Kolminaisuus (ja muut kolmirakenteiset mytologiat) on itsen kolmivaiheisen kehityksen symboli.
Isä- lapsellinen tyranni
Isä, Jumala edustaa psyykettä tilassa ennen individuaatioprosessia. Jumala on lapsen psyyke, joka on ei-reflektoiva ja epäkypsä. Ei-reflektiivinen tietoisuus hyväksyy miettimättä tarjotun elämän mallin, yhteiskunnan ja vanhempien asettamat valmiit mallit. Tämä epäkypsä lapsijumala kuvastuu Jungin mukaan erityisen hyvin Vanhan testamentin pikkumaisessa ja kostonhimoisessa Jahve-hahmossa. Jumala ottaa vaimokseen israelin kansan, ja muuttuu pikkumaiseksi tyranniksi, jolle tärkeintä on puolison kunnioitus ja tottelevaisuus. Ei-reflektiivisessä tilassa Jumala ei tajua asioiden oikeita mittasuhteita, ja rankaisee kansaansa kerta toisensa jälkeen sangen hedelmättömällä tavalla.
Psyyken ei-individuoitunut tila kuvastuu Jungin mukaan todella selkeästi Raamatun tarinassa Jobista. Job on hurskas ja hyvä, Jumalaan luottava mies. Saatana yllyttää Jumalan testaamaan Jobin uskollisuutta väittäen, että Job on uskollinen vain, koska hänellä menee kaikki hyvin. Koska Jumala on neuroottinen uskollisuuden vaatija, Hän lähtee leikkiin mukaan ja rankaisee Jobia kerta toisensa jälkeen mitä tylyimmillä tavoilla.
Kun Job nöyränä ja tottelevaisena uskaltautuu kysymään tyrannimaiselta Jahvelta "miksi?", vastaa Jahve mylvimällä 71:n jakeen verran omasta erinomaisuudestaan. Ei-reflektiivinen psyyke ei kestä kritiikkiä, eikä pysty kohtaamaan omia virheitään. Toisaalta Jahve haluaa kansansa rakkauden ja palvonnan, toisaalta hän käyttäytyy kuin sietämätön, vallanhimoinen tyranni, jolla ei ole mitään hajua inhimillisestä onnesta ja tyytyväisyydestä. Tässä esimerkissä Jahve osoittaa olevansa jotain vähemmän, kuin ihminen, Job. Purkauksessa Jahven pikkumaisuus paljastuu Jobille, ja ainoa syy kunnioittaa Jumalaa on enää tämän valtava voima, ei viisaus tai kypsyys.
Jung kirjoittaa: "Voisiko olla, että kalvava epäilys alkoi kasvaa Jumalassa? Kalvava epäilys siitä, että ihmisellä on sielussaan häviävän pieni, mutta kirkkaampi valo, kuin hänellä, itsellään Jahvella" (Jung 1952, 375-376.)
Poika-Individuoituva psyyke
Niinpä Isästä syntyy Poika, joka on samaa substanssia Isän kanssa, mutta muutoksen alainen. Pojan erottautuminen Isästä symboloi persoonan erittelykyvyn ja harkinnan kehittymistä. Persoonan kehitykselle on oleellista, että oma harkintakyky muodostuu, ja usein tämä harkinta on tavalla tai toisella kriittinen aiempia, valmiiksi tarjottuja elämänmalleja kohtaan. Harkinnan muodostumisen vaihe on kohtuullisen lyhyt ja tuskallinenkin prosessivaihe.
Kolminaisuuden Poika on itsen ja henkilökohtaisen kehityksen symboli. Aivan kuten Jumala haluaa kehittyä pois pikkumaisuudestaan tulemalla ihmiseksi, on psyyken kehityttävä pois ei-reflektiivisestä tyrannimaisuudesta. Psyyke joutuu kohtaamaan individuaatioprosessissa oman itsen pimeitä puolia ja kärsimään kasvukipuja. Kristuksen kärsimys on kuva tästä. Lopulta kun Poika menehtyy ristillä huutaen "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?", on Job saanut vastauksen kysymykselleen "miksi?" Jumala on kokenut saman, minkä pisti Jobin kärsimään pikkumaisuuksissaan.
Pyhä Henki - psyyken paluu kokonaisena
Pojan liityttyä takaisin Isään ilmenee persoonan kehityksen kolmas vaihe. Pyhässä Hengessä on Isän voimakkuus, mutta myös Pojan kokemusten kautta saavutettu järki ja kyky reflektioon, itsekritiikkiin ja kypsään käytökseen. Jumala ja psyyke ovat muuttuneet tasapainoisiksi ja lapselliset, väkivaltaiset impulssit ovat karsiutuneet pois kehittyneestä mielen kokonaisuudesta.
Puuttuva pala - Varjo ja Saatana
Kolminaisia jumaluusrakenteita löytyy muun muassa babylonialaisilta, egyptiläisiltä ja kreikan mystisistä traditioista. Jungin mukaan kolminaisuusrakenteet näyttelevät myös merkittävää osaa unissa. Jung esittää kuitenkin, että kolminaisuus ei vielä sellaisenaan riitä psyyken kuvaksi. Kolminaisuus on hyvä, ja kokonaisuudessa tarvitaan paha, Varjoa symboloiva elementti. Kristillisessä traditiossa Varjoa symboloi tietysti Saatana.
Kuitenkin kristillisessä mytologiassa Saatana on karkoitettu pois kolminaisuuden luota, helvettiin. Kokonaisessa psyykessä Varjon elementit tulisi integroida muuhun psyykeen, eikä Varjoa saisi kieltää ja karkoittaa tietoisuudesta. Psyyken kehitys tapahtuu aina siinä vaiheessa, kun Varjon impulssit tiedostetaan ja niiden kautta syntyy toimintaa. Kristillisessä mytologiassakin merkittäviin tapahtumiin liittyy aina Saatanan tahto, joka toimii kehittyvän kolminaisuuden vastavoimana, eräänlaisena liikkeelle panevana tekijänä.
Ilmeisestikin kristillisen uskon riski persoonan kehitykselle on siinä, että uskova tekee omalle Varjolleen kuten kolminaisuus Saatanalle, ja karkoittaa sen alamaailman syövereihin. Jungin mukaan kolminaisuus pitäisi täydentää takaisin nelinäisyydeksi (triniteetti-kvaterniteetti). Tällöin symboliikan valossa olisi helpompi kulkea persoonan kehityksen kivikkoista tietä; Varjo olisi helpompi kohdata, kun sillä olisi taivaallinen esikuva.
Lopulta Kristus-hahmo on kuitenkin positiivinen itsen symboli. Kristus ja Antikristus, Jumala ja Saatana ja näiden vastakkainasettelu symboloi psyyken individuaatiota, eli itseksi kasvamista. Kristuksen seuraaminen on Jungin mukaan enemmän kuin myyttisen hahmon seuraamista, se on itse asiassa individuaatioprosessin raskaan ja kivikkoisen polun tallaamista.
[ sulje ]