1.1.4 Kirkkoarkkitehtuuri ja -taide
Kirkkorakennus on perinteisesti ollut keskellä kirkonkylää ja se on hallinnut
koko maisemaa. Kirkko ei ole kuitenkaan ainoastaan näyttävä rakennus, vaan se
nähdään myös sakraalirakennuksena eli pyhänä rakennuksena, joka on Jumalan huone
ja joka kätkee äärettömän ulottuvuuden sisäänsä. Tämä ajattelu on säilynyt siitä
huolimatta, että modernit kirkot nähdään myös julkisina tiloina ja seurakunnan
kokoontumispaikkoina. Myös kirkkotaiteen ja -arkkitehtuurin tutkimus kuuluu käytännöllisen
teologian tutkimuskohteisiin. Kirkkoarkkitehtuurin ja -taiteen tutkimus ei Helsingin
yliopiston teologisessa tiedekunnassa ole itsenäinen oppialansa vaan se niveltyy
osaksi yleisen käytännöllisen teologian tutkimusta. Kirkkoarkkitehtuurin tutkimuskohteena
ovat kirkkorakennukset. Kirkkoarkkitehtuuria ei voida erottaa muusta rakennuskulttuurista.
Kirkkojen rakentaminen seuraa luonnollisesti muun arkkitehtuurin suuntauksia ja
sen avulla voidaan analysoida, miten eri aikoina rakennettiin ja mikä rakennustyyli
oli kulloinkin hallitseva. Kirkkotaide on kiinnostunut esimerkiksi kirkkotekstiileistä
ja kirkon kuvataiteesta.
Vaikka kirkkoarkkitehtuuria ja -taidetta koskevia tutkimuksia ei olekaan ilmestynyt
runsaasti, voidaan kuitenkin todeta, että kiinnostus oppialaa kohtaan on jatkuvasti
kasvamassa. Tästä ovat osoituksena Käytännöllisen teologian laitoksella valmisteilla
oleva väitöskirja ja useat kirkkoarkkitehtuuria koskevat pro gradu -tutkielmat.
Kasvavasta kiinnostuksesta kertoo myös Käytännöllisen teologian laitoksella ylläpidettävä
kirkkoarkkitehtuuria ja -taidetta koskeva arkisto.
Kuvio-arkisto
(Taiteen ja kulttuurin digitaalinen kuva-arkisto)
Leikkimielinen
tehtävä
Kirkkoarkkitehtuuri ja -taide käyttää apunaan yleisen taiteentutkimuksen tutkimuksellisia
apuvälineitä. Teologinen näkökulma muodostuu siitä, että tutkitaan kirkollisessa
käytössä olevaa aineistoa ja niiden mahdollista teologista sanomaa. Kirkkoarkkitehtuuria
ja -taidetta eli uskonnollisia taideobjekteja voidaan tarkastella niiden rakenteen,
merkityksen sekä käyttöfunktion kannalta. Rakenteen tarkastelussa kiinnitetään
huomiota uskonnollisten taideobjektien väreihin ja muotoihin sekä näiden yhdistelmiin.
Tämäntyyppinen tarkastelu on teologi Paul Tillichin käsityksen mukaan tärkeää;
hänen mukaansa uskonnollisilla taideobjekteilla on ekspressiivinen luonne eli
niille on tyypillistä tietyt yhteiset piirteet. Näitä yhteisiä piirteitä voidaan
löytää juuri esimerkiksi rakenteellisen tarkastelun avulla.
Taideobjekteja voidaan tutkia myös sen merkityksen näkökulmasta. Yksi kirkkoarkkitehtuurin
ja -taiteen alue onkin symboliikan tutkiminen. Yksi esimerkki tällaisesta on kala-symboli,
jota kristillisessä kirkossa käytetään merkityksessä 'Kristus'.
Kolmas uskonnollisten taideobjektien tarkastelunäkökulma on niiden käyttöfunktion
tutkiminen. Käyttöfunktion näkökulmasta taideobjekti voi olla uskonnollinen silloin,
kun sen käyttötapa on jollain tavalla pyhä (se on esimerkiksi liturgisessa käytössä)
tai se voi olla uskonnollinen myös itsenäisenä taideteoksena. Helsingin yliopistossa
korostetaan viimeksi mainittua autonomian käsitystä. Taiteentutkimuksen menetelmästä
saat konkreettisen kuvan tutustuessasi osion lopussa olevaan alan tutkimukseen.
Yleistä
kirkkotaiteesta (Pälkäneen lukion RaamattuNet-sivut)
Carl
Henrik Martling: Puhuva hiljaisuus. 1989. Helsinki.
Suomen
kirkot ja kirkkotaide I (1978) ja II (1980). Lieto.
P.
Vähäkangas: Taide alttarilla. 1996. Jyväskylä.
Viimeiset
leposijamme. Hautausmaat ja hautamuistomerkit. Toim. P. Lempiäinen ja B. Nickels.
1990. Helsinki.
Kirkkoarkkitehtuurin ja -taiteen viriketehtävä:
lue Carl Henrik Martlingin kirja "Puhuva hiljaisuus". Käy kotikirkossasi/missä
tahansa kirkkorakennuksessa ja pohdi kirjan pohjalta, miten symbolimaailma näyttäytyy
kyseisessä kirkossa.
Tiivistelmä
alan tutkimuksesta: Matti
Komulaisen väitöskirja "Pohjois-Savon vanhat kirkkomaalaukset.
Kuopion vanhan emäseurakunnan alueen kirkkomaalaukset 1721-1809." Tiedot
väitöskirjasta kerännyt prof. Markku Heikkilä. Tiedot löytyvät
julkaisemattomasta opetusmateriaalista.
|