Gregorios Nyssalainen, Suuri katekeesi, luvut 3 ja 5

"Niinpä se, joka vakavasti tutkii [Jumalaa koskevan] salaisuuden syvyyksiä, vastaanottaa hengessään salatusti tietyn asteisen käsityksen Jumalan luontoa koskevasta tiedosta (kr. theognoosia), mutta siitä huolimatta hän ei kykene selittämään selkeästi sanoin tämän salaisuuden syvyyksiä. Tämä koskee esimerkiksi sitä, kuinka sama olio voi olla yhtä aikaa sekä lukumäärältään laskettavissa että laskettavuuden ulkopuolella; kuinka siinä voidaan tehdä erotteluita, mutta kuitenkin se on ykseys; kuinka se jakaantuu persoonien suhteen, mutta silti on olemukseltaan jakamaton...Sitä että on olemassa Jumalan Sana ja Jumalan Henki, ei ehkä kreikkalainen ns. synnynnäisten ideoiden opin opin pohjalta kieltäisi, eikä ehkä myöskään juutalainen Kirjoitusten perusteella. Mutta Jumalan Sanan pelastavan toiminnan (kr. oikonomia=taloudenpito, 'pelastustalous') ihmisiä kohtaan nämä molemmat ryhmät luultavasti kieltäisivät, koska se näyttää epäuskottavalta ja Jumalalle sopimattomalta."

Gregorios Nyssalainen (k. 397) on juuri se teologi, joka klassisella tavalla käyttää varhaiskirkossa kehittynyttä erottelua itse Jumalaa ('teologia') ja Jumalan pelastavaa toimintaa ('ekonomia') koskevan opin välillä. Edellisen puitteissa hän käsittelee ns. immanenttista kolminaisuusoppia eli kolminaisuuden persoonien ja olemuksen väliseen suhteeseen liittyviä kysymyksiä, jälkimmäiseen hän laskee muut kristilliseen uskoon kuuluvat opit Kristuksen inkarnaatiosta aina sakramentteihin asti.

Jaottelu teologian ja pelastusekonomian välillä ei näy kuitenkaan vielä Gregorioksellakaan aina hänen käyttämässään terminologiassa: esim. yllä olevassa lainauksessa hän käyttää sanan 'teologia' asemesta termiä 'jumalatieto' (kr. theognoosia).

Ekonomisen ja immanenttisen kolminaisuusopin erottelusta ks. Johdatus dogmatiikkaan, s. 116.

[ sulje ]