UUSI TESTAMENTTI

Aluksi kristittyjen pyhä kirja oli VT, jota tulkittiin uuden uskonkokemuksen kautta. Psalmeista ja profeettojen kirjoituksista etsittiin ennustuksia Jeesuksesta. Israelin kansan historia nähtiin osana Jumalan pelastussuunnitelmaa, joka huipentui Jeesuksessa.

Ensimmäiset Jeesuksen seuraajat eivät pitäneet tarpeellisena kirjoittaa mestaristaan. Olihan heillä suullinen perimätieto siitä, mitä Jeesus oli eläessään sanonut ja tehnyt. Jeesuksen opetuslapset eli apostolit todistivat ylösnousemuksesta. Myös muut varhaiskristilliset profeetat saivat ilmestyksiä, joiden kautta ylösnousseen Jeesuksen katsottiin välittävän opetustaan. Varhaiset Jeesuksen seuraajat (mm. Paavali) uskoivat maailman lopun koittavan ja Jumalan valtakunnan saapuvan vielä heidän elinaikanaan. Siksi kirjallista tiedon välittämistä ei pidetty tarpeellisena.

Kun silminnäkijät kuolivat eikä loppu tullutkaan, suullista perimätietoa alettiin koota yhteen. Tämän pohjalta syntyivät Uuden testamentin evankeliumit, kertomukset Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Näiden lisäksi UT:iin sisältyy ensimmäisten kristittyjen vaiheista kertova Apostolien teot, yhteensä 21 varhaiskristillistä kirjettä sekä apokalyptinen kirjoitus, Johanneksen ilmestys.

UT:n kirjoitusten ymmärtämiseksi on hyvä tietää niistä olosuhteista, joissa Jeesus ja UT:n kirjoittajat elivät. UT:n historiallista taustaa valottaa eksegetiikan laitoksen www-julkaisu "Jeesus, juutalaisuus ja ensimmäiset kristityt". Ks. osiot Palestiina Jeesuksen aikana sekä Jeesuksen ajan juutalaisuus.