__________________________

Flamma

__________________________

Flamma

__________________________

Twitter

@NorsuLaitos

facebook

Kotimainen kirjallisuus

facebook

Nordica

facebook

Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit

facebook

Suomen kieli

facebook

Suomen kieli ja kulttuuri

 

__________________________

 

Väitöstilaisuus 13.11.2015
Irene Wichmann, suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit

Irene Wichmann

Unkarin kirjallisuus 1800-luvun Suomessa Petőfin ja Jókain teosten valossa. Ikkuna suomentamisen varhaisvaiheisiin

Suomalais-unkarilaisilla suhteilla on pitkät perinteet. Kansallisuusaatteen hengessä nähtiin kontaktien luominen kielisukulaisiin 1800-luvun puolivälistä lähtien tärkeänä, ja tähän liittyi myös kirjallisuuden kääntäminen.

Väitöskirjassaan Unkarin kirjallisuus 1800-luvun Suomessa Petőfin ja Jókain teosten valossa. Ikkuna suomentamisen varhaisvaiheisiin Irene Wichmann tutkii unkarilaisen kirjallisuuden suomalaisia käännöksiä ja niiden syntyhistoriaa aikana, jolloin vieraskielisen kirjallisuuden suomentaminen oli alkuvaiheessaan. Käännöksillä oli tärkeä merkitys suomenkielisen kulttuurin kehittämisessä, ja kirjallisuutta haluttiin rikastuttaa niiden avulla. Kielitaitoisista kääntäjistä oli kuitenkin pulaa, ja suomennokset syntyivät usein ruotsinnosten tai saksannosten pohjalta.

Wichmannin väitöskirja pyrkii täydentämään suomennoshistorian varhaisvaiheessa, ns. suomen kirjallisuuden käännöskaudella syntyneiden käännösten tutkimusta yhdellä esimerkillä, unkarilaisella kirjallisuudella. Wichmannin päähuomio keskittyy kahteen aikakauden merkittävään unkarilaiskirjailijaan, runoilija Sándor Petőfiin ja proosakirjailija Mór Jókaihin, heidän teostensa suomalaisiin käännöksiin, niiden kääntäjiin ja käännösten vastaanottoon, jota lähestytään ns. paratekstien, kuten esipuheiden ja lehtikirjoitusten kautta. Wichmann arkastelee myös kahden keskeisen suomentajan, Antti Jalavan ja Niilo E. Wainion toimintaa.

Unkari oli Suomessa sikäli erikoisasemassa, että suomennoksia syntyi monen muun maan kirjallisuuteen verrattuna runsaasti, ja unkarista alettiin kääntää jo varhain. Tutkimuksesta käy ilmi, että Unkarin-kääntäjät suomensivat yleensä suoraan alkukielestä, ilman ruotsin tai saksan apua. Kääntäjät, joiden toimintaa siivitti fennomaaninen aate, ottivat näet tehtäväkseen opiskella unkaria, mikä heijastui myös käännösten laatuun. Merkittävä vaikutus oli suomen ja unkarin välisellä kielisukulaisuudella, joka oli leviämässä yleiseen tietoisuuteen. Käännökset saivat Irene Wichmannin tutkimuksen perusteella yleisesti ottaen hyvin myönteisen vastaanoton, mikä tukee aikaisempia käsityksiä.

Menneen ajan kääntäjän toimintaa on usein hankala tutkia, sillä kaikki eivät ole jättäneet jälkeensä kirjallisia dokumentteja. Antti Jalavan kohdalla aineistoa on hyvin tarjolla Viljo Tervosen julkaiseman Jalavan ja unkarilaisten välisen kirjeenvaihdon muodossa. Kirjeissään monitoiminen suomalaisuusmies ja Unkarin tuntija Jalava valottaa mm. juuri kääntäjän työhönsä liittyviä kysymyksiä; niiden avulla pääsee tutustumaan tuon aikakauden suomentajan kohtaamiin pulmiin ja niiden ratkaisuihin, joilla on monia yhtymäkohtia nykypäivänkin kääntäjien toimintaan.

 

FM Irene Wichmann väittelee 13.11.2015 kello 12 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta "Unkarin kirjallisuus 1800-luvun Suomessa Petőfin ja Jókain teosten valossa - Ikkuna suomentamisen varhaisvaiheisiin". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Kielikeskuksen juhlasali (310), Fabianinkatu 26. Vastaväittäjänä on professori Outi Paloposki, Turun yliopisto, ja kustoksena on professori Riho Grünthal.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Helda -palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot:
Irene Wichmann
irene.wichmann(a)helsinki.fi