai kyvyiltään merkittäviä perheitä
• heillä on keskimääräistä vähemmän lapsia
• he ovat lyhytikäisempiä kuin vertailuryhmien miehet keskimäärin ja
• heillä on yleensä surkea terveys

Näistä korrelaatioista, erityisesti viimeistä painottaen, Galton päätyy siihen johtopäätökseen, että kirkonmiehet ovat kompensoineet sairaalloista nuoruutta kääntymällä kirjojen ja uskonnon pariin. Vielä aikuisuudessaankin uskonnolliset vaikuttajat ovat pysyneet epävarmoina, ja saavat jopa mielihyvää sairauksiensa karmivien yksityiskohtien selittämisestä. "Suurinta osaa uskonnollisista omaelämäkerroista hallitsee invaliditeetin ilmapiiri", Galton sanoo (Galton 1869, 256.) Edelleen hän jatkaa: "Vankka ruumiillinen terveys on hyvin merkittävällä tavalla pitkälle viedyn hurskaan elämänasenteen vihollinen" (ibid. 260.) Fyysisesti lahjakkaat ja terveet kirkonmiehet olivat Galtonin mukaan aina eläneet villiä elämää nuoruudessaan.

Galtonin päivistä korrelationaalisen psykologian käyttämät matemaattiset menetelmät ovat kehittyneet merkittävällä tavalla. Runsaasti keskustelua on myös käyty matemaattisen mittaamisen ongelmista. Tutkimukset, joissa korreloidaan vastakkain esimerkiksi tiettyjä persoonallisuuden piirteitä ja hurskauden osa-alueita, tarvitsevat suuren määrän operationaalista määrittelyä. Tutkijan pitää siis tarkkaan kuvata mittarinsa ja pisteytysmenetelmänsä.