Flamma

__________________________

Flamma

__________________________

Twitter

@NorsuLaitos

facebook

Inhemsk litteratur

facebook

Nordica

facebook

Finsk-ugriska språk och kultur

facebook

Finska språket

facebook

Finska språket och kulturen

 

__________________________

 

Laitoksen tutkijat Tieteen päivillä 2013: kielitietoisuus pelastaa kielen kriisiltä
Institutionens forskare på vetenskapsdagarna: spårket kan räddas från kris genom att förstärka språkmedvetandet

Tieteen päivät pidettiin 9.1.-13.1.2013. Päivien yleisteemana oli tänä vuonna "Kriisit - uhka
ja alku". Tieteen päivillä puhuneet suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksen tutkijat painottivat puheenvuoroissaan sitä, että kielet eivät ole vaarassa niin kauan, kuin kielitietoisuutta vahvistetaan, kielellä leikitään ja monikielisyyttä arvostetaan.

Vetenskapsdagarna hölls 9.1.-13.1.2013. Dagarnas grundtema var detta år ”Kriser – hot och begynnelser”. Finska, finskugriska och nordiska institutionens forskare som uppträdde under vetenskapsdagarna underströk i sina framträdanden att spårket kan räddas från kriser genom att förstärka språkmedvetandet, leka med språket och uppskatta flerspårkighet.


Esitelmien tiivistelmät: / Föredragens sammandrag hittas här:

 

Tohtorikoulutettava Heini Lehtonen: Kuka on suomenkielinen Helsingissä?
Tiesitkö tämän -tapahtuma, Kampin kauppakeskus

Heini Lehtonen

Tohtorikoulutettava Heini Lehtonen pohti Kampin Tiesitkö tämän -tapahtuman yhteydessä järjestetyssä haastattelussaan sitä, mitä oikeastaan tarkoittaa olla "suomenkielinen" tai ylipäätään jonkin kielen puhuja; kenelle kielet kuuluvat ja millaisin kriteerein. Yhä useampi helsinkiläinen on monikielinen ja puhuu suomen lisäksi yhtä tai useampaa muuta kieltä arjessaan jatkuvasti. Kieli voi tulla itselle tärkeäksi ja siinä voi kehittyä taitavaksi, vaikka ei syntyisi perheeseen, jossa kyseistä kieltä puhutaan. Heini Lehtosen monietnisestä koulusta keräämässä tutkimusaineistossa oppilaat hyödyntävät kullakin hetkellä käytettävissä olevia kieliresursseja niin, että näennäisen selkeät käsitteet "suomenkielisyys" tai "äidinkielisyys" rakentuvat nuorten vuorovaikutuksessa aina uudelleen. Heinin aineiston nuoret myös neuvottelevat suomen kielen taidosta ja suomenkielisyydestä; määrittelyt liittyvät identiteettiin. Nykykoulun eloisa ja koko ajan muuntautuva monikielinen kielimaisema opettaa koululaiset toisenlaiseen kielitietoisuuteen, kuin aiemmin yksikielisissä yhteisöissä kasvaneet.

Monikielisestä koulusta puhutaan myös 28.1. yliopiston alumniviikkojen yhteydeyssä; ks.
tarkemmat tiedot: http://blogs.helsinki.fi/wdc-2012/alumniviikot/.

Yhteystiedot:
Heini Lehtonen
heini.lehtonen(a)helsinki.fi
(09) 191 23285

Dosentti Tiina Onikki-Rantajääskö: Tieteen kansallinen termipankki

Tiina Onikki-Rantajääskö

Kielitietoisuuden merkitystä korosti myös tuore suomen kielen professori Tiina Onikki-Rantajääskö. Tiina esitteli viime vuonna internetissä avattua Tieteen kansallista termipankkia (ks. www.tieteentermipankki.fi) ja valotti niitä tieteen kielen kriisejä, joihin Tieteen termipankki osaltaan tarjoaa rakentavaa ratkaisua. Tiede kuuluu kansainvälisiin aloihin, joilla englannin kieli valtaa alaa niin julkaisuissa kuin opetuksessakin. Erilaiset tilastotiedot viime vuosilta osoittavat, että suomenkielinen julkaiseminen painottuu yhä enemmän yleistajuiseen julkaisemiseen ja alkuperäistutkimuksen julkaiseminen suomeksi vähenee – useilla luonnontieteen ja tekniikan aloilla suomeksi julkaiseminen on jo marginaalista.

Miksi sitten on tärkeää, että suomen kieli kehittyy ja säilyy elinvoimaisena tieteen kielenä? Tieteen kieli säteilee yhteiskunnalliseen keskusteluun, päätöksentekoon ja koulutusjärjestelmän kaikille asteille. Oikeus käyttää äidinkieltä ja saada sillä tietoa on tasavertaisen yhteiskunnan edellytys. Termit eli erikoisalojen erikoissanasto ovat tieteellisen kielen kehityksen ytimessä: innovaatiot ilmenevät myös uusien termien kehittämisenä. Tieteen kieli kehittyy jatkuvasti. Siksi tarvitaan koko tiedeyhteisön aktiivista termityötä ja käännösvastineiden ajantasaistamista. Tieteen termipankki tarjoaa kaikille avoimen MediaWiki-alustan, jossa eri tieteenalojen asiantuntijat voivat kootusti päivittää alansa termejä. Samalla alustalla käydään monitieteistä keskustelua käsitteenmuodostuksesta, mistä on hyötyä tieteelle ja iloa myös opiskelijoille, opettajille, kääntäjille, toimittajille ja kenelle tahansa tieteestä kiinnostuneelle.

Yhteystiedot:
Tiina Onikki-Rantajääskö
tiina.onikki(a)helsinki.fi
(09) 191 22771

 

Saamen kielen ja kulttuurin lehtori Irja Seurujärvi-Kari: Saamelaisten paluu äidinkieleensä

Irja Seurujärvi-Kari

Saamen kielen ja kulttuurin lehtorin Irja Seurujärvi-Kari kertoi puheenvuorossaan menestystarinan saamen kielen revitalisaatiosta. Kielitietoisuudella oli tässäkin tarinassa keskeinen rooli.

Viimeisten vuosisatojen aikana satoja kieliä on kadonnut ja monia kulttuureja tuhoutunut. Viime vuosisadan puolivälistä lähtien monia vähemmistö- ja alkuperäiskansojen kulttuureja ja kieliä on kuitenkin myös pyritty elvyttämään voimakkaalla järjestäytymisellä ja tietoisella kielenelvytystoiminnalla. Esimerkkinä tästä ovat saamelaiset ja saamen kieli, joka vielä 1800-luvun lopulla oli uhanalainen. Saamelaisliikkeen 1900-luvun revitalisaatiohanketta voidaan Irja Seurujärvi-Karin mielestä pitää menestystarinana.

Saamelaisten 1900-luvun puolivälissä alkanut identiteetin rakentamisprosessi on liittynyt kansallisvaltioiden syntyyn ja niiden rajojen luomiseen. Prosessista muodostui hegemoninen ja lingvistinen taistelu. Saamelaisten ja niiden saamelaisjärjestöjen kulttuurin ja identiteetin uudelleenrakentamisessa oli ensimmäisenä tehtävänä purkaa assimilaation synnyttämä lingvististä epätasa-arvoisuutta ruokkiva mielikuva, jonka mukaan vähemmistökieli on vähäarvoinen ja primitiivinen moderniin yhteiskuntaan sopimaton kieli. Saamelaiset alkoivat kaikin tavoin kiinnostua juuristaan. Heissä syttyi voimakas inhimillinen tarve saada takaisin jotain sellaista, joka oli heiltä aikanaan kadonnut. Kielestä tuli keskeinen väline sekä kieltä puhuvan yksilön identiteetin että saamelaisten kansakunnan rakentamiseen. Irja Seurujärvi-Karin mukaan saamen kielten käyttö sekä näkyvyys lisääntyi nimenomaan kirjakielen luomisen ansiosta (pohjoissaamen ortografia hyväksyttiin 1978).

Nykyään kielelliset oikeudet ja kielellinen diversiteetti on hyväksytty osaksi Euroopan ja koko maailman kulttuurista rikkautta ja perintöä. Julkisen vallan tehtävänä on taata ja turvata vähemmistöön ja alkuperäiskansaan kuuluville lapsille oikeus opiskella omaa kieltään ja omalla kielellään. Silti Irja Seurujärvi-Kari näkee nykykehityksessä myös uhkia saamen kielen kehitykselle: edes lainsäädännössä tunnustettu asema ei välttämättä takaa tasa-arvoisuutta enemmistökielen kanssa käytännön kielipolitiikassa. Uhkia lisää alkuperäiskansojen kiihtyvä migraatio pois luonnollisilta ja perinteisiltä kielen puhuma-alueilta.

– Vaikka käytän termiä saamen kieli, on huomattava, että saamelaiskieliä on useita, ja saamelaiset ja saamen kielet eivät muodosta homogeenista ryhmää. Muiden saamelaiskielten kuin pohjoissaamen puhujamäärät ovat hyvin pieniä, vain muutamasta satoihin. Tästä näkökulmasta tarkastellen saamelaiskielten tilanne ja tulevaisuus on huolestuttava. Toisaalta on edelleen vahvoja kieliyhteisöjä, vaikka niiden puhujamäärä on pieni. Toisaalta taas poismuutot saamelaisalueelta erityisesti kaupunkeihin aiheuttavat jälleen kielenvaihtoa pääkieliin, Irja kiteyttää.

Yhteystiedot:
Irja Seurujärvi-Kari
irja.seurujarvi-kari(a)helsinki.fi
(09) 191 40027

 

Yliopistotutkija Liisa Raevaara: Kansalainen julkisten palvelujen käyttäjänä: asiointia ilman kriisejä?

Liisa Raevaara

Yliopistotutkija Liisa Raevaara tarkasteli puheenvuorossaan suullisia asiointeja yhtenä ratkaisuna viranomaisviestinnän ongelmiin. Kehitettäessä viranomaisten viestintää ja julkisia palveluja keskitytään kirjalliseen viestintään ja erityisesti sähköiseen asiointiin, kun taas suullinen asiointi ja sen kehittäminen jää yleensä huomiotta. Viranomaiset näyttävät pitävän suullista asiointia tehottomana ja kalliina palvelumuotona, jota tulevaisuudessa tarvitaan vain tavalla tai toisella epäpätevien kansalaisten auttamiseksi.

Muun muassa Kotuksen tutkimushankkeet, joissa on tarkastelu Kelan toimistojen ja puhelinpalvelun asiointeja, ovat kuitenkin osoittaneet, että suullinen vuorovaikutus on toimiva ja tehokas asioinnin väline. Suullisissa asioinneissa ei voida hoitaa nopeasti suurten asiakasmassojen asioita, mutta sen vastapainoksi monet asiat ja ymmärrysongelmat, joiden selvittäminen kirjallisen tai sähköisen asioinnin kautta saattaa vaatia moniakin toimenpiteitä, hoituvat keskustelussa usein välittömästi. Kun esimerkiksi Kelan asiakasneuvojat keskustelevat asiakkaan kanssa, he saavat koko ajan palautetta siitä, mikä asiakkaalle on uutta ja mikä tuttua tietoa, onko hänellä ymmärrysongelmia, vastustaako hän ohjeita vai sitoutuuko niiden noudattamiseen. Siten neuvojan on mahdollista mukauttaa omaa toimintaansa asiakkaan toimintaan. Neuvoja voi myös koko ajan tarkistaa omaa ymmärrystään asiakkaan tilanteesta, pyytää tarvittaessa lisätietoa sekä tarjota asiakkaalle juuri hänen tarpeisiinsa ja tilanteeseensa räätälöityä tietoa ja palveluja.

Julkisten palvelujen kehittämisessä onkin Liisa Raevaaran mukaan pohdittava myös erilaisten palvelumuotojen työnjakoa. Monet asiat on tarkoituksenmukaista hoitaa esimerkiksi sähköisen asioinnin avulla. Mutta toisaalta monet asiat ovat niin monimutkaisia, että niiden hoitaminen kirjallisesti tai sähköisesti aiheuttaa usein ymmärrysongelmia, lisätietojen ja -selvitysten pyytämistä, tarvetta varmistaa asioita ja myös hakemusten tekoa ja käsittelyä tilanteissa, joissa etuuden saamiseen ei ole edellytyksiä – siis paljon työtä paitsi asiakkaille myös viranomaisille.

– Koska suullisissa asioinneissa viranomaiset ja kansalaiset keskustelevat toistensa kanssa, suulliset asioinnit edesauttavat myös sitä, että viranomaisilla ja kansalaisilla säilyy jatkossakin yhteinen kieli, Liisa Raevaara painottaa.

Yhteystiedot:
Liisa Raevaava
liisa.raevaara(a)helsinki.fi
(09) 191 22707

 

Yliopistotutkija Liisa Raevaara: Onko perinteisen slangin korvannut globalisoitunut nuorisokieli?
Tiesitkö tämän -tapahtuma, Kampin kauppakeskus

Liisa Raevaara osallistui Tieteen päivillä myös Kampin Tiesitkö tämän -tapahtumaan. Hän pohti sitä, onko perinteisen slangin korvannut globalisoitunut nuorisokieli.

Stadin slangi syntyi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Helsingin kaksikielisissä työläiskortteleissa. Vanha slangi oli suomen- ja ruotsinkieliseen työläisväestöön kuuluvien poikien ja nuorten miesten yhteinen sekakieli, ja ruotsi onkin vaikuttanut monella tavalla slangin äännerakenteeseen ja sanastoon. 1950-luvulla Helsinkiin alkoi levitä pääasiassa Amerikasta uusi nuorisokulttuuri, mikä merkitsi selvää muutosta myös nuorison kielenkäytössä. Slangista tuli nuorten yleisesti käyttämä koululaiskieli, jonka sanasto ja äänneasu alkoivat yhtäältä suomalaistua ja toisaalta saada vaikutteita englannista.

Helsinkiläiset nykynuoret puhuvat tietysti eri tavoin kuin nuoret slangin syntyaikoina. Kieli muuttuu väistämättä maailman ja kielenkäyttäjien mukana. Nuorten kielenkäyttöön vaikuttavat edelleen oma ystäväpiiri ja asuinaue, mutta sen lisäksi kielenkäyttöön poimitaan aineksia monista sellaisistakin lähteistä, jotka eivät ole sidottuja tiettyyn paikkaan tai nuorisoryhmään.

– Vaikutteita, ilmauksia ja sanoja saadaan erilaisista nuorisokulttuureista, harrastuksista, musiikista, elokuvista, sosiaalisesta mediasta jne. – siis lähteistä, jotka ovat tarjolla, tuttuja ja merkityksellisiä nuorille eri puolilla Suomea ja maailmaa, luettelee Liisa Raevaava.

Siitä huolimatta, että helsinkiläisnuorten kielessä on globaaleja piirteitä, siinä on säilynyt jälkiä myös vanhasta Stadin slangista. Liisa antaa esimerkkejä:

– Yhä käytetään monia sellaisia sanoja kuin esimerkiksi rööki, broidi, skutsi, safka, mesta, lande tai vaikkapa vituttaa, jotka ovat olleet käytössä jo 1900-luvun alussa. Lisäksi uusissakin sanoissa suositaan sellaisia äänteitä, jotka olivat tyypillisiä jo vanhassa slangissa. Esimerkiksi meikäläinen-sanan slangivastine meitsi, jossa on Stadin slangille ominainen ts-äänne, on Helsingin seudulla yleisesti käytössä, kun taas muualla Suomessa meikä on tavallisempi.

Yhteystiedot:
Liisa Raevaava
liisa.raevaara(a)helsinki.fi
(09) 191 22707

 

Tutkijatohtori Marjo Savijärvi: Miten lapset oppivat kieltä kielikylpypäiväkodissa
Tiesitkö tämän -tapahtuma, Kampin kauppakeskus

Marjo Savijärvi

Tutkijatohtori Marjo Savijärvi kertoi Kampin Tiesitkö tämän -tapahtumassa   tutkimuksestaan (Savijärvi 2011), jossa hän selvitti, miten  suomenkielinen lapsiryhmä oppii ruotsia
kielikylpypäiväkodin  arkitilanteissa. Marjo Savijärven tutkima lapsiryhmä osallistuu niin
sanottuun  kanadalaiseen kielikylpyyn. Se on systemaattinen ja  oppimistuloksiltaan
tarkoin tutkittu opetusmenetelmä, joka on  suunnattu paikallista enemmistökieltä
puhuville lapsille.  Kielikylpykielenä taas on paikallinen vähemmistökieli. Marjo pyrki 
tutkimuksessaan selvittämään, millaisena toisen kielen oppiminen  näyttäytyy erityisesti
kieltä oppivien lasten näkökulmasta.

Kielikylpypäiväkodin oppimistilanteille on luonteenomaista, että  toinen kieli kytkeytyy
kokemuksiin, jotka eivät ole ensisijaisesti  kielellisiä. Opettajat tuovat ruotsin
kieltä vuorovaikutukseen  sanallistamalla yhteistä toimintaa, jota lapset pystyvät
alusta asti  tulkitsemaan yhteisen tiedon ja muun muassa visuaalisten  tulkintavihjeiden
perusteella. Toinen kieli kytkeytyy siis  vuorovaikutukseen, joka on alusta asti
pitkälti ymmärrettävää muin  kuin kielellisin perustein. Yhteisten kokemusten karttuessa
lapset  alkavat vähitellen itse käyttää ruotsia. Ymmärtämisen kehittyminen  ilmenee
siten, että lapset alkavat sitoa vuorojaan opettajan vuoroihin  ja tulkita sitä, mitä
opettaja sanoo. He alkavat myös ilmaista, mitä  eivät ymmärrä. Toisen kielen puhuminen
alkaa kielenaineksia  kierrättämällä. Lapset poimivat opettajan puheesta ruotsinkielisiä
ilmauksia ja käyttävät niitä omissa puheenvuoroissaan. Alkuvaiheessa  ruotsinkieliset
ilmaukset poimitaan sellaisenaan ja ne kytketään  muilta osin suomenkielisiin vuoroihin.
Kielitaidon karttuessa lapset  kierrättävät myös kieliopillisia rakenteita ja muokkaavat
kierrättämiään kielenaineksia joustavasti omien ilmaisutarpeittensa  mukaisesti.

Yhteystiedot:
Marjo Savijärvi
marjo.savijarvi(a)helsinki.fi
050-3199332



Pedagoginen yliopistonlehtori Johanna Vaattovaara: Myyttejä ja faktoja puhekielestä
Tiesitkö tämän -tapahtuma, Kampin kauppakeskus

Johanna Vaattovaara

Laitoksen alumni, nykyisin Kielikeskuksen pedagoginen yliopistonlehtori Johanna Vaattovaara purki Kampin Tiesitkö tämän -tapahtumassa myyttejä ja faktoja puhekielestä.

- Vaikka kieliyhteisö itse on kielen sosiaalisten merkitysten haistamisessa paras asiantuntija, joihinkin kielenilmiöihin liittyvät käsitykset ovat saaneet myytin aseman –  vakiintuneet ajattelussamme niin, etteivät käsitykset romutu, vaikka totuus olisi tarua monimuotoisempi.

Johanna Vaattovaara kertoi Helsingin suomea -hankkeessa saaduista tutkimustuloksista valottaen, miksi olemme kasvaneet käsitykseen ”helsinkiläisestä ässästä”, vaikka sellaista ei oikeastaan ole olemassakaan.

- Etinen /s/-ääntämys alkaa kansainvälisen tutkimuksenkin valossa helposti kantaa sosiaalisia merkityksiä. Näin on käynyt myös meillä, ja tämä näyttäisi palautuvan muun muassa 1950-luvun puheoppaissa paheksuttuun  ”diivaässään” ja Laila Kinnusesta lähtien kotiutuneeseen iskelmätähtiässä-diskurssiin, Mia Halosen kanssa stadiässä-myytin taustoja tutkiva Vaattovaara sanoo.

Toinen myyttistynyt ilmiö on käsitys lausumanloppuisesta intonaatiosta nimenomaan kaupunkilaisten teinityttöjen piirteenä. Heurekassa toteutettu koeasetelma vahvisti, että ilmiö (jonka tiedetään palvelevan vuorovaikutusta ja esintyvän muidenkin kuin teinityttöjen puheessa) pannaan merkille teinitytön mutta ei eläkeläisnaisen puheessa. Tämä johtunee ilmiön stereotypiasta nimenomaan teinipiirteenä.

Johanna Vaattovaara kertoi myös Elizabeth Petersonin kanssa tekemästään tutkimuksesta, jossa he selvittivät Pliis-sanan käyttöön ja käyttäjiin liittyviä käsityksiä ja asenteita. Vastaajista suurin osa oli Oulun ja Helsingin seudulta. Pliis näyttää vakiintuvan omaan tehtäväänsä suomen kielessä, erityisesti tuttavallisten tai anelevien pyyntöjen keinoksi.

- Tämänkin piirteen käyttö on varmaan lähtenyt kaupunkilaisten teinityttöjen parista, mutta Pliis kuuluu vastaajien näkemysten mukaan jo eri-ikäisten kieleen. Piirteen sosiaalisesta levinneisyydestä kertoo myös se, että tutkimukseen vastanneista, pääosin pari-kolmekymppisistä miehistä, noin puolet ilmoittaa käyttävänsä Pliis:iä.

Vaattovaara kertoi esityksessään myös, että vaikka kielelliset uudennokset usein leviävät pääkaupungista maakuntiin, vaikuteita liikkuu myös päinvastaiseen suuntaan – esimerkiksi ”mie” kuuluu monen helsinkiläisenkin repertuaariin joissakin tilanteissa.

Lopuksi tilaisuuden juontaja mainosti Vaattovaaran yhdessä Urpu Strellmanin kanssa toimittamaa kirjaa Tieteen yleistajuistaminen, joka julkistettiin Tieteen päivillä. Laitoksen väestä teokseen ovat kirjoittaneet  Toini Rahtu ja Kimmo Svinhufvud. Kirjan esittely löytyy Gaudeamuksen sivuilta: http://www.gaudeamus.fi/?p=7064. Kuuntele myös Johanna Vaattovaaran haastattelu: http://areena.yle.fi/radio/1744567.

Yhteystiedot:
Johanna Vaattovaara
johanna.vaattovaara(a)helsinki.fi
(09) 191 24793