Yhteystiedot

Länsi- ja eteläslaavilaiset kielet ja kulttuurit kuuluu nykykielten laitokseen.

PL 24 (Unioninkatu 40 B, 4. krs)
00014 Helsingin yliopisto

Tietoa oppiaineesta

Länsi- ja eteläslaavilaisia kieliä puhuu äidinkielenään noin 100 miljoonaa eurooppalaista Itämereltä Välimerelle ja Mustallemerelle ulottuvalla alueella. Suurin osa länsi- ja eteläslaavilaisista maista on EU:n jäsenvaltioita tai käy parhaillaan jäsenyysneuvotteluita.

Oppiaineessa voi opiskella kahta suurinta länsislaavilaista kieltä puolaa ja tšekkiä sekä eteläslaavilaisista kielistä bosniaa/kroaattia/montenegroa/serbiaa. Opintojen aloittamiseen ei vaadita edeltävää kielitaitoa. Kielen lisäksi opiskelijat tutustuvat kohdemaittensa kirjallisuuteen, historiaan ja yhteiskuntaan. Osa aine- ja syventävistä opinnoista suoritetaan kohdemaassa kesäkursseilla ja yliopistojen opiskelijavaihdossa.

Aineesta valmistuneet työskentelevät kielen asiantuntijoina (erityisesti kääntäjinä ja tulkkeina), kohdemaittensa asiantuntijoina esimerkiksi valtionhallinnon, kansainvälisten järjestöjen, matkailun ja kaupan palveluksessa sekä tutkijoina.

Länsi- ja eteläslaavilaiset kielet ja kulttuurit sopii sivuaineeksi esimerkiksi historian, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden opiskelijoille, jotka aikovat erikoistua Keski- ja Kaakkois-Euroopan asiantuntijoiksi. Se on myös venäjän, unkarin ja balttilaisten kielten opiskelijoille sopiva sivuaine.

Oppiaineen historiasta

Oppiaineen historia alkaa vuodesta 1900, jolloin Jooseppi Julius Mikkola (1866–1946) nimitettiin slaavilaisen filologian professoriksi. Slaavilainen filologia -oppiaineen alaan kuului vuodesta 1919 lähtien myös venäjä, joka sai oman professuurinsa takaisin vuonna 1946. Kansainvälisesti tunnetuin slaavilaisen filologian professori on ollut akateemikko Valentin Kiparsky (1904–1983). Oppiaineen nykyinen nimi otettiin käyttöön vuonna 2005.

Lisätietoja: Veli Kolari (1985): Suomen slavistiikan vaiheita