Yleinen teologia

 

3.2. Teologisen etiikan erityisluonne

Teologisen etiikan keskeisiin ongelmiin kuuluu kysymys uskonnon ja moraalin suhteesta. Keskeinen kysymys on tällöin ollut, tarvitaanko oikean ja väärän erottamiseen yliluonnollista ilmoitusta vai voiko jokainen ihminen ymmärtää oikean ja väärän riippumatta siitä, onko hänellä uskonnollinen vakaumus vai ei. Asiasta on kristinuskon piirissä esitetty mm. seuraavanlaisia näkemyksiä:

1. Moraalinen tieto on mahdollista kaikille ihmisille heissä olevan luonnollisen moraalitajun vuoksi. Oikean ja väärän tunteminen ei edellytä tämän käsityksen mukaan yliluonnollista ilmoitusta eikä ilmoitus lisää mitään luonnolliseen moraalitajuun. Tämä "luonnollisen moraalitajun etiikka" on melko yleinen etiikan malli erityisesti katolisten ja luterilaisten teologien keskuudessa.

2. Moraalinen tieto on mahdollista vain kristitylle. Tähän käsitykseen voi liittyä joko ajatus, että ilmoitus lisää olennaisesti moraalin sisältöä tai että ilmoitukseen perustuva moraali koskee vain kristittyjä. Tämänkaltaista näkemystä edustaa lähinnä Karl Barthin mukaan nimensä saanut barthilainen teologinen etiikka, mutta myös monet roomalaiskatoliset ja protestanttiset teologit kannattavat tätä näkemystä.

3. Edellisten käsitysten välimuoto: ilmoitus ei periaatteessa lisää mitään luonnolliseen moraalitajuun, mutta se tulkitsee sitä ja tuo esille sen todellisen sisällön. Tai seuraava: erityinen kristillinen ilmoitus vaikuttaa moraaliin asennoitumiseen, vaikka se ei tuokaan mitään uutta sisältöä luonnollisen moraalitajun välittämään tietoon oikeasta ja väärästä.

Pohdintatehtävä:
Mitä edelläkuvatuista ratkaisuista Johdatus dogmatiikkaan -kirjan sivulla 258 esitetty kuvaus dogmatiikan ja etiikan suhteista lähinnä muistuttaa?

 

edellinen sivu   seuraava sivu

 

Systemaattisen teologian etusivulle Koko kurssin aloitussivulle