Yleinen teologia
PerusteetHistoriaaErityisalojaArtikkelit

 

Uskontotiede

3.2. Selittäminen ja "ymmärtäminen"

Luonnontieteessä ilmiöitä selitetään matemaattisten lainalaisuuksien ja kontrolloitujen koetilanteiden avulla. Ihmistieteiden tutkimuskohde on merkittävällä tavalla erilainen, kuin luonnontieteen. Silti myös ihmiseen ja hänen kulttuuriinsa voidaan soveltaa niin sanottua kausaalista selittämistä.

Kausaalinen selitys merkitsee selittämistä syy-seuraussuhteen avulla. Yksi asia tapahtuu - sitä seuraa toinen asia - aletaan tutkia, voisiko jälkimmäisen asian selittää ensimmäisellä. Esimerkiksi meren rannassa vesi nousee ja laskee säännöllisin väliajoin - huomataan, että kuu on tietyllä puolella maapalloa aina veden noustessa ja laskiessa - ryhdytään tutkimaan, voisiko kuun painovoima vaikuttaa veden liikkeeseen.

Ihminen eroaa tutkimuskohteena luonnollisista ilmiöistä siten, että hän on tiedostava olento. Ihmisellä on pitkäkestoisia motivaatioita ja suunnitelmia, hän on päämäärähakuinen olento. Ihminen poikkeaa tieteen muista tutkimuskohteista myös siinä, että hän antaa omalle toiminnalleen selityksiä. Atomeilla, kasveilla tai edes jääkarhuilla ei ole itseymmärrystä, tulkintaa omasta olemassaolosta ja toiminnasta, ainakaan samassa määrin kuin ihmisellä. Päämäärähakuisia tutkimuskohteita on mielekästä lähestyä finalistisen selittämisen avulla.

Finalistinen selittäminen tarkoittaa, että joku asia selitetään tietoisen, päämäärähakuisen toimijan uskomusten ja aikomusten avulla. Mitä varten joku asia tapahtui? Mitä ja kenen tarkoitusta asian A tapahtuminen palveli? Finalistinen selittäminen jakaantuu edelleen kahteen tyyppiin, intentionaaliseen ja funktionaaliseen selittämiseen.

Intentionaalinen selitys esittää aiheen, perustelun, motiivin tai tiedostetun syyn jonkun intentionaalisen eli päämäärähakuisen olennon toiminnalle. Intentionaalisen selittämisen tarkoituksena on ymmärtää, miksi joku tekee jotain jollain tavalla. Intentionaalista selittämistä nimitetään yleensä tulkinnaksi tai ymmärtämiseksi.

Funktionaalinen selitys selittää jonkin yksittäisen toiminnan tai prosessin sen laajemman toiminnallisen viitekehyksen avulla. Esimerkiksi sydän voidaan selittää sen avulla, mitä se tekee ruumiissa - sydämen funktio ihmiskehon kokonaisuudelle on sydämen "selitys". Samaten uskonnollisia uskomuksia voidaan tarkastella vaikkapa uskovan psyykkisen toiminnallisuuden funktioina. Joku voi esimerkiksi masentua ja lamaantua tyystin ajatellessaan, että elämä päättyy lopullisesti fyysisen ruumiin lopahtaessa. Tällöin uskonnollisen uskomuksen (elämä jatkuu kuoleman jälkeen) funktio hänen toiminnallisuutensa kannalta olisi myös uskomuksen selitys - ihminen tarvitsee uskomusta voidakseen elää normaalisti.

Uskonnontutkimuksessa ihmisen omalle toiminnalleen antamat tulkinnat, tutkittavan itseymmärrykset, ovat korostuneella sijalla. Koska uskonnollisten uskomusten kohteita ei voi todistaa tai perustella, lepää uskonnollisuus pitkälti uskovien itseymmärryksen varassa. Usein uskovien itseymmärrys ja tutkijan tarjoama selitys menevät enemmän tai vähemmän ristiin. Tutkittavien itseymmärrykseen pitää suhtautua kohteliaasti ja suvaitsevaisesti, mutta se ei voi toimia tutkimusta ohjaavana tai rajoittavana tekijänä.

edellinen sivun alkuun seuraava sivu

 

Uskontotieteen etusivulle Koko kurssin aloitussivulle