Vokaalikarttoja

Englannin vokaalit (monoftongit).

Deterding, David (1997) The formants of monophthong vowels in Standard Southern British English pronunciation. Journal of the International Phonetic Association 27, 47-55.

Amerikanenglannin vokaalit

Numeerinen aineisto:
G. E. Peterson & H.L.Barney (1952) Control methods used in a study of the vowels. Journal of the Acoustical Society of America, 24, 175-184.

Ranskan oraalivokaalit.

Azami, Z. (1992) Inversion acoustico-articulatoire par algorithmes génétiques. Rapport d'activités de L'institut de Phonétique n:o 28, Universite Libre de Bruxelles.

Italian vokaalit

Saksan vokaalit (monoftongit).

Iivonen, Antti (1987) Zur regionalen Variation der betonten Vokale im gehobenen Deutsch. Leena Kahlas-Tarkka (toim.), Neophilologica Fennica. Neuphilologischer Verein 100 Jahre. Mémoires de la Société Néophilologique de Helsinki XLV, 87-119.

Saksan pääpainolliset vokaalit

Wieninsaksan pääpainolliset vokaalit

Wieninsaksan vokaalit kolmen naispuhujan keskiarvojen mukaan. Suppean sarjan pitkät /i:, y:, u:/ ja lyhyet /i, y, u/ eivät laadullisesti eroa toisistaan muutoin kuin lyhyiden lievän sentraalistumisen suhteen. Sen sijaan välivokaalien sarjan pitkät /e:, ø:, o:/ eroavat huomattavasti lyhyestä sarjasta. Lyhyet on siksi syytä merkitä suurempaa väljyyttä ilmaisevilla IPA-merkeillä. Sanojen "Ehre" ja "Ähre" pitkän vokaalin puhujat ovat keskimäärin ääntäneet lähes samanlaisina. Lyhyen ja pitkän /a/-vokaalin laatu on puhujilla sama.

Numeerinen aineisto:
Antti Iivonen (1987) Monophthonge des gehobenen Wienerdeutsch. Folia linguistica (Acta Societatis Linguisticae Europaeae) XXI (1-3), 293-336.

Ruotsinruotsin vokaalit

Ruotsinruotsin pitkitetyt vokaalit 24 miespuhujan keskiarvojen perusteella. F1/F2-kartta ei erottele riittävästi vokaaleja /i:/ ja /y:/. Siksi formantti F2:n yläpuolinen spektri on myös merkittävä. Suomenruotsiin verraten vokaali avainsanoissa "Rut" ja "ute" on huomattavasti etisempi. Ruotsinruotsin pitkä /a:/ ("hat") on suomenruotsiin verraten hyvin takainen (ja esitetään usein myös pyöreyttä ilmaisevalla symbolilla, joten se lähenee /o:/ vokaalia; vrt. "tala"/"tåla").

Numeerinen aineisto:
Gunnar Fant (1973) Speech Sounds and Features. Cambridge, Mass./London: M.I.T. Press.

Suomenruotsin lyhyet vokaalit

Suomenruotsin lyhyet vokaalit neljän miespuhujan keskiarvojen perusteella. Taustana pitkien vokaalien sijainnit (mustat ympyrät). Vokaalilaaduissa voidaan havaita sentraalistumista pitkiin verrattuina. Suppeassa sarjassa ("hitta", "hylla", "hund", "hosta") sentraalistuminen on lievää. Välisarjassa lyhyiden väljentyminen (= F1 on korkeampi) on huomattava ja siksi lyhyet välivokaalit on perusteltua ilmaista suurempaa väljyyttä ilmaisevilla IPA-symboleilla. /r/-konsonantin etinen vokaali ("dörr") on huomattavan väljä. Ks. suomenruotsin pitkät vokaalit
Ks. ruotsinruotsin pitkät vokaalit.

Numeerinen aineisto:
Mikael Reuter (1971) Vokalerna in finlandsvenskan: en instrumentell analys och ett försök till systematisering enligt särdrag. Festskrift till Olav Ahlbeck 28.3.1971, 240-249.

Suomenruotsin pitkät vokaalit

Ks. suomenruotsin lyhyet vokaalit
Ks. ruotsinruotsin pitkät vokaalit.

Numeerinen aineisto:
Mikael Reuter (1971) Vokalerna in finlandsvenskan: en instrumentell analys och ett försök till systematisering enligt särdrag. Festskrift till Olav Ahlbeck 28.3.1971, 240-249.

Suomen kielen pääpainolliset vokaalit