Yleinen teologia

 

Jumalallistaminen

Johdatus dogmatiikkaan s. 182

Seuraavassa jaksossa perehdytään tärkeimpiin kristillisten kirkkojen piirissä esiintyneisiin käsityksiin pelastuksesta. Näistä ensimmäinen on ns. jumalallistamisoppi, joka esiintyy ennen kaikkea kreikankielisten kirkkoisien opetuksessa. Koska idän ortodoksisten kirkkojen oppi seuraa juuri kreikankielistä traditiota, on jumalallistamisoppikin tullut näiden kirkkojen keskeisimmäksi pelastusopiksi.

Aluksi on syytä huomata, että sana 'jumalallistaminen' (kr. theopoieesis) saattaa nykylukijalle olla harhaanjohtava. Se ei tarkoita, kuten ensi näkemältä voisi olettaa, että ihminen tulisi tämän opin mukaan Jumalaksi. Jumalallistamisesta puhuttaessa käytettiin usein ilmaisua "tulla osalliseksi jumalallisesta luonnosta", joka erotettiin varsinaisesta Jumalana olemisesta. Kysymys on siitä, että ihminen palautuu alkuperäiseen olemukseensa Jumalan kuvana ja kaltaisena. Ihminen ei siis tule Jumalaksi, vaan Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi ja liittyy yhteen hyvin läheisellä tavalla Jumalan kanssa, mutta ei sulaudu yhteen Jumalan kanssa, niin että ihmisyys muuttuisi jumaluudeksi.

Vanhakirkollinen jumalallistamisoppi teki alusta alkaen selvän eron Jumalan jumalallisuuden ja ihmisen jumalankaltaisuuden välillä. Ainoastaan Kristus on ihmisistä myös luonnoltaan Jumala, muut ihmiset voivat vain lähestyä täyttä Jumalan kaltaisuutta, mutta eivät siis varsinaista jumalallisuutta. Sama koskee myös Kristuksen inhimillistä luontoa: sitä voidaan pitää täydellisesti Jumalan kaltaisena, ja siis tässä mielessä jumalallistuneena, mutta se ei ole olemukseltaan jumalallinen.

Jumalallistamisoppi liittyy muutenkin läheisesti oppiin Kristuksesta. Jumalallistamisen lähtökohtana on Jumalan tuleminen ihmiseksi Kristuksessa. Tämä ajatus on lausuttu usein muodossa: ''Jumala tuli ihmiseksi, että ihminen jumalallistuisi.''

Kristuksessa jumaluus ja ihmisyys yhdistyivät, jonka seurauksena Kristuksen inhimillinen luonto jumalallistui, eli tuli täydellisesti Jumalan kuvaksi ja osalliseksi jumalallisesta luonnosta.

Kristuksen inhimillisen luonnon jumalallistuminen mahdollisti tämän ajattelutavan mukaan sen, että myös muille ihmisille on auennut tie jumalallistumiseen. Kun ihminen saa Pyhän Hengen kasteessa, yhdistää Henki ihmisen Kristukseen, joka alkaa muuttaa ihmistä kaltaisekseen. Tässä prosessissa, joka kestää koko ihmisen elinajan, ihminen muuttuu vähitellen ylösnousseen Kristuksen kaltaiseksi, siis jumalallistuneeksi.

edellinen sivu   seuraava sivu

 

Systemaattisen teologian  etusivulle Koko kurssin aloitussivulle