__________________________

Flamma

__________________________

Flamma

__________________________

Twitter

@NorsuLaitos

facebook

Kotimainen kirjallisuus

facebook

Nordica

facebook

Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit

facebook

Suomen kieli

facebook

Suomen kieli ja kulttuuri

 

__________________________

 

Väitöstilaisuus 8.5.2015
Katri Kivilaakso, kotimainen kirjallisuus

Katri Kivilaakso

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjailijasta mieskirjailijaksi, naiskirjailijaksi takaisin

Helmikuussa 1985 kirjailija Pirkko Saisio osallistui Turun yliopistossa järjestettyyn Naiskirjallisuus tutkimuskohteeksi. Nainen kirjallisuuden tekijänä ja tulkkina -seminaariin. Seminaarissa pohdittiin naiskirjailijoiden ja naisten kirjoittaman kirjallisuuden asemaa ja merkitystä kotimaisen kirjallisuuden kentällä ja kaanonissa.

Esillä oli ajankohdan kirjallisuuskeskustelussa ja naistutkimuksessa keskeisiä aiheita, kuten miesten ja naisten erilaiset mahdollisuudet toimia kirjailijoina, teosten vastaanotto ja naiskirjailijoiden mahdollinen kyky kuvata naisten kokemuksia ja elämää mieskirjailijaa autenttisemmin. Seminaarissa kysyttiin myös, onko kirjoittajan sukupuoli ylipäätään luettavissa tekstistä.

Pirkko Saisio piti seminaarissa puheenvuoron otsikolla Minä – kirjailija – naiskirjailija. Kirjailija esitti puheenvuorossaan monenlaisia näkemyksiä ja asettui useaan otteeseen myös kyseenalaistamaan ja provosoimaan keskustelua naiskirjallisuudesta. Pian seminaarin jälkeen Saisio julkaisi ensimmäisen teoksensa Jukka Larssonina, miehiä kuvaavana mieskirjailijana.

Tutkimukseni käsittelee kuutta Pirkko Saision perättäistä, mutta kolmella eri nimellä julkaistua proosateosta. Ensimmäinen niistä on Saision omalla nimellään julkaisema Kainin tytär (1984), jota seurasivat pseudonyymi Jukka Larssonin romaanit Kiusaaja (1986), Viettelijä (1987) ja Kantaja (1991) (julkaistu myös Kärsimystrilogia-nimisenä yhteispainoksena 1993) sekä Eva Weinin kaksi romaania Puolimaailman nainen (1990) ja Kulkue (1992) (julkaistu myös yhteispainoksena vuonna 2010).


Eivät hänen romaaninsa näistä tempuista parane?

Sekä Saision puheenvuoro Naiskirjallisuus tutkimuskohteeksi -seminaarissa että hänen myöhemmät esseensä osoittavat, että kirjailija oli tietoinen 1980-luvun kirjallisuuskeskustelusta ja aktiivisesti pohti siinä esitettyjä väitteitä. Saisio käsitteli teoksissaan, erityisesti Jukka Larssonina ja Eva Weinina, tietoisesti ja monella tasolla sukupuolen problematiikkaa. Nämä teokset muodostavat oman kiinnostavan kokonaisuutensa Saision proosatuotannossa – ei kolmen eri kirjailijanimen käytöstä huolimatta, vaan niiden vuoksi.

Tutkimuksessani osoitan, että romaaneilla on temaattisia, intertekstuaalisia ja rakenteellisia yhteyksiä, jotka merkityksellisellä tavalla kytkeytyvät pseudonyymien hahmoihin ja romaanien ilmestymisajankohdan naisnäkökulmaiseen kirjallisuuskeskusteluun, jota vasten niitä tarkastelen.

Salanimien paljastuttua Pekka Tarkka (HS 20.11.1992), joka oli aikaisemmin eritellyt Paavo Haavikon motiiveja salanimen käyttöön, kuittasi Jukka Larssonin ja Eva Weinin sanomalla, että ”eivät hänen [Saision] romaaninsa näistä tempuista parane”. Tutkimuksessani väitän, että kyllä ne paranevat – tai avautuvat juuri sukupuolieron problematiikan kannalta aivan uudella tavalla ja tasolle, joka osoittaa juuri Saision salanimien ja salanimillä julkaistujen teosten ainutlaatuisuuden suomalaisessa kirjallisuudessa.


Sukupuolen poetiikkaa

Kirjailijanimestä toiseen vaihtaminen tulkitaan tässä tutkimuksessa tasapainoiluksi erilaisten positioiden välillä, Saision yritykseksi tutkia ja kommentoida sukupuolesta käytyä keskustelua binaarilogiikan ulkopuolelta tai rajalta: ei naiskirjailijana tai mieskirjailijana, vaan vähän molempina tai ei kumpanakaan. Romaaneja tarkastellaan feministisenä lesbokirjallisuutena lähtien siitä ajatuksesta, että juuri kamppailu (mies- tai) naiskirjailijuuden ylittävän kirjailijaposition luomiseksi tekee Saisiosta lesbokirjailijan.

Keskusteluun kirjallisuuden ihmiskuvauksen, kirjailijuuden sekä kirjallisuuden vastaanoton sukupuolittuneisuudesta eivät Jukka Larsson ja Eva Wein vastaa millään yksiselitteisellä tavalla. Tutkimuksessani käsitellyt keskeiset intertekstit sisältävät eksplisiittisiä tai implisiittiä kannanottoja sukupuolieroon tai sukupuolen merkitykseen, ja siten avaavat sukupuolen problematiikan tematisoitumista tutkimissani romaaneissa.

Saision, Larssonin ja Weinin romaaneja yhdistävät myös tietyt, teoksesta toiseen toistuvat, temaattisesti keskeiset rakenteelliset elementit kuten heiluriliike, upotetut kertomukset ja läpi tuotannon toistuvat motiivit. Weinina ja Larssonina Saisio loi ainutlaatuisen kirjallisen tuotannon, joka vastasi poleemisesti ilmestymisajankohtansa kirjallisuuskeskusteluun sekä koetteli tekijyyden ja teosten vastaanoton lisäksi myös "tuotannon" ja "teoksen" rajoja ja määritelmiä.

 

FM Katri Kivilaakson väitöskirja Kirjailijasta mieskirjailijaksi, naiskirjailijaksi ja takaisin. Pirkko Saision Kainin tytär sekä Jukka Larssonin ja Eva Weinin tuotannot vastauksena 1980-luvun naisnäkökulmaiseen kirjallisuuskeskusteluun tarkastetaan Helsingin yliopiston päärakennuksen salissa 5 (Fabianinkatu 33, 3. krs.) perjantaina 8.5.2015 klo 12. Vastaväittäjänä toimii professori Sanna Karkulehto, Jyväskylän yliopisto, ja kustoksena professori Pirjo Lyytikäinen.

Väitöskirja on luettavissa myös elektronisena julkaisuna E-thesis-palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot:
Katri Kivilaakso
katri.kivilaakso(a)finlit.fi