Suomen fonetiikkaa: Vokaalien akustinen laatu
Suomen fonetiikkaa / Sana ja sen ��nnerakenne / Vokaalit / Vokaalien akustinen laatu

 

Vokaalien akustinen laatu

Monoftongit
Diftongit

Ääninäytteitä
Muiden kielten vokaalikarttoja

 

Monoftongien akustinen laatu

Vokaalien laadun kuvaus voi perustua artikulaatioon, akustiikkaan tai kuulovaikutelmaan. Artikulaation kuvaus ei vielä ilmaise, millaisen äänen artikulaatio tuottaa. Akustisesti vokaalia voidaan kuvata sen spektrissä ilmenevien formanttien avulla. Formanttien havaitsemista voidaan lisäksi jäljitellä eli simuloida laskennallisesti kuulon toimintaperiaatteita hyväksi käyttäen. Menetelmä on siten psykoakustinen tai tarkemmin psykofoneettinen. Merkittäviä ovat etenkin kolme ensimmäistä formanttia (F1, F2 ja F3). Formantti F4 on puhujilla varsin yksilöllinen. Formantti F3:n merkitys lisääntyy silloin kuin F2 ja F3 lähestyvät toisiaan vokaalien akustisessa spektrissä. Vokaalit voidaan esittää formanttien F1 ja F2 psykofoneettisessa formanttikartassa.

Kuva: Vokaalien oskillogrammit

Kuva: Vokaalien spektrogrammit

Kuuntele ääninäytteitä

Kuva: Suomen vokaalien formanttitaajuudet


Vokaalien (monoftongien) formanttien korkeudet

Suomen vokaalien kolmen ensimm�isen formantin (F1-F3; Hz) korkeudet viiden miespuolisen puhujan keskiarvojen perusteella (N= 756)(Wiik 1965). Pitk�t vokaalit on merkitty v�rein ja formantin korkeus ilmoitetaan; vastaavat lyhyet vokaalit on merkitty vertailun vuoksi valkoisella laatikolla. Vokaalit on j�rjestetty niiden etisyysasteen mukaan, jolloin F2:n korkeus on laskeva (paitsi /æ/:n kohdalla, mihin on vaikuttanut se, ett� edelliset vokaalit /y:/ ja /ø:/ ovat py�reit� vokaaleja, joissa py�reys on alentanut niiden F2:n korkeutta.

 

Sivun alkuun

Kuva: Painolliset monoftongit psykoakustisessa formanttikartassa

Suomen kielen painollisten monoftongien psykoakustinen formanttikartta

Suomen kielen pääpainolliset vokaalit viiden miespuhujan keskiarvojen perusteella. Lyhyet ovat lievästi sentraalistuneet pitkiin verrattuina, lyhyt /u/ huomattavammin. Välivokaalit sijoittuvat suppeiden ja väljien vokaalien keskivälille. Kansainvälinen foneettinen kirjoitus (IPA) ei tarjoa niiden ilmaisuun omia symboleita (vrt. "e", "ø", "o"; Maddieson 1984: 204). Merkintä on ratkaistu tässä kompromissilla ilmaisemalla pitkät puolisuppeiden ja lyhyet puoliväljien vokaalien merkeillä. Lyhyt ja pitkä // on merkitty takaisen vokaalin IPA-symbolilla.

Numeerinen aineisto: Wiik (1965). Pitkien vokaalien sijainti osoitettu yksitavuisilla avainsanoilla.

Vertaa muiden kielten vokaalikarttoihin! Voit myös kuunnella ääninäytteitä.

 

Sivun alkuun

 

Kuva: Painolliset ja painottomat vokaalit formanttikartalla

Lyhyet ja pitkät painolliset ja lyhyet painottomat vokaalit

Sininen = pitkät painolliset vokaalit
Valkoinen = lyhyet painolliset vokaalit
Punainen = lyhyet painottomat vokaalit

Vertaa muiden kielten vokaalikarttoihin! Voit myös kuunnella ääninäytteitä.

 

Sivun alkuun

Kuva: Vokaalien sentralisoituminen

Vokaalin lyhentymisen ja painottomuuden aiheuttama laadun heikkeneminen (sentralisoituminen) suomen vokaaleissa

Suomen vokaaleissa sentralisoituminen ilmenee painollisten lyhyiden vokaalien positioiden (valkoinen ympyrä) siirtymisenä formanttikartassa kohti keskustaa painollisiin pitkiin vokaaleihin (musta ympyrä ulkokehällä) verrattuina ja painottomien lyhyiden vokaalien (musta ympyrä sisäkehällä) siirtymisenä lisää kohti keskustaa. Kyseessä on vokaalin laadun heikkeneminen (reduktio).

 

Sivun alkuun


Diftongien akustinen laatu

Sivun alkuun

Haku:

Yhdistely: Muoto:

Lajittelu: