Tietoa taidehistorian oppiaineesta

Taidehistoria on oppiaine, jossa tutkitaan hyvin laaja-alaisesti visuaaliseen kulttuuriin ja rakennettuun ympäristöön liittyviä aiheita, niin historiallisina kysymyksinä kuin tämän päivän ilmiöinä. Kaikkein perinteisimpien alueiden, kuvataiteen, arkkitehtuurin ja taideteollisuuden tutkimisen ohella taidehistorioitsija pureutuu muun muassa mainonnan ja median kuvakieleen, analysoi taideinstituutioiden rakennetta, tutkii taideteorioiden muutoksia tai erittelee miljöösuojeluun liittyviä kysymyksiä. Taidemuodot myös kehittyvät jatkuvasti ja niiden väliset rajat siirtyvät, mikä asettaa tutkimukselle koko ajan uusia haasteita. Taidehistoria sovittaa metodejaan näihin muuttuviin tilanteisiin historiantutkimuksellisin, sosiologisin, psykologisin, ja esimerkiksi semioottisin ja narratologisin painotuksin.

Opetuksesta vastaa kaksi professoria, Ville Lukkarinen ja Kirsi Saarikangas, ja yliopistonlehtorit Renja Suominen-Kokkonen ja Elina Räsänen (sijainen). Dosentit, tuntiopettajat ja tutkijat osallistuvat opetukseen ja ohjaukseen omilla erityisaloillaan.

Opinnoissa on runsaasti erityisiä harjoituskursseja, joissa tiedon hankinta ja tuottaminen pyritään kytkemään kiinteästi toisiinsa. Opetukseen sisältyy myös opintoretkiä, jotka suuntautuvat sekä kotimaahan että ulkomaille. Vieraiden kielten taito on pääaineopiskelijoille tärkeää: englannin ja ruotsin ohella tarpeellisimpia kieliä ovat saksa, italia ja ranska.
Taidehistoriaa opiskelee Helsingin yliopistossa noin 250 maisterintutkintoa suorittavaa opiskelijaa.

Tohtoriopiskelijoita on noin 60. Vuosittain valmistuu lähes 20 maisteria ja yhdestä neljään tohtoria. Uusia opiskelijoita otetaan pääsykokeella vuosittain 14.

Päärakennuksella oppiaineen yhteydessä sijaitsee kuvakeskus, joka on toistaiseksi suljettu. Taidehistorian oppiaineen alaisuudessa toimii myös piirustuslaitos.

Taidehistorian opinnot antavat tietoja ja taitoja hyvin monilla aloilla työskentelemiseen. Perinteisesti keskeisiä taidehistorioitsijoiden työpaikkoja yliopistojen ohella ovat museotoimi, rakennussuojelu ja tiedonvälitys. Työtehtäviä tarjoutuu myös taidegallerioista ja erilaisista taide- ja taiteilijajärjestöistä. Kunnat, virastot ja museot käyttävät usein taidehistoriallisen koulutuksen saaneita henkilöitä erilaisten selvitysten laatimiseen. Taidehistoriallinen tietämys on tarpeen hyvin monenlaisissa asiantuntijatehtävissä: kuvataideinstituution ohella rakennus- ja ympäristönsuojelussa, tiedonvälityksessä sekä erilaisissa suunnittelutehtävissä. Taidehistorioitsijat ovat myös kysyttyjä luennoitsijoita ja opettajia esimerkiksi Avoimessa yliopistossa ja työväenopistoissa.

>> Tutustu myös taidehistorian historiaan