Suomen fonetiikkaa: Painotus

Funktionaalisesti lausuman painotus voi ensinnäkin liittyä ilmauksen informaatiorakenteeseen, jolloin taustaksi ja tunnetuksi tarkoitettu lausuman osuus (teema) jätetään vähemmän painolliseksi, kun taas uudeksi asiaksi tarkoitettu (reema) tuotetaan painollisempana.

Painotuksella voidaan asettaa kaksi puheena olevaa kohdetta toistensa kanssa vastakohdiksi tai vaihtoehdoiksi (1a-b). . Tällöin kyseessä on kontrastiivinen painotus. Toinen kohde voidaan jättää ääneen lausumatta ja olettaa se puhujan ja kuulijan yhteiseksi tiedoksi, joka kontekstin perusteella ymmärretään.

Kontrastiivinen painotus voi osua muulle kuin sanan ensi tavulle, kun erityisesti tietyt tavut kontrastoidaan keskenään (1c):

Sanajärjestyksen poikkeamalla perusjärjestykseen (default-järjestykseen) verrattuna saadaan aikaan merkityksen muutos, ja poikkeama aiheuttaa myös ilmauksen painotuksessa järjestelyjä (Välimaa-Blum 1993). Tällainen ilmiö on topikalisaatio, jossa esim. objekti tai adverbiaali siirretään lauseen alkuun ("Omenan mummo antoi.", "Ollille mummu sen antoi.") (Iivonen 1999).

Painotus voi olla myös emfaattista, joka selittyy puhujan tavoitteesta osoittaa erityisen ponnekasta asennetta vakuuttavuutta, paisuttelua; (Sadeniemi 1949: 91).

Emfaasi reaalistuu esimerkissä sanojen ensi tavuissa. Suomessa on kuitenkin myös painotustyyppi, jossa sivupaino voi saada pääpainoon verrattavan painoasteen (2b). Jos sana on kaksitavuinen, saa toinen tavu tuon lisäpainon (2c). Jos sana on yksitavuinen, siitä muodostetaan kaksitavuinen vaihtelevin keinon yksitavuisen sanan muotoa kopioimalla ja painotetaan molempia tavuja (2d).

Eri sanaluokkien tunnusmerkitön (default) painotus eroaa: substantiivit, adjektiivit ja numeraalit ovat painollisempia kuin verbit, ja vähiten painollisia ovat funktiosanat (vrt. Sadeniemi 1949: 83).

Fonologinen tarkastelu etsii painotusilmiöiden konventionaalista asemaa kielen prosodisissa muotorakenteissa, toistuvuutta, tunnistettavuutta ja säännönmukaisuutta. Vastaavalla tavalla kuin segmentaalifonologia prosodinen fonologia pyrkii löytämään kategoriaalisia (luokiteltavia), diskreettejä (toisista erottuvia) prosodisia yksiköitä.

Foneettinen tutkimus osoittaa, miten painotus lokaalistuu ilmauksen sana, tavu- ja segmenttirakenteeseen ja millaisia prosodisia ja äänteiden laatua koskevia korrelaatteja painotuksella on. Painotuksen korrelaatteina on pidetty etenkin Dennis Fryn tutkimusten tuloksena vokaalin perustajuuden, keston, intensiteetin ja vokaalin laadun yhdistelmää. Painollinen tavu erottuu ympäristöstään, jos sen kohdalle sattuu perustaajuuden ja intensiteetin huippukohta sekä vokaalin keston lisäys ja selvä laatu (osoitettuna vokaalin perifeeristymisenä F1/F2-formanttikartassa). Kielet eroavat siinä, millaista korrelaattiyhdistelmää ne käyttävät. Jatkuvassa puheessa painon absoluuttiset korrelaattiarvot riippuvat useista tekijöistä. Kontrastiivinen ja emfaattinen painotus saavat omia erityispiirteitään.

Perustaajuus painon korrelaattina

Lauseen Mene aamulla muualle perustaajuuskontuuri. Naispuhuja JS.
Lauseen painolliset tavut erottuvat kontuurin huippuina. Analyysi osoittaa että imperatiivilauseen verbi ("mene") jää (yleensä verbien tapaan) vähemmän painolliseksi, kun taas sanojen "aamulla" ja "muualle" ensi tavujen kohdalle sattuvat voimakkaammat huiput. Kontuurin yleislinja on laskeva (deklinaatioilmiön mukainen), mutta lopussa esiintyy lievä nousu. Puhuja on toteuttanut imperatiivimuodon ("mene") jälkeen jäännöslopukkeen (> jäännöslopuke = loppukahdennus, alkukahdennus) glottaaliklusiilina, joka katkaisee perustaajuuskontuurin.
Kontuuri on piirretty psykoakustiseen aika/hz-asteikkoon, joka näyttää logaritmisella Hz-asteikolla paremmin kuulijan psykoakustisen vasteen lineaariseen Hz-asteikkoon verraten. Analyysi laadittu SoundScope-ohjelmalla ja piirretty PsychoF0-ohjelmalla.

Sivun alkuun

Painotus ja informaatiorakenne

Minidialogin lauseiden Minne Maija meni? ja Maija meni muualle. perustaajuuskontuurit psykoakustisessa aika/hz-asteikossa. Naispuhuja JS.
Kysymyssanan "Minne" ensi tavu saa kontuurin korkeimman huipun, mikä vastaa voimakkaimman painon sijoittumista tälle tavulle. Kysyttävä asia (kysymyssana) saa uuden tiedon (reeman) aseman lauseessa. Painollisuus korostuu vielä lisää sen vuoksi, että lauseen muut sanat eivät nouse juurikaan esiin kontuurista. Toisen lauseen ensimmäinen sana "Maija" ei saa voimakasta painotusta, koska se edustaa edellisessä lauseessa mainittua henkilöä (siis jälkimmäisessä lauseessa tunnettua asiaa, teemaa). Toisessa lauseessa uutta asiaa edustaa "muualle", mikä ilmenee lauseen voimmakkaimpana painotuksena ja akustisesti kontuurin voimakkaimpana huippuna.

Sivun alkuun

Kuva: F0 ja intensiteetti painon tuottamisessa

Perustaajuuden (F0), intensiteetin ja keston sidostuminen painon tuottamisessa

Spontaanista radiokeskustelusta poimitussa, miespuhujan OI tuottamassa lauseessa "Jos se on mänty." esiintyvät perustaajuuden ja intensiteetin kulut ilmaistu päällekkäin samassa kuvassa. Aika (ms) vaakatasossa. Rytmisesti "jos se on" muodostaa yhden puhetahdin, jonka paino on sanalla "jos". Lauseen huomattava, remaattinen paino keskittyy sanan "mänty" tavulle "män": perustaajuus ja intensiteetti saavat huippukohtansa sen aikana ja tavu on kestoltaan varsin pitkä. Tavujen "se" ja "on" ajalle saattuva intensiteettihuippu ei tuota painollisuuden vaikutelmaa. Intensiteetti ei siten yksinään ole erityisen merkittävä painon akustinen korrelaatti.
Kuvassa on ilmaistu Hz-asteikko. Intensiteetin asteikko on suhteellinen, eikä sen asteikkoa ole merkitty näkyviin.
Ks. myös Junktuuri/jäännöslopuke/Ota omena!