TERHI-MAIJA ITKONEN: SANKAREITA KUVISSA

Helsingin Yliopistolle valmistuneen pro gradu -tutkimuksen kohteena on sankarimyytin muuttuminen Unkarissa 1800-luvun aikana. Tutkimuksessa kuvataan, millaisia järjestelmiä sankariaiheisiin maalauksiin liittyvät symbolit muodostavat sekä pyritään näyttämään, miten ihmiset vuosisadan eri vaiheissa tulkitse- vat näillä järjestelmillä kohtaamista toisten ihmisten kanssa. Työssä on otettu tavoitteeksi kulttuurintulkinta, joka kohdistaa huomionsa siihen, mitä instituutiot, toiminnot, kuvat, tavat tai asiat merkitsevät niille, joiden elämänpiiriin ne kuuluvat.

Työ jakaantuu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa on valotettu työn taustaa, rajattu aihe ja esitelty lähdemateriaali sekä tutustuttu sankarimyytin rakenteeseen ja sisältöön. Toinen osa keskittyy 1800-luvun Unkarin kulttuuriin ja romantiikkaan. Kolmannessa osassa on analysoitu lähdemateriaalina toimineet maalaukset. Analyysin näkökulma on semioottinen ja edustaa lähinnä narratiivasta suuntausta painottuen Tarton-Moskovan koulukunnan kulttuurisemiotiikkaan. Kohde on määritelty kahden tekijän kautta: tekstin sisäisen ja ulkoisen materiaalin suhteen.

Ensin on suoritettu strukturaalinen analyysi, joka keskittyy merkityksen hakemiseen työn rakenteesta. Tavoitteena on ollut löytää kustakin työstä tämän avulla ns. dominantti, joka tiivistettynä ilmaisee työn tarkoituksen. Rakenneanalyysin jälkeen on tekstin ulkoisena analyysinä tarkasteltu työtä osana sen luoneen taiteilijan tuotantoa sekä osana 1800-luvun Unkarin kulttuuria. Erikseen on tarkasteltu kyseessä olevan sankarin matkaa. Työn neljännessä osassa on koottu yhteen tutkittu aineisto ja tehty johtopäätökset.

Tutkimuksen viitekehyksen perusteella historiallisia tapahtumia on pidetty niitä yleisemmän ideologisen tason ilmauksina. Sankarimyytin muuttumisen on osana laajempaa kontekstia katsottu liittyvän 1800- luvun arkielämän julkisen maailman muutokseen. Tällöin ilmaukseksi on tulkittu vuoden 1848 vallankumous, tarkoitteeksi historiallisen kehityksen pysäyttämättömyys ja merkiksi muuttuva sankarimyytti. Symbolien merkityksen on todettu muovautuvan sen perusteella, mihin yleisempään järjestelmään ne viittaavat.

1800-luvun sankareista monet olivat alun perin traditionaalisia sankareita, jotka olivat eläneet legendoissa ja suullisessa perinteessä. Traditionaalisessa yhteisössä sankareita kunnioitettiin kollektiivisesti ja he ilmensivät ryhmän kollektiivista identiteettiä toimien ryhmän superselfeinä. Modernissa yhteiskunnassa heidän roolinsa kytkeytyi kuitenkin voimakkaasti imaginaarisen järjestelmän muuttamiseen. Yhteiskunnallisen muutosvaiheen sankareilla oli näin sekä traditionaalisen että modernin sankarin tuntomerkkejä. Tarkasteltavan jakson kuluessa modernin sankarin rooli vahvistui ja kansallisten sankareitten merkitys heikkeni.