RegFin-mallit
Mitä on yleisen tasapainon analyysi?
Yleinen vai osittainen lähestymistapa
 |
Kansantaloustieteessä käytiin 1800-luvulla metodologista keskustelua siitä, miten kansantaloutta pitäisi analysoida. Sveitsiläinen Léon Walras (1834-1910) edusti suuntausta, jota hän kutsui yleisen tasapainon analyysiksi. Hänen mukaansa kansantalouden kokonaisuus ja kaikki siinä olevat riippuvuussuhteet ovat tärkeitä, eikä yhtäkään niistä sovi jättää pois analyysistä. Walrasin mukaan kansantaloudessa "kaikki vaikuttaa kaikkeen" ja ainut oikea tapa analysoida sitä on tarkastella kansantaloutta eheänä kokonaisuutena yleisen tasapainon analyysin keinoin. |
 |
Englantilainen Alfred Marshall (1842-1924) kritisoi Walrasia ja väitti, että yleisen tasapainon lähestymistapa on käytännössä mahdoton sen vaatiman suuren tietomäärän takia. Marshallin mukaan riittää, kun kiinnostuksen kohteena oleva kansantalouden osa eristetään muusta kansantaloudesta ja analysoidaan vain sitä metodologialla, jota hän kutsui osoittaisen tasapainon analyysiksi. Perusteluksi Marshall kehitti ns. ceteris paribus -ehdon, joka tarkoittaa "muiden tekijöiden pysyessä muuttumattomina". Kansantalouden kokonaisuudesta erotettua osaa voidaan analysoida erillisenä, koska ceteris paribus -oletus on voimassa. |
Makro- ja panos-tuotos-mallit
Marshallilainen kansantaloustiede valtasi alaa mikrotaloustieteessä, ja aina 1950-luvulle saakka kansantalouden empiirinen tutkimus oli pääasiassa osittaisen tasapainon analyysiä. John Maynard Keynes (1883-1946) esitti makrotalousteoreettiset teesinsä 1930-luvun lopulla. Aktiivisen finanssipolitiikan periaate sai poliittista kannatusta ja vähitellen muodostui Kansantalouden tilinpito käsitteineen ja tilastoineen.
Tilastotieteen kehitys linkittyy metodologiseen keskusteluun ekonometrian kautta. Ensimmäi-set yritykset kuvata kansantaloustieteen kokonaisuutta ekonometristen makromallien avulla syntyivät 1960-luvulta lähtien. Makromallit jäivät usein suppeiksi eikä niitä voida edelleen-kään pitää riittävän tarkkoina kansantalouden kuvaajina.
Toinen tutkimussuuntaus, jossa on yleisen tasapainon analyysin piirteitä, on panos-tuotos-malleja koskeva tutkimus. Näissä malleissa on oleellista kansantalouden tuotannollisten toimialojen välisten panos-tuotos-suhteiden tilastoiminen. Panos-tuotos-mallien avulla voidaan mm. suorittaa numeerisia laskelmia tietyn toimialan tuotannon muutosten välittömistä ja välillisistä työllisyysvaikutuksista. Toimialoittaiset panos-tuotos-taulut ovat tärkeitä varsinaiselle yleisen tasapainon analyysille, sillä YTP-mallien aineistopohjana toimivat sosiaalitilinpitomatriisit yleensä perustuvat panos-tuotos-tauluissa olevaan tilastoaineistoon.
Numeeriset menetelmät ja ohjelmistot
Numeeristen laskettavien yleisen tasapainon simulointimallien rakentaminen alkoi laajemmin vasta 1970-luvulta lähtien. Amerikkalaisia pioneereja ovat mm. John Shoven ja John Whal-ley. Syynä myöhäiseen liikkeellelähtöön oli se, että esimerkiksi laajojen mallien numeerises-sa ratkaisussa käytettävät algoritmit kehittyivät hitaasti soveltavan matematiikan tutkimusalalla.
Aluksi YTP-mallit ohjelmoitiin kukin erikseen. 1980-luvulta lähtien tutkijoiden käytössä on ollut tietokoneohjelmia, joiden avulla mallien rakentaminen on helpompaa. Amerikkalaista kehitystyötä edustaa GAMS/MPSGE-ohjelmisto ja australialaista kehitystyötä GEMPACK-ohjelmisto, ks. linkit.
YTP-malleja on käytetty monissa sovelluksissa, joita ovat mm. ulkomaankaupan ehtojen ja verotuksessa tapahtuvien muutosten makro-, allokaatio-, työllisyys- ja hyvinvointivaikutusten laskeminen. Myös mm. energian tuotannon vaihtoehtojen ympäristövaikutuksia, aluepolitiikan muutoksia ja suurten infrastruktuurihankkeiden vaikutuksia on tutkittu YTP-malleilla.
Useimmille kehittyneille maille on rakennettu YTP-malli. Viime vuosina useille kehitysmaille on rakennettu oma malli, jolla on tutkittu esimerkiksi Kiinan WTO-jäsenyyden vaikutuksia. Eräs viimeaikainen kehityspiirre on se, että tutkijat ovat alkaneet rakentaa myös alueellisia YTP-malleja.
Numeerinen laskettava yleisen tasapainon analyysi tarjoaa merkittävän lisän kansan- ja alue-taloustieteilijän työkalulaatikkoon.