VANHA TESTAMENTTI

Kirjoituskokoelma, jota kristityt kutsuvat Vanhaksi testamentiksi, sisältää erilaisia ja eri aikoina syntyneitä kirjoituksia. Näiden joukossa on historiaan sijoitettuja kertomuksia, miete- ja viisauskirjallisuutta, runoutta ja proosaa, profeettojen julistusta ja kulttilainsäädäntöä. VT:n kirjoituksia voidaan ryhmitellä monella tavalla. Perinteinen juutalainen tapa on erottaa toisistaan 1. laki eli toora, 2. profeetat ja 3. kirjoitukset.

VT:n synnyssä voidaan erottaa kolme eri ajanjaksoa. Ensinnäkin voidaan hahmottaa ne tapahtumat, joita VT kuvaa. Kertomus alkaa luomisesta ja Israelin kansan patriarkoista ja päättyy Nehemian aikana tapahtuneeseen Jerusalemin jälleenrakentamiseen 400-luvulla eKr. (1. viiva). Toiseksi voidaan puhua yksittäisten VT:n kirjojen syntyajanjaksosta ( 2. viiva). Monet VT:n kirjat ovat syntyneet jopa satoja vuosia niiden tapahtumien jälkeen, joita ne kuvaavat. VT:n kirjoja voi luonnehtia traditiokirjallisuudeksi: niiden taustalla on joskus sukupolvienkin ajan kerääntynyttä suullista ja kirjallista perimätietoa. Kirjoitukset ovat syntyneet toimittamalla ja muokkaamalla tätä perimätietoa. Joidenkin kirjoitusten kohdalla toimitustyö muodostaa merkittävän osan sen sanomasta, toisten kohdalla aineisto välitettiin eteenpäin vain vähäisin muutoksin. Kolmas ajanjakso edellyttää näin syntyneiden tekstien kanonisoinnin. Kun teksti vakiintui pyhäksi kirjoitukseksi, sen muokkaaminen ja muuttaminen käytännöllisesti katsoen loppui (3. viiva). Eri kirjoitusten tekstimuoto vakiintui ja sitä kopioitiin mahdollisimman tarkkaan. Nykyään tunnetut VT:n käsikirjoitukset ovat tämän kopioimistyön tuloksia.

Kaavio 2: Vanhan testamentin synty

(Julkaistu teoksessa: A. Antturi - M. Korpimäki - O. Lehtipuu - W. Riekkinen, Uskonnon matkakirja. Raamattu - nyt. Helsinki: Kirjapaja 1999.)