Vertaileva uskontotiede

Lisätieto 1: Katsaus ufoilmiön historiaan

Tultaessa 1800-luvun lopulle raportoitiin Euroopassa (erityisesti Skandinaviassa) ja Pohjois-Amerikassa oudoista, ilmalaivoiksi nimitetyiksi ilma-aluksista, jotka olivat pallomaisia tai sikarinmuotoisia ja usein kirkkaita. Ne rikkoivat aerodynamiikan lakeja ja joskus nähtiin myös näiden alusten "lentäjiä", "miehistöä" tai näillä aluksilla matkaavia "vierailijoita avaruudesta". Ilmiöitä selitettiin luonnollisiksi virhehavaintojen kohteiksi ja hallusinaatioiksi, ihmisen keksimällä ilmapurjehduslaitteella, paholaisen aikaansaannoksella ja avaruusvierailijoilla (esimerkiksi Marsista).

1900-luvun alun vuosikymmeninä havaittiin ainakin Yhdysvalloissa, Kanadassa, Englannissa, Saksassa, Uudessa Seelannissa, Japanissa ja Etelä-Afrikassa uskomattomiin lentosuorituksiin kykenevistä "kummituslentokoneista". Näitä selitettiin uusina keksintöinä, vakoilukoneina, huhuina, joukkosuggestiona, massahysteriana tai avaruuden vierailijoina.

Vuonna 1946, Toisen maailmansodan jälkeen, raportoitiin "aaveraketeista". Havaintoja tehtiin Yhdysvalloissa, ympäri Eurooppaa - erityisesti Skandinavian pohjoisosissa - , Neuvostoliitossa ja Intiassakin. "Aaveraketit" olivat pallomaisia tai sikarinmuotoisia ja kirkkaita ja usein järjenvastaisesti lentäviä kohteita. Niiden yhteydessä nähtiin monesti oranssia ja vihreää valoa. Kuten aiemmin samankaltaisten ilmiöiden yhteydessä, esitettiin, että alukset selittyvät harhanäyillä, joukkosuggestiolla, humpuukilla, ilmapalloilla, jne. Toisaalta, nyt näiden omituisten alusten todellisuutta ei viranomaisten taholta täysin kielletty, kuten aiemmin oli tehty, eivätkä viranomaiset oikein osanneet selittää ilmiötä.

Tämän jälkeen koitti modernin ufoilmiön aika. Liikemies, apulaissheriffi ja yksityislentäjä Kenneth Arnold oli 24.6.1947 liikematkalla ja samalla etsimässä kadonnutta lentokonetta Washingtonin osavaltion alueella Mt. Rainier vuoren läheisyydessä. Silloin hän kertomansa mukaan havaitsi yhdeksän litteää lentävää kohdetta. Sen jälkeen kun Arnold oli laskeutunut maahan, hän päätyi East Oregonian-sanomalehden toimittajan Nolan Skiffin luo. Arnold kertoi toimittajalle, että kohteet "lensivät kuten lautanen hyppisi veden pinnalla, jos se heitettäisiin pomppimaan siihen". Lehdistö levitti uutisen parissa päivässä maan laajuiseksi käyttäen Arnoldin kuvailun mukaan termiä "saucer" ("teevati" tai "tassi" teekupin alla). Siten se kutsui Arnoldin kuvailemia kohteita "lentäviksi lautasiksi" ("flying saucer"). Näin "lentävistä lautasista" tuli yleinen käsite.

Joulukuun 30. päivänä 1947 päivänä eräiden tiettyjen havaintotapausten ja lukuisten tunnistamattomiksi jääneiden havaintoilmoitusten johdosta Yhdysvaltain ilmavoimat perusti kansallisen turvallisuuden nimissä vakinaisen tutkimusryhmän, jonka nimeksi tuli Project Sign (Projekti Merkki). Tutkimukset olivat keskittyneet Daytonan Wright-Pattersonin tekniseen tiedustelujaostoon. Tutkimusryhmä antoi huippusalaisen "Tilannearvion" ("Estimate of the situation") ylempiin johtoportaisiin vuoden 1948 aikana. Siinä todettiin lentävien lautasten Maan ulkopuolinen alkuperä. Raportti palautettiin kuitenkin perusteettomana. Project Sign jatkui 11.2.1949 nimellä Project Grudge (Projekti Kauna). Tällöin tutkimusryhmän jäsenet olivat jo jakaantuneet skeptikoihin ja niihin, jotka uskoivat lentävien lautasten Maan ulkoiseen alkuperään.

Termiä "UFO" käytettiin ensimmäisen kerran julkisesti Project Grudgen aikana erään toimittajan artikkelissa 30.4.1949. Kyseisen toimittajan annettiin tutustua ilmavoimien tutkimuksiin yleisön niihin kohdistaman huolen vuoksi. Osa yleisöstä epäili virallisten tahojen salailevan tutkimustuloksia. Projektin johtoon astui lokakuussa 1951 kapteeni Edward J. Ruppelt, joka muun muassa popularisoi käsitteen UFO ilmavoimien tutkimuksissa. Ruppelt ei katsonut hyvällä "lentävän lautasen" vitsiin viittaavia sivumerkityksiä.

Projektin nimeä vaihdettiin taas maaliskuussa 1952. Siitä tuli nyt Project Blue Book (Projekti Sininen kirja). Vuoden 1952 ufoaallon jälkeen myös CIA kiinnostui aiheesta. Tammikuussa 1953 kokoontui fyysikko H. P. Robertsonin johtama tiedemiespaneeli. Tämä päätteli, että UFOt eivät ole uhka. Ne eivät paneelin mukaan olleet myöskään tieteellisesti merkittävä asia. Tämä näkemys vaikutti voimakkaasti ilmavoimien tutkimuksien taustalla seuraavan kuudentoista vuoden ajan.

Blue Bookin perustamisvuoden aikana alkoi esiintyä ensimmäisiä lentävä lautas-ryhmiä. Osa niistä oli teknis-painotteisia, osa taas okkultistisesti ja mystisesti orientoituneita. Jälkimmäiset keskittyivät kontaktihenkilöiden ja avaruusviestien ympärille. Ensimmäiseksi varsinaiseksi ufokontaktihenkilöksi voidaan mainita puolalaissyntyinen (s. 17.8.1891, s. v. 1965), yhdysvaltalainen George Adamski. Adamskilla oli kontakteja lähiplaneettojen asukkaisiin.

Vuonna 1966 ilmavoimat oli palkannut Coloradon yliopistosta kootun tutkijaryhmän tarkastelemaan ufoasiaa. Laajassa 9. tammikuuta 1969 julkaistussa raportissa todetaan johtopäätöksinä, etteivät UFOt ole Maan ulkopuolisia aluksia. Todetaan myös, etteivät UFOt ole ylipäätään tieteellisesti mielenkiintoinen ilmiö. Raportin johtopäätökset ja sisältö ovat kuitenkin useissa tapauksissa ristiriidassa keskenään. Tämä tutkimus käsitetään varteen otettavana tieteellisenä kannanottona ufotutkimuksen (niin skeptikoiden kuin ufologien) piirissä.

Blue Book lopetettiin virallisesti maaliskuussa 1969. Ufotutkimus on kuitenkin jatkunut monitahoisena, esimerkiksi useiden ufotutkimusjärjestöjen toimintana. Viimeaikaisin kiinnostava tieteellinen kannanotto ufoasiassa on ilmeisesti Stanfordin yliopiston fyysikon Peter A. Sturrockin kesällä 1998 koolle kutsuma paneeli. Paneeli päätyi suosittamaan ufotutkimusta. Tästä uutisoitiin 29. kesäkuuta 1998 muun muassa MTV3:ssa ja YLEssä.

Ufotutkimuksen aihepiirissä ovat mainittujen aiheiden lisäksi vaikuttaneet ufosieppaukset, ufomaahansyöksyjen teema, niin sanottu karjansilpomisilmiö ja viljapeltokuviot. 1970-luvun loppupuolella ufopiireissä alettiin kiinnittää laajempaa huomiota ufosieppauksiin, jolloin osa ufologeista alkoi erikoistua niihin. Ufosieppauksissa henkilö pakotetaan tavallisesti autosta tai yöllä makuuhuoneestaan ufoalukseen. Tämä tapahtuu "valorampin" avulla kiinteiden objektien, kuten ikkunoiden, läpi. Aluksessa siepatulle tehdään jonkinlaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä, usein sukupuolielimien ja pään alueelle. Näiden tulkitaan liittyvän lisääntymiseen, ihmiskunnan pelastamiseen sodalta tai ekokatastrofilta ja/tai siepatun henkiseen kasvuun. Avaruusolentojen kanssa saatetaan myös olla sukupuoliyhdynnässä, joka voidaan kokea hyvin nautinnolliseksi. Henkilö voi myös kokea pelottavia tai ekstaattisia elämyksiä ja/tai saada viestejä tai opetusta. Ne koskevat ihmiskunnan moraalia ja mahdollisia lopun aikoja ja/tai selviämistä.

Lopuksi siepattu palautetaan vuoteeseensa tai autoonsa. Hän kokee usein niin sanotun aikakadon eli hän ei muista, mitä on tapahtunut tiettynä ajanjaksona (usein tunteja). Lisäksi siepatulle jää monissa tapauksissa jälkiä, kuten arpia ja pistojälkiä. Siepattu monesti hakeutuu tiettyjen oireiden seurauksena joko suoraan lääkärissä käyntien jälkeen hypnoosia hoitokeinona käyttävälle ufologille. Joko osin päivätajunnassaan tai kokonaan hypnoosissa siepattu muistaa tapahtuman. Sieppausten jatkuessa henkilö kokee tietoisuutensa laajenevan ja kasvavansa Maan, ihmisten ja muiden siepattujen auttajaksi näinä kohtalokkaina aikoina.

Jotkin ufologit ovat nimenomaan kiinnostuneista väitetyistä maahansyöksyistä. Puhuttavin ufomaahansyöksyistä on Roswellin tapaus, josta raportoitiin ilmavoimille heinäkuussa 1947. Roswellin tapaus tuli kuuluisaksi vasta 1980-luvun alussa. "Mutologien", karjansilpomistapausten tutkijoiden (engl. mutilate: silpoa), verkosto alkoi muokkautua 1970-luvun loppupuolella. Monilla mutologeista oli ufotausta. Viljapeltokuviota alkoi esiintyä 1970-luvun puolivälin jälkeen Englannissa. Kuvio-teema liittyy ufologiaan ja nimenomaan sieppausten ja ufokontaktien tutkimukseen, vaikkakin kuviotutkijat toisaalta erottuvat omaksi kategoriakseen. Kuvioita ilmestyy nykyäänkin lähinnä Englannissa. Kuvioiden, kuten sieppausten ja kontaktienkin, käsitetään olevan uuden ihmisyyden merkkejä ihmiskunnan henkisen kehityksen välineitä. (Ks. Närvä 2001, 225-231.)

Jo lyhyt yleiskatsaus ufoilmiön historiaan kertoo, että ufoilmiö on erikoislaatuinen vyyhti ainakin uskonnollisia, tieteellisiä, teknisiä, sotilaallisia, poliittisia, ekologisia, psykiatrisia ja seksuaalisiakin elementtejä. Ufoilmiö on monisäikeinen, joten pyrkimykseni on ensinnäkin esimerkiksi kuvata ja jäsentää ufoilmiötä selkiyttävällä tavalla tutkimukseni yhteydessä. Toiseksi, ufoilmiön monipuolisuudesta huolimatta vaikuttaa aivan ilmeisesti siltä, että ufoilmiössä on keskeisesti kyse uskonnosta. Täten on muun muassa kiinnostavaa tietää tarkasti, millaisia uskonnollisia piirteitä ufoilmiöstä löytyy. Tämä tarkentaa kuvaa ufoilmiöstä uskontona, on se mahdollisesti sitten myös mitä muuta tahansa.

Ehkäpä on tässä yhteydessä kiinnostavaa vilkaista ufoilmiön ja uskontojen yhteisiä piirteitä. Näin voidaan myös elävämmin havainnollistaa vertailevan tutkimuksen luonnetta.

[ sulje ]