Tutkimus ja jatkokoulutus

Taidehistorian oppiaine on painottunut perusopetukseen ja tutkimus on ohjautunut hankkeisiin, joita Suomen Akatemia sekä säätiöt tukevat. Tämä tarkoittaa, että tutkimuksista usein näkyvimpiä ovat väitöskirjahankkeet.

Taidehistorian valtakunnallinen tohtoriohjelma
Helsingin yliopiston johdolla toimiva Taidehistorian valtakunnallinen tohtoriohjelma on tärkeimpiä koko valtakunnan taidehistorian opetusta ja tutkimusta yhdistäviä hankkeita.
Tohtorikoulutusohjelma on toiminut verkostona vuodesta 1995. Siihen osallistuu jatko-opiskelijoita ja opettajia kaikista yliopistoista. Toiminnan keskeisenä muotona on teemoiltaan vuosittain vaihtuva kesäkoulu, johon kutsutaan ulkomaisia opettajavieraita ja johon kaikki taidehistorian tohtoriopiskelijat voivat hakea. Tietoa koko laitosta koskevassa tutkimusosiossa.

Monitieteisyys
Taidehistorian opetuksessa ja tutkimuksessa teorioihin perehtyminen ja erilaisten näkökulmien ottaminen on syrjäyttänyt kaikenkattavan selvitystyön, joka oli vallitseva tutkimustapa vielä muutama vuosikymmen sitten. Kirjallisuudentutkimuksesta sovelletut menetelmät, Yhdysvalloista omaksutut Gender ja Cultural Studies sekä kriittinen näkökulma laajasti ymmärrettynä ovat nykyään vallitsevia tapoja tarkastella tutkimuskohteita.

Kaupunkitutkimus
 Pohjoismaisessa taidehistorian tutkimuksessa erityisen kiinnostuksen kohteena jo pitkään ollut kaupunkitutkimus on Helsingin yliopistossa vahvasti edustettuna. Professori Henrik Lilius tarkasteli jo 1960-luvulla suomalaista puukaupunkia eurooppalaisessa kontekstissaan. Hänen seuraajansa professori Riitta Nikula on erityisesti paneutunut 1900-luvun kaupunkisuunnitteluun ja arkkitehtuuriin.