Jäännöslopukkeen aiheuttama alkukonsonantin kahdennus (loppu-, alkukahdennus)

Tiettyjen suomen vokaaliloppuisten sananmuotojen (aste, ota, alle, ympäri, luo) jälkeen esiintyy seuraavan sanan (tai johtopäätteen tai suffiksin) alkukonsonantin pidentyminen (esim. venematka [venemmatka], venekin [venekkin], tuo se tänne! [tuosse tänne]), pöydälle nostettu [pöydällennostettu].

Kyseessä on aiemman sananloppuisen äänteen kato, jonka jäänteitä saattaa ilmetä esim. nykyisissä paikannimissä s- ja h-äänteinä (Veneskoski, Venehoja) tai metateesinä sanan sisällä (venhe). Kadonneen äänteen symbolina on käytetty x-merkkiä yläindeksinä, esim. /vene matka/ -> [venemmatka]. Foneettisesti loppuäänne on assimiloitunut seuraavan sanan alkukonsonantin kanssa. Nykypuhujalle muutos on läpinäkymätön. Osittain samankaltainen, läpinäkyvä (puhujan itsensä havaitsema ja ymmärtämä) muutos sen sijaan esiintyy nykypuhekielessä sananloppuisen n-äänteen assimilaatiossa seuraavan sanan alkukonsonantin mukaan: /pojan ritsa/ -> [pojarritsa] (vrt. jäännöslopuketapaukseen: /vene rannassa/ -> [venerrannassa]. Tuloksena on kummassakin tapauksessa konsonantin pidennys rajalla.

Sivun alkuun

Ilmiölle on annettu useita nimityksiä. "Jäännöslopuke" (Ikola 1969) korostaa ajallista muuttumista, "loppukahdennus" (Hakulinen 1979: 51; 42, Itkonen 1988: 241) kadonneen loppuäänteen laukaisevaa vaikutusta, "alkukahdennus" (Penttilä 1969; Karlsson & Lehtonen 1977) ilmiön lopputulosta. Sananmuodoista, joissa ilmiö esiintyy ks. Hakulinen 1979: 51; Karlsson 1983: 181, 348, Itkonen 1988: 42; Lieko 1992: 96).

Spektrogrammien avulla voi tehdä havaintoja ilmiön esiintymisestä.

Nykysuomessa loppukahdennus on edelleen elävä ja ulottuu lainakonsonantteihinkin: Syö donitseja! [syöddonitseja].

Sivun alkuun

Konsonanteista kuitenkin /h/ voi normatiivisessakin puheessa jäädä kahdentumatta: Osta halvalla auto! [ostahhalvalla] tai [osta halvalla].

Kun kahdennussäännön alaisia sananmuotoja seuraa vokaalialkuinen sana (/-V # V-/; Ota omena!), voi loppuvokaalin ja seuraavan sanan alkuvokaalin välissä esiintyä glottalisaatio (suomen kielen tutkimuksen terminologian mukaan: laryngaaliklusiili). Itkonen (1969, 1975) on tulkinnut ilmiön niin, että kyseessä on vokaalialkuisen sanan edessä esiintyvän lujan alukkeen kahdentuma, joka sekin voidaan tulkita konsonantin pidennykseksi. Nykykielessä kuitenkin on tavallista, että näissä tapauksissa glottalisaatiota ei esiinny, vaan siirtymä loppuvokaalista alkuvokaaliin tapahtuu liukuen ilman muuta rajan ilmaisinta kuin painottoman loppuvokaalin ja painollisen alkuvokaalin ero.

Ilmauksen "Ota omena!" perustaajuuskäyrä ja intensiteettikäyrä päällekkäin asetettuina. Perustaajuus on ilmaistu Hz-asteikolla, intensiteetti suhteellisena, ilman asteikkoa. Vaaka-asteikko ilmaisee aikaa (ms). Jäännöslopukkeeseen päättyvä sananmuoto (imperatiivi) /ota/ ei ole aiheuttanut seuraavan vokaalialkuisen sanan /omena/ edellä glottalisaatiota, vaan siirtymä vokaalista toiseen [-o] on liukuva. Rajasignaaleina toimivat /omena/-sanan [o]-vokaalin kohdalle sijoittuvat painoa ilmaisevat perustaajuus- ja intensiteettihuiput, kun taas edellisen painottoman []-vokaalin kohdalle sattuvat perustaajuuden ja intensiteetin minimit. Huomaa, että [] on painottomuudesta huolimatta pidempi (lähes 200 ms) kuin [o] (noin 130 ms). (Koko perustaajuuskäyrä päättyy aiemmin kuin intensiteettikäyrä soinnillisuuden päättymisen vuoksi. Kuva piirretty ohjelmalla Perustaajuus/intensiteetti.)

Sivun alkuun

Onko loppukahdennuksessa kyse todella kahdennuksesta vai tietynasteisesta keston pidennyksestä? Ongelmaa voidaan tarkastella sellaisten ilmausten vertailun avulla, jotka edustavat minimipareja:

(a) Tuo (= imperatiivi) mehu minulle!
(b) Tuo (= demonstratiivipronomini) mehu minulle.

Kun vertailtiin 12 tällaista ilmausparia, saatiin pidentyneiden konsonanttien keston keskiarvoksi 160 ms ja vertailukonsonanttien keskiarvoksi 76 ms. Vertailtavat kestot on ilmaistu taulukossa, johon on merkitty myös niiden suhdeluku (pidentynyt konsonantti : vertailukonsonantti).

Jäännöslopukkeen aiheuttama konsonantin pidennys (graafisesti)

Graafisessa esityksessä on mukana myös /r/, jota ei ole taulukossa. "Loppukahdennus oletuksena" viittaa normatiiviseen jäännöslopukkeen ilmenemiseen, jonka toteutumista koehenkilöllä tutkitaan. Pidennys on siis jonkin verran yli kaksinkertainen. Vastaava ero ilmenee kuitenkin myös konsonanttien lyhyen ja pitkän kvantiteetin välillä.

JÄÄNNÖSLOPUKKEEN AIHEUTTAMAN KAHDENNUKSEN VERTAILU KVANTITEETTIIN Konsonanttien keston ilmeneminen (punainen) sananrajalla jäännöslopukkeen vaikutuksesta (loppu-, alkukahdennusilmiö) käskylauseissa (Tuo mehua minullekin!). Yksi miespuhuja. Vertailukohteina (sininen) samankontekstiset konsonantit (Tuo mehu pöytään, tämä kaappiin.) sekä suomen keskimääräiset lyhyiden ja pitkien sanansisäisten konsonanttien kestot (Lehtonen 1970: 71; kymmenen puhujan keskiarvot). Loppukahdennuksessa kaikki kuvan konsonantit voivat pidentyä, mutta pitkä kvantiteetti voi esiintyä vain osassa konsonantteja (pp, mm, tt, ss, nn, rr, kk). Maginaalisesti tosin myös livvi, huhho, rabbi, luddiitit mahdollisia. Jäännöslopukkeen vaikutuksen alainen sananalkuisen konsonantin kesto on samaa suuruusluokkaa kuin pitkien sanansisäisten konsonanttien kesto. Myös soinnilliset lainaklusiilit kahdentuvat. Vertailuaineiston sananalkuisten konsonanttien kestot ovat suunnilleen samankestoisia kuin Lehtosen (1970) aineiston lyhyet konsonantit. Ks. myös suomen vokaalien kestot kolmessa aineistossa.

Äännekestot sopeutuvat osin niitä hallitseviin paradigmaattisiin sääntöihin, toisaalta yleensä kestoa määrääviin ajoitusperiaatteisiin (syntagmaattisiin sääntöihin). Absoluuttiset kestoerot eri konsonanteilla selittyvät suureksi osaksi konsonanttien ominaiskeston perusteella. Kun lauseita verrataan pareittain, voidaan todeta suuriakin suhteellisia eroja suhdeluvuissa. Eroja arvioitaessa on syytä ottaa huomioon koehenkilömäärien ero ja satunnainen vaihtelu. Vaikutusta on myös sillä, että imperatiivin (tuo!) jälkeinen sana on painollinen, kun taas vertailulauseissa /tuo/ on painollinen, minkä voi odottaa lyhentävän konsonantin kestoa.

Sivun alkuun

Fonetiikan laitos

Haku: Yhdistely: Ja Tai Muoto: Pitkä Lyhyt Lajittelu: Pisteet Aika Otsikko Pisteet käänteisenä Aika käänteisenä Otsikko käänteisenä