Koartikulaatio

Koartikulaatio voi olla systemaattista ja kielikohtaista.

Suomen useiden konsonanttien suuren koartikulaatioalttiuden (assimiloitumisen) selittämisessä voidaan viitata toisaalta konsonanttifoneemien suhteelliseen pieneen määrään: artikulaatiotarkkuuden ei ole oltava yhtä suuri kuin kielessä, jossa niitä on runsaasti ja jossa erottelutarkkuuden on oltava siksi suurempi. Toisaalta koartikulaation aiheuttamat akustiset erot syntyvät usein kielen suuren massan vapaamman liikkuvuuden vuoksi, kun taas kielen etuosa vaatii konsonanttikohtaisesti tarkennettua artikulaatiota. Tästä syystä vokaaliin mukautumisesta aiheutuvat, kielen massan asennosta johtuvat suhteellisen suuretkaan akustiset koartikulaatiomuutokset eivät ole konsonantin auditiivisen identifioimisen kannalta merkittäviä. Pyöreiden vokaalien aiheuttama koartikulaatio vaikuttaa labialisaationa viereisiin konsonantteihin (hylly, syys, kyky, ryysy, tyytyy; huulten artikulaatio pysyy koko sanan ajan muuttumattomana). Soinnittomien konsonanttien soinnillistumista esiintyy soinnillisessa ympäristössä.

Sivun alkuun

Koartikulaation aiheuttama vaihtelu /s/:ssä

Merkitty kohta 1 = ensimmäinen ja kuulon kannalta merkittävin kohta Pyöreissä vokaaleissa huippu alempi kuin laveissa.

Sivun alkuun

Koartikulaation aiheuttama vaihtelu /l/:ssä

Sivun alkuun

Koartikulaation aiheuttama vaihtelu /A/:ssa

Spektrivertailu

Ohjelmalla voidaan vertailla eri tekijöiden vaikutusta äänteiden spektrirakenteeseen. Alla olevassa kuvassa on []-vokaalin vaihtelua tutkittu sanoissa kaksi, tatti, pappi, katse, sakset, kassi, kahta, hahtu. Voidaan todeta että formantit F1 ja F2 ovat suhteellisen vähän vaihtelevia verrattuna ylempien formanttien suureen vaihteluun.

Sivun alkuun

Fonetiikan laitos

Haku: Yhdistely: Ja Tai Muoto: Pitkä Lyhyt Lajittelu: Pisteet Aika Otsikko Pisteet käänteisenä Aika käänteisenä Otsikko käänteisenä