etusivulle Yleinen teologia
1. JOHDANTO2.  JUUTALAISESTA LAHKOSTA ROOMALAISEN MAAILMAN VALTAUSKONNOKSI3. KRISTINUSKON PAINOPISTEEN SIIRTYMINEN LÄNSI-EUROOPPAAN4.  REFORMAATIO JA KATOLISEN KIRKON EKSPANSIO5.  KRISTINUSKO MODERNISSA MAAILMASSA

 

Kirkon syvenevä hajaannus

Euroopassa tapahtui 1300-luvun alkupuolella suuria muutoksia, jotka vaikuttivat myös kirkkoon. Länsi-Eurooppaan oli alkanut syntyä voimakkaita kuningaskuntia (Ranska, Englanti, Aragonia, Kastilia), joiden hallitsijat pyrkivät luomaan keskitetyn hallinnon ja ulottamaan valtansa kaikille elämänalueille. Tämän mukaisesti kuninkaat pyrkivät saamaan myös alueensa kirkon määräysvaltaansa. Yhtenäinen paavin johtama kristikunta alkoi käytännössä pirstoutua, vaikka paavin asema muodollisesti pysyikin ennallaan. Vuonna 1309 Ranskan kuningas sai paavin muuttamaan Roomasta Avignoniin, Etelä-Ranskaan. Siellä paavit joutuivat riippuvaisiksi Ranskan kuninkaista. Lisäksi paavin viraston toiminnassa rahan merkitys kasvoi ja kirkon muu johtaminen jäi sivummalle. Kaikki tämä heikensi paavin arvovaltaa.

Vuonna 1377 paavi lopulta palasi takaisin Roomaan. Seuraavan paavin valinnasta syntyi kuitenkin erimielisyys, joka johti kahden paavin valitsemiseen. Heistä toinen hallitsi Avignonissa, toinen Roomassa. Tämä ns. länsimainen skisma näytti johtavan kirkon hajoamiseen. Vuodesta 1409 lähtien paaveja oli peräti kolme.

Ongelmaa syvensi vielä se, että kirkko alkoi muutenkin hajota. Englannissa oli Oxfordin yliopiston professori John Wycliff vaatinut, että kirkko olisi palautettava Uuden testamentin kirjoitusten osoittamalle pohjalle. Maallisen vallan oli otettava haltuunsa sen omaisuus. Lisäksi Raamattuun perustumattomat vääristymät oli karsittava pois. Englannin hallitus tukahdutti Wycliffin ympärille syntyneen liikehdinnän. Se ei kuitenkaan pystynyt estämään Wycliffin aatteiden leviämistä keskelle katolista Eurooppaa, Böömiin. Jan Hus -niminen Prahan yliopiston maisteri yhdisti siellä 1400-luvun alussa Wycliffin kirkkokritiikin tšekkien kansalliseen liikkeeseen.

Vuonna 1414 Konstanziin saatiin lopulta koolle yleinen kirkolliskokous, jonka onnistui lopettaa skisma: vuodesta 1417 lähtien oli Roomassa taas vain yksi yleisesti tunnustettu paavi. Toisaalta kirkolliskokous vain pahensi kirkon ongelmia. Se nimittäin tuomitsi Konstanziin saapuneen Jan Husin kuolemaan harhaoppisena. Tämä synnytti Böömissä kansannousun kirkkoa ja Saksan valtakuntaa kohtaan. Kapinaa ei pystytty kukistamaan, vaan se johti Böömin irrottautumiseen katolisesta kirkosta. Taistelujen aikana radikaalien hussilaisten parissa levisi ajatus, että paavi oli Raamatussa ennustettu Kristuksen vastustaja, Antikristus ja tapahtumissa oli kysymys tuhatvuotisen valtakunnan (Ilm 20:1-5) alkamisesta.

Kirkolliskokous ei myöskään onnistunut poistamaan kirkon hallinnon korruptiota. Ilmeiset epäkohdat, paavin viraston maallinen henki ja paheet herättivät kasvavaa ärtymystä. Lukuisista esityksistä ja yrityksistä huolimatta epäkohtia ei pystytty poistamaan, koska liian monet vaikutusvaltaiset ihmiset hyötyivät niistä. Asioiden pysyminen ennallaan sopi niin paavin hovin hyväpalkkaisille virkamiehille kuin Euroopan hallitsijoillekin.

Syvenevä hajaannus näkyi myös siinä, että perinteinen osallistuminen kirkon toimintaan ei enää riittänyt. Uskonnollinen elämä kanavoitui entistä selvemmin erilaisiin sääntökuntiin sekä muihin järjestöihin. Länsi-Euroopassa monet naiset liittyivät begiineihin, jotka eivät vaatinet jäseniltään elinikäistä naimattomuutta. Varsinkin kaupungeissa oli paljon maallikkojen veljeskuntia, jotka antoivat turvaa jäsenilleen. Lisäksi mystiikka levisi luostareista maallikkojen pariin ja tarjosi yksilöllisempää, kokemukseen perustuvaa uskonnollisuutta. Myös teologia alkoi pirstoutua.

Ihmisten elämäntuntoihin vaikutti syvästi mustan surman nimellä tunnettu rutto, joka oli surmannut 1300-luvun puolivälissä noin kolmanneksen eurooppalaisista. Ruttoepidemiat toistuivat senkin jälkeen. Elämän epävarmuus ja kuoleman läheisyys vaikuttivat myös uskoon ja näkyivät varsinkin kiirastulen pelkona.

edellinen sivu   seuraava sivu

 

Kirkkohistorian etusivulle Koko kurssin aloitussivulle