etusivulle Yleinen teologia
1. JOHDANTO2.  JUUTALAISESTA LAHKOSTA ROOMALAISEN MAAILMAN VALTAUSKONNOKSI3. KRISTINUSKON PAINOPISTEEN SIIRTYMINEN LÄNSI-EUROOPPAAN4.  REFORMAATIO JA KATOLISEN KIRKON EKSPANSIO5.  KRISTINUSKO MODERNISSA MAAILMASSA

 

Bysantin uskon leviäminen itäiseen Eurooppaan

Germaanikansojen vaeltaessa etelään olivat slaavilaiset kansat valloittaneet Keski-Euroopan itäosat ja suurimman osan Balkanin niemimaata. Vaikka läntisen Euroopan ja Bysantin kristityt kuuluivat edelleen yhteen kirkkoon, syntyi Rooman ja Konstantinopolin välille kilpailu kristinuskon levittämisestä slaavikansojen pariin.

Lähimpänä Konstantinopolia oli Bulgarian valtakunta. Bulgaarit olivat kiinnostuneet kristinuskosta. Ongelmana oli bysanttilainen ajatus keisarista Jumalan edustajana maan päällä. Bulgaarit pelkäsivät, että Bysantin uskon omaksuminen merkitsisi keisarin vallan tunnustamista. Tämän vuoksi Bulgarian ruhtinas Boris suunnitteli 860-luvulla läntisen kristinuskon omaksumista. Tällaiset suunnitelmat olivat liikaa Bysantille, ja se pakotti Boriksen tunnustamaan Konstantinopolin patriarkan johtoaseman. Boris (eli kastenimeltään Mikael) yritti kuitenkin edelleen puolustaa Bulgarian vapautta. Ratkaisu löytyi yllättävältä taholta: Bysantista lähteneet veljekset Konstantinos (eli Kyrillos) ja Methodios olivat tehneet lähetystyötä nykyisen Slovakian tienoilla ja luoneet sitä varten slaavin kirjakielen. Itään laajentuva frankkien valtakunta oli tehnyt lopun veljesten vaikutuksesta. Sen sijaan bulgarialaiset tarttuivat siihen, ja Bulgarian kirkko rakennettiin slaavinkielisen kirjallisuuden ja liturgian varaan. Bysanttilaiset tyytyivät tähän. Eurooppaan syntyi kreikan ja latinan rinnalle kolmas liturginen kieli, kirkkoslaavi.

Näin syntynyt malli avasi Bysantin kristinuskolle tien slaavikansojen pariin (kts. Kartta 4). Serbia seurasi pian Bulgariaa, samoin nykyisen Romanian romaanista kieltä käyttäneet ruhtinaskunnat. Kauaskantoisinta oli se, että itäslaavilaisten heimojen alueelle syntyneen Rus-nimisen valtakunnan ruhtinas Vladimir kääntyi vuonna 988 bysanttilaiseen kristinuskoon. Rusin pääkaupungista Kiovasta kristinusko levisi hämmästyttävän nopeasti laajan valtakunnan keskuksiin. Jo muutaman vuoden kuluttua Rusin pohjoinen keskus Novgorod sai oman piispan.

Kartta 4Kartta 4: Ortodoksinen kirkko n. v. 1050

 

edellinen sivu   seuraava sivu

 

Kirkkohistorian etusivulle Koko kurssin aloitussivulle